Suomen freestylemelontamaajoukkueen blogi

Vuoden viimeinen ja ensimmäinen melonta

2012-01-09T22:17:00.007+02:00

Melontavuoteni päättyi 26.12 Malkakosken ProHolessa. Vesitilanne oli hyvä, ilma myrskyisä, mutta lämpötila oli reilusti plussan puolella.

Melontavuosi 2012 käynnistyi 6.1. viiden asteen pakkasessa Malkakosen Plattlingissa. Vesi oli laskenut Tapaninpäivästä puolisen metriä, joten hieman alempana sijaitseva hontto oli miltei täydellinen.

Video melonnoista:

Nautiskelua Neitikoskella.

2011-12-13T22:23:00.001+02:00

Tuli viime lauantaina nautiskeltua varsin kesäisistä olosuhteista Neitikoskella, pakkasta oli vain -3 ja jääolosuhteet olivat varsin maltilliset, kuten alla olevasta videosta voinee huomata...

Kymillä

2011-10-24T17:37:00.018+03:00

Päätettiin lähteä Aleksin ja Vilin kanssa vielä näin loppusyksystä reissuun syyslomaa viettämään. Syyslomien eriaikaisuudesta johtuen, päädyin ottamaan parin päivän varaslähdön lomaani Aleksin ja Vilin venyttäen omiansa parilla päivällä. Seuraamme liittyivät myös Jyväskylästä Karri ja Mauno Kivinen. Vesi ei yllätykseksemme ollut aivan mielettömän kylmää ja ilman hanskoja pärjäsi aivan kivasti. Vesi suosi meitä myös suurella virtaumalla, ja bingoa pelasimmekin oikein urakalla ja lävähtikin ihan mukavasti. Kävimme myös Harrin innoittamana lauantaina koivukoskella, joka oli myös melkolailla hyvä.
Kyllä tämä melonta on vaan niin mukavata!

Terve!

Vili pyörittää

Vili hontossa

Lätkäreeneistä tulossa

Veljekset kuin ilvekset, Karri ja Mauno Kivinen

Aleksi ja Waltikka

Hups

Allun voltti

Allu irtoo

öh

Teemu käy taistoon!

Freestyle hommissa pitkästä aikaa.

2011-10-01T19:08:00.002+03:00

Viimeisestä freestylemelonta kerrasta olikin ehtinyt sitten vierähtää reilu kuukausi. Viimeksi freestylepaatissa tuli istuttua EM-katsastuksissa elokuun lopulla. Viikko Norjassa laskuhommissa tietysti lievitti suurimpia tuskia, mutta tänään oli sitten pakko jo päästä freestylen pariin. Paikaksi valikoitui Kymijoki ja Saabin keula starttasi kohti Koivukoskea, kun "kotikosken" eli Kerman vesimittari tapittaa uskollisesti luvussa 45 mottia eikä näin ollen tarjoa kovin suuria elämyksiä freestylen saralla. Sateita odotellessa!

Koivukoskella olikin paikalla lukuisia melojia, joskaan kommentit hontosta eivät olleet kovin rohkaisevia kaikilta osin, mutta viimeistään Petterin sanat Euroopan parhaasta hontosta saivat uskoa ja luottoa honttoon ja niinpä kampesin vesille upeassa syksyisessä auringon paisteessa. Ja hyvähän se oli, joskin erittäin vaikea ja pitoa ja syvyyttä olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä siellä nytkin liikkeitä sai aikaan. Alla muutama kuva päivän sessiolta.

Koivukosken hontto, virtaus n. 85 mottia.

Voltit jytisivät pohjaan, mutta lähtivät välillä ilmavasti.

Mcnastyt lävähtivät kohtuullisesti.

Godzillat onnistuivat jotenkin.

Kohti kotia

2011-09-24T15:30:00.008+03:00

Jordalselvalta onnistuneen melonnan jälkeen lähdimme kotimatkalle Sogndalin kautta Lommiin, jossa vietimme viimeisen Norjan yömme. Matkalle osui maailman pisin Lærdalin maantietunneli, joka valmistui vuonna 2000 ja sillä on mittaa vajaat 25 kilometriä. Tunneliin on tehty hienoja siniseksi valaistuja levähdyspaikkoja.

