Pohjoone pt 2, Muonio

Muonio. Tätä pohjoisemmaksi suomalainen freestylemeloja ei uskalla. Paikka, jossa ilman lämpötila hätyyttelee lähes ympäri vuoden hellelukemia, hyttysiä ei ole koskaan ja maailmanluokan aallot huhuilevat melojia luoksensa.

Aaltojen toiminnasta meillä ei ollut varmaa tietoa, mutta katto pään päällä ja lämmin sauna toimivat tällä kertaa porkkanana. Saapuessamme paikalle virtaama Muoniossa näytti 580 ja Kaaresuvannossa 250 mottia sekunnissa. Sannan Kaupan 50 sentin munkkikahvien jälkeen suuntasimme viimein Kelokurkkiolle. Melko matalasta virtaamasta huolimatta näky sai hymyn nousemaan kasvoille. Aalto toimi!


Visa ja back stab

Da clean blunt


Kelokurkkion kuuluisa ''insinööriaalto'' toimii kahdella eri virtaamaikkunalla. Suuremman virtaaman ikkuna on ehdottomasti parempi, ollessaan isompi, nopeampi ja vihreämpi. Nyt pienemmällä ikkunalla aalto on melko pieni, mutta paljon monipuolisempi mahdollistaen kaikki aaltoliikkeet ja osan honttoliikkeistä. Aaltoon pääsi nyt köyden avulla myös ilman kantamista.


Annin lemppari

Nälkä kasvaa syödessä. Muutama setti pientä ja melko raskasta Kelokurkkion aaltoa sai mielikuvat Muonionjoen suurimmasta aallosta heräämään. Tiesimme, että varmistuksen Saarikosken aallon toiminnasta saisimme vasta kosken rannalta. Ensimmäinen yrityksemme tyrehtyi kuitenkin jo matkalla Saarikoskelle. Näkymät auton ikkunasta olivat mieleenpainuvat. Suuria jäälauttoja valui koko joen leveydeltä kohti Saarikoskea. Arpaonni oli kuitenkin seuraavana päivänä puolellamme, eikä jäälautat aiheuttaneet suuria murheita. Muutaman vauhdikkaan surffin jälkeen totesimme että 580 kuution virtaama oli Saarikoskelle hieman liikaa. Aalto oli pumppaava ja muuttui välillä kokonaan vihreäksi vieden melojan mukanaan.


Henkka nauttii aallon vauhdista


Päivämme Muoniossa ovat tulleet päätökseensä ja mikäli virtaamissa ei tule suuria yllätyksiä jatkamme huomenna matkaamme kohti uusia seikkailuja.


Wavesport XXX ja toukokuun loppu



Kommentit