Aikaisin torstaiaamuna lähdimme ajelemaan asuntovaunu perässä kohti Kattilakoskea. Vedenkorkeusennusteet näyttivät että Kattilakosken ala-aallon pitäisi toimia. 12 tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme perille ja ehdin vielä pari kertaa melomaan. Ekan setin meloin Vaaralan veljesten Tuomaksen ja Juhon, sekä Nyrhilän Ollin kanssa. Toisen setin vielä myöhään Jussi Tanskasen kanssa. Ala-aalto tosiaan oli parhaimmillaan! Sivuaallon kautta pääsi aaltoon sisään ja aalto itsessään oli pehmeä ja aika pitävä. Isoja liikkeitäkin lähti. Mutta sitä hauskuutta kestikin vain torstai-illan, sillä perjantaiaamuna vesi oli jo noussut liikaa ja aalto murtui enää vain satunnaisesti. Kävimme melomassa vielä perjantaina Mega-aaltoa joka myöskin oli hauska, tosin jäitä tuli ikävästi aallon läpi.
 |
| Kattilakosken Ala-aalto parhaimmillaan! |
 |
| Jäitä piti tosin varoa.. |
Vedenkorkeusennusteet ohjasivat meidät seuraavaksi kohti Muoniota ja Kelokurkkiota, jonka ennusteen mukaan pitäisi alkaa toimimaan. Perjantaina ajoimme vielä Muonioon ja pääsin melomaan iltasetin Kelokurkkiolla rovaniemeläisten kanssa! Ja aamulla sama homma kuin ala-aallon kanssa: lauantaiaamuna aalto oli hävinnyt koska vesi oli noussut yön aikana. Onneksi jäin vielä odottamaan iltaan, sillä aalto alkoi murtua uudestaan illan aikana. Lauantaina melottiin kaksi settiä, ja tänään kaksi. Huomenna taas lisää. Kelokurkkio on kyllä mahtava aalto. Samankaltainen Kattilakosken ala-aallon kanssa. Pehmeä, loiva, mutta myöskin pitävä. Ilmaa liikkeisiin on hieman vaikeampi saada, mutta koska paikan hakeminen on niin helppoa, liikkeet lähtevät tosi hyvin! Suosittelen kaikille koskimelontaa harrastaville.
Kommentit
Lähetä kommentti