Tunnelin levähdyspaikka

Useiden tunnelien jälkeen oli mukava päästä katselemaan kaunista Norjan vuonoa autolautan kyydistä.

Sogndalista vuoren yli matkalla lämpötila laski lähes nollaan ja räntää satoi vaakatasossa, mutta onneksi melonta on kesälaji. Illalla saavuimme Lommin majapaikkaan, jossa iltaa istuessamme päätimme Ulan tuttujen ja "turvallisten" putousten olevan hyvä loputus reissulle.

Seuraavana päivänä Ottassa nautitun maukkaan aterian jälkeen suuntasimme vuorilla sijaitseville Ulan putouksille. Ulan putoukset lunastivat lopulta reissun uintiodotukset, kun Juhalta katkesi mela viimeisessä putouksessa ja hän ajautui ylös alaisin vasemmalla sijaistevan negatiivisen kallion alle. Uintihan siitä tuli ja pieni muotoinen pelastusoperaatiokin. Uinnista Juha selvisi pienehköjä henkisiä kolauksia lukuunottamatta, mutta kovempi paikka saattoi olla vuosikymmenen ajan palvelleen uskollisen melan menetys. Lopuksi kuvia Ulan hienoista putouksista.

Allekirjoittanut Ulan ensimmäisessä putuouksessa

Harri Ulan toisessa putouksessa

Juha Ulan viimeisessä putouksessa vielä ehjä mela kädessään

Ulalta lähdimme yötä myöten ajamaan kohti Tukholmaa, josta lautta Suomeen lähti heti aamutuimaan. Jälleen yksi reissu takana ja kotimaan syksyiset kosket odottavat.

Jordalselva

2011-09-24T12:48:00.013+03:00

Jo matkalla Vossiin pysähdyimme katsomaan Jordalselvan vesitilannetta ja silloin se oli liian matalalla. Torstaina suuntasimme takaisin Jordalselvalle Vossista poispäin ajellessamme luottavaisina vesitilanteen nousulle, koska olihan säät koko reissun olleet tasaisen rankkasateisia.

Matka joelle on jo itsessään jännittävä kanjonin reunaulla mutkittelevan ja tunnelien kautta kulkevan tien ansiosta. Jyrkän ja jännittävän alkunousun jälkeen kuitenkin aukeaa todella kaunis norjalainen vuoristomaisema.

Matkaajasta otetaan mittaa jo kohtuullisen valoisassa ja jyrkässä joelle johtavassa tunnelissa. Oikean puoleinen aukko on kulkuväylä.

Tunnelista selvittyä ylhäällä odottaa kauniit maisemat ja tienvartijat.

Itse joella vesi oli noussut riittävästi ja kun aurinkokin pilkahti pilvien takaa, niin porukan innostus nousi aivan uudelle tasolle. Päivä alkoi muutenkin mainiosti Jussin saatua shuttlekyyti vain parin sadan metrin kävelyn jälkeen. Itseluottamus ei kaikilla ollut aivan huipussaa, mutta ensimmäisen todella pelottavan kosken ja pienen porukan tsemppauksen jälkeen melonta alkoi kaikilla sujua mainiosti.

Joen pelottavin köngäs

Joki eteni mukavina pudotuksina kohti joen huipennusta, johon meidän oli tarkoitus lopettaa. Yläpätkän kohokohta oli neljä metriä korkea vesiputous, joka tippui puoliksi kalliolle. Oikea laskulinja oli kuitenkin todella helppo saada.

Allekirjoittaneen näyte putouksesta

Harri oli ainut joka uskaltautui/onnistui booffaamaan

Jussin näyte

Maisemat olivat joella mahtavat. Harri tyylittelee yhden välikönkäistä.

Vihdoin auto näkyi joen penkalla ja jännitys nousi melojien keskuudessa, koska joen kuuluisa 10 metrin vesiputous sijaitsi heti seuraavan muutaman metrin könkään jälkeen. Kävimme katsomassa putousta vielä kerran ja yhteen ääneen totesimme olevamme valmiita haasteeseen. Jokainen laski putouksen onnistuneesti omalla tyylillään.

Jussi tuli vauhdikkaasti ja tyylitteli putouksen ilman eskimokäännöstä pehmeästi keulalleen.

