Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...

Vai miten se oli?

Jotenkin tuntuu, että epäsopivien tai muuten vain joko liian alhaisten tai korkeuden vedenkorkeuksien karma kulkee mukana. Vai miltä kuulostaa?

Tällä kertaa budjettireissun suunnittelu alkoi hyvissä ajoin lentojen varaamisella Barcelonaan. Tästä edelleen hotellien ja auton varaaminen ja mukana tietenkin oma kajakki tykötarpeineen. Tarkoituksena oli meloa neljä päivää Espanjan Sortissa, siirtyä sieltä veroparatiisi Andorran kautta kohden Ranskaa ja Pau nimistä kaupunkia, jossa tiedettiin olevan hieno ja uuden karhea melontarata "hisseineen" ja tänne oli varattu myös melonta-aikaa...

Mutta kuinkas kävi?

Jo muutamia kymmeniä kilometrejä ennen Sorttia tien vieressä virtaava Noguera Pallaresa joen vedenkorkeus sai hikikarpalot otsalle... joessa nimittäin virtasi vettä arviolta noin 1.5 kuutiota. Joki keskellä kylää upeissa vuoristomaisemissa, kolme rakennettua pelipaikkaa ja 3 varattua ja maksettua hotelliyötä. Tältä siellä sitten näytti:

Sortin ylin pelipaikka.

Sortin keskimmäinen pelipaikka.

Sortin alin ja paras pelipaikka.

Padonluiska Sortissa valtavine vesimassoineen.

Myöhemmin kuivassa uomassa melovilta paikallisilta freestylemelojilta kuultiin, että joessa alkaa juoksutus ensi kuun 15. päivä. Ja vaikka Sortin sinänsä viihtyisässä ja isossa pitäjässä riittää nähtävää, shoppailtavaa yms. koettavaa, niin "välipäiville" oli keksittävä jotain tekemistä, joten ajeltiin Opelilla pitkin vuoren rinteitä ja käytiin mm. Port Ainén afterskissä nauttimassa keskioluet.

Maisemia matkalta Port Ainén hiihtokeskukseen.

Sunnuntaina sitten päivän ratoksi nettiä surffaillessa huomasin, että lähistöltähän löytyy Barcelonan olympialaisiin aikanaan tehty slalomrata (Parc Olimpic del segre) La Seu d'Urgellin kaupungista läheltä Andorran rajaa. Netin videoiden mukaan paikalla oli freestylemelontaakin joskus harrastettu, joten Opelin keula suuntasi välittömästi yli vuorten kohteeseen.
Näky paikalla oli sitten tälläinen:

Parc Olimpic del segre, La Seu d'Urgell

Käytiin paikalla vielä eilen ohikulkumatkalla ja tällöin Espanjan pojat käynnistelivät juuri suuria pumppuja joilla vesi uomaan pumpataan. Paikka kuhisi slalom melojia ja varsinaiset pelipaikat suorastaan loistivat poissaolollaan joten matka jatkui kohden veroparatiisia.

Andorran edullisesta hintatasosta nautitun vuorokauden jälkeen suuntasimme suurin odotuksin kohden Pauta ja Stade d’eaux vives Pau-Pyrénées-melontastadionia. Tänne varattu vuoro, 9€/tunti maksava melonta ja paikasta nähdyt videot pitivät odotukset korkealla ja eikä reissun tuleva ensimmäinen melonta vähentänyt poltetta yhtään. Matkalla Pauhun Andorran rajan jälkeen maisemat olivat henkeäsalpaavat.

Pyreneitä Andorran ja Ranskan väliltä.

Tässä kohtaa piti hakea Opelin jarrupoljinta, kun TomTom käski ajamaan suoraan.

Noh, mitäs siitä seuraa kun koskessa on yhtäaikaa 1 freestylemeloja ja 21 slalom melojaa? Paljon vihaisia katseita ja vielä enemmän todella vaarallisia tilanteita. Melomaan kuitenkin päästiin ja hauskaa oli, kaikesta huolimatta. Paikka itsessään on puitteiltaan huikea hisseineen, kaikkineen, mutta freestyle- ja slalommelonta sopivat vain varsin huonosti samaan ränniin. Onneksi on vielä pää tallella, sen menetys oli muutaman kerran enemmän kuin lähellä, toisella kertaa pelasti eskimokäännös, kun satuin olemaan jostain syystä pää alaspäin stopparissa (varmaan tein ilmavaa helixiä) ja Ranskan tyttö paukautti suoraan pohjani yli. Toinen karmiva tilanne muodostui, kun paukuttelin liikkeitä hontossa kaikessa rauhassa ja yhtäkkiä kuin tyhjästä 6-7 slalomistin rykelmä suhahteli ohitseni molemmilta puolilta ja minä olin honton armoilla pääsemättä sieltä pois. Hontto itsessään oli huono kuvaillen sanoilla: vino, matala, syöveri! Nettivideoiden perusteella koskessa oli nyt liian vähän vettä pelipaikkaan, joten täysin paikkaa ei voi tämän kokemuksen perusteella tuomita.

Pau-kutusta.

Pau-kutusta.

Hissillä ylös.

Pelipaikka kuivana.

Onneksi kelit ovat suosineet ja joka päivä on huideltu yli +20C! Vielä positiivisempaa on kuitenkin se, että pari hotelliyötä jäi tarkoituksella varaamatta epävarmojen vesiolosuhteiden takia ja niinpä Opelin keula suuntaa huomen aamuna kohden Millauta, ei niin suurin odotuksin, mutta kuitenkin...