Harri sukelsi täysin vesimassan sisään jo ennen puolta matkaa ja tyylitteli ala-altaaseen etukannella.

Allekirjoittanut varmisti pehmeän alastulon vesimassa mukana.

Seuraavaksi pieni kuva-arvoitus. Vihje: freestylekisassa olisi varmaan saatu hugebonus!

Mitä kuvassa tapahtuu?

Jordalselvan putousta pidetään yhtenä Norjan hiemoimpana 10 metrin vesiputouksena ja sitä se myös on. Mittauksissa putous kuitenkin osoittautui noin 11 metriä korkeaksi, kuten kuvasta näkyy 20 metrin heittoköydellä mitattuna.

Itseluottamuksen päivä

2011-09-24T12:47:00.000+03:00

Keskiviikkona heräsimme herätyskellon ääneen klo 8.30 tarkoituksena suunnata Vossin länsipuolelle katsastamaan isojen poikien koskia runsaan itseluottamuksen saattelemana. Ja siinähän taas kävi niin, että kosket ottivat henkisen yliotteen ja tyydyimme katselemaan toinen toistaan jylhempiä koskia.

Iltapäivällä suuntasimme kohti vanhoja tuttuja jokia Raundalia ja Urdlandia. Harvoin vuolaana virtaava Urdland oli iskussa ja allekirjoittaneen hehkutettua sitä Norjan parhaimmistoksi päätimme lähteä yrittämään. Urdland osoitti mahtinsa ja lopputuloksena oli lyhyt kävelyshuttle takaisin autolle reilun kilometrin melonnan jälkeen hämärässä illassa. Urdlandin kuuluisat combot jäivät siis odottamaan valloitustaan.

Urdlandelvan ensimmäinen koski

Ruskaretki Norjaan.

2011-09-24T12:46:00.005+03:00

Viime vuotisia perinteitä kunnioittaen tuli tänäkin vuonna mahdollisuus lähteä paukuttamaan jämäkkää Norjaan kauneimman ruskan aikaan, alueeksi valikoitui tällä kertaa Vossin seutu ja paluu tapahtui Ulan putousten kautta. Skodan keula starttasi viikko sitten perjantaina Nurmeksesta Haukivuoren ja Helsingin kautta kohti Turkua. Matkaan lähtivät allekirjottanut, Kurosen Tupi ja Hiltusen Jussi.
Hyvin levätyn laivamatkan ja runsaan buffetillallisen päätteeksi oli aamulla klo 6 hyvää jatkaa kohti Osloa ja Vossia pelon sekaisin tuntein. Matkalla poikkesimme Oslon Ikeaan nauttimaan maukkaan lihapulla lounaan.

Ensimmäiseksi kohteeksi oli valittu jo ennakkoon matkan varrella Nummedalin zambesi section, joka tarjosikin varsin mukavan aloituksen reissulle, vaikka Jussin tekemä 10km shuttle kävellen/juosten meinasikin venyä ja loppupätkä paukuteltinkiin melkein pimeässä. Muutama hyvä ja pelottava koski löytyi matkalta ja muutama portage taidettiin myös ottaa.

Nummedal put in.

Seuraavaksi suuntasimme Jordalselvalle, jonne vievä tie hakee kyllä synkkyydessään vertaistaan. Suurimpana kuumotuksena tälle joelle oli 10m putous, joka kuitenkin jäi tällä erää laskematta veden vähyyden vuoksi.
Ehkä kuitenkin myöhemmin...

Synkkä tie, synkkä tunneli.

Jordalsin 10m, jonka mittasimme myöhemmin 11 metriseksi...

Maanantaina oli vuorossa brandsetelvan yläpätkä ja extreme racen kisapätkä kokonaisuudessaan upeassa turkoosin värisessä vedessä. Vesi oli todella vähissä, mutta alas päästiin ja illalla myös remonttihommiin, kun kaikilta hajosi kajakit enemmän tai vähemmän pohja- ja seinäkosketusten takia. Päästiinpä take outissa todistamaan myös varmasti suomen nopeimpia kajakkikauppoja, kun erään 74 Habitat vaihtoi omistajaa kajakin myyntiin tulosta noin 3 sekunnin kuluttua...

Brandsetelva put in.

Brandsetin jykevin ja pisin luiska.

Tupi ja luiska.

Eskimopyörähdys harjoituksia.

Jussi ja luiska

Harri booffaa.

Tupi ja pelottava mutka luiska.

Sama paikka ja Jussi.

Kohta sattuu...

Kohta lennetään.

Hieno joki, upean värinen vesi ja mahtavat maisemat, voiko enempää toivoa?

Virkaveljet...

Remonttihommia.

Tiistaina kävimme heti aamusta yskimässä Myrkedalelvan alapätkää ja totesimme yhteistuumin, että rankkasateen liukastama synkkä kanjoni ei huuda nimiämme ja näinpä päätimme lähteä samaisen joen yläpätkälle, joka olikin varsin miellyttävä ja mukavan leppoisa pätkä. Illalla kävimme vielä paukauttamassa alapätkän lopussa, leirintäalueen vieressä olevan putouksen.
Majoituimme kolme yötä Voss Fjellansby campingiin vuoren rinteelle, joka tarjosi melojan näkökulmasta varsin yleelliset olosuhteet kohtuulliseen hintaan, tätä voi todella suositella!

Jussi ja leirintäalueen putous ylhäältä päin kuvattuna.

Sama paikka ja booffi.

Tupi ja leirintäalueen putous.

Vaatimaton majoitus ja maisemat.

Täältä matka jatkui sitten uudelleen mm. Jordalselvalle josta Tupi kertoo myöhemmin lisää...

ProHole

2011-09-20T21:43:00.001+03:00

Malkakosken ProHole toimi lähes täydellisesti viime lauantaina. Syvyyttä riitti, mutta pitoa olisi saanut olla vähän enemmän. Erittäin hyvä se silti oli!

Video kertokoon enemmän:

GoPro melontaa

2011-09-07T21:42:00.007+03:00

Tässäpä videota kesän melonnoista GoPro:n kuvakulmasta. Videoita on kuvailtu pitkin kesää, kuvauspaikkoina toimineet Neitikoski sekä Plattlingin uimahyppystadion.

Kovasti ollaan kokeiltu mihin kaikkiin kuvakulmiin GoPro-kamera melonnassa pystyy. Ja vaihtoehtojahan riittää, mielikuvitus on vain rajana tällä vehkeellä kuvatessa!

GoPro 2! from Juuso Karttunen on Vimeo.

Kesävideo

2011-08-30T20:07:00.005+03:00

Suurten editointiohjelmaongelmien jälkeen sain puristettua ulos muutaman minuutin pätkän viime kesän riennoista. Olkaa hyvä.

Taas Neitikoskella

2011-08-16T21:11:00.023+03:00

EM-karsinnat lähestyy ja treenit kovenevat! Suuntasimme Jyväskylän poikien kanssa siis Neitikoskelle pitkästä aikaa. Päätimme tällä kertaa hyödyntää uusinta tekniikkaa parhaan kisakunnon saavuttamiseksi. Onneksi ei myöskään tarvinnut pelkästää omalla porukalla meloa, kun koskimelonnan taitajia oli saapunut sankoin joukoin niin etelän kaukaisimmasta kolkasta kuin hieman lähempääkin Neitikosken pyhättöön ihan jonoksi asti. Vaikka toiminnan temppeli ei nyt aivan älyttömän hyvässä kunnossa ollutkaan, viikonlopun aikana mm. Kurosen Tupi, Anni Mykkänen ja Paula Suurseppä kävi näyttämässä meille pikku pojille vähän mallia miten melotaan. Annikin paukutti Phonixia ja vaikeita, miltei mahdottomia komboja kuin vanha tekijä! Onneksi emme kisoissa melo samassa sarjassa :p

Ohessa muutamia kuvia viikonlopulta

Mies yössä

Ufo

Tupi ja Matti Salmi

Hei oon Anni!

Raisa Kiimamaa peukut pystyssä

Melonta on kivaa!

Vili

Paavo Pesusieni

Salilla on käyty!

Nintendo DS

Nintendo DS, Aleksi ja Veikka

DS ja Veikka

Allu Ilmeellä Herranen

Taivalkosken Melontafestarit 2011

2011-08-11T15:49:00.003+03:00

Viime viikonloppuna järjestettiin kesän parhaat festarit, kun Taivalkoskella kilpailtiin Kosken kuninkuus - kilpailun merkeissä. Homman nimi oli meloa pujottelu, freestyle ja crossi samalla kajakilla. Kunkin lajin sijoituksen mukaan jaettiin pisteet ja voittajiksi kruunattiin eniten pisteitä saalistaneet. Viikonloppuna kilpailtiin myös Slalomin SM-kilpailut.

TULOKSET

Suuret kiitokset Petulle ja muille järjestelyissä mukana olleille! Ensi vuonna kaikki mukaan!

Järjestäjien tekemä koostevideo viikonlopulta:

Taivalkosken Melontafestarit 2011 from Taivalkoski on Vimeo.

Norja 2011: Loppuverryttely

2011-08-07T12:52:00.002+03:00

Norjassa iskee aina koti-ikävä. Joet ovat niin pelottavia, että monesti jo viikon paukuttelun jälkeen tekee mieli kotiin. Norjan reissun perinteiseksi loppuverryttelyksi on muodostunut Trollin kiekka. Pari päivää helppoa kriikkausta ja pelimelontaa, siellähän sielu lepää. Trollin kuvasatoa löytyy täältä

Kiitos ja kumarrus mukana olleille, ensi vuonna uudelleen.

Kuvia Norjasta

2011-08-04T17:35:00.011+03:00

Lisätäänpä mekin kortemme kekoon ja laitetaan viimein muutamia kuvia heinäkuun alun Norjan reissulta. Koska Skjåkin aalto ei toiminut, freestylemelonta rajoittui Sjoan pelipätkälle ja Skjåkin varsinaisen aallon yläpuolisiin aaltoihin ja honttoihin. Bubblemachinessakin toki käytiin.

Pelipätkältä löytyi surffiaaltoja riittämiin

Jölgenin aalto oli helmi, Miika lunttaa

Myllykoski on aina laskettava...
...ja bubblemachine testattava

Norja 2011: Ylä-Lönsdal

2011-08-03T21:02:00.003+03:00

Muutama kuva Ylä-Lönsdalilta, mukana myös Ville ja Henkka.

Norja 2011: Hoyfjells Hotell

2011-08-02T12:24:00.005+03:00

Eräänä kauniina iltana Lönsdalelvan take-outissa makkaraa paistellessamme eräs nuori herrasmies käveli luoksemme ja esitteli itsensä paikallisen hotellin omistajaksi (nimeä en muista enää kirveelläkään). Hän halusi kokeilla melontaa koskikajakeilla ja halusi viedä myös tyntekijänsä melomaan. Palkaksi tästä saisimme yöpyä hotellissa, ilmaiseksi. Tarjoushan oli täysin vastustamaton ja päädyimmekin hengailemaan hotellilla kokonaista kaksi päivää.

Polarsirkelen Höyfjells Hotel

Hotellin iloinen omistaja, reilu kaveri

Respan tyttö vesillä

Ukkonen lähestyy

On hurjaa

Teemu näyttää mitä kajakilla voi tehdä

Eskimokäännös ei ihan noussut

Teemu illalla olutta tilaamassa

Jos liikutte alueella, kannattaa käydä yksi yö hotellissa. Mukavaa vaihtelua telttailuun. http://www.hotelpolar.no/

Junnut Neitikoskella

2011-07-31T21:55:00.002+03:00

Ja näin on taas yksi viikko Neitikoskella takana, melonnan välissä tuli katsottua kymmeniä Paavopesusieni jaksoja ja ruuan laittoki alkoi loppuviikkoa kohden sujua. Koska Vili ei ole saanut omaa esittely osiotaan vieläkään valmiiksi avitimme häntä hieman siinä. Kaikki pätkät on kuvattu Goprolla. Tunnistamisen helpottamiseksi vielä melojat järjestykessa Vili, Aleksi, Teemu.

Vilin seikkailut from Aleksi Herranen on Vimeo.

Norja 2011: Graddiselva (Ylä-Junkerelva)

2011-07-31T16:47:00.005+03:00

Graddiselvalle lähdettiin ilmakuvien perusteella. Kuvista näkyi pitkä valkoinen juova syvässä kanjonissa, pakkohan sitä oli lähteä katsomaan. Kävimme Krissen ja Tuomaksen kanssa scouttailemassa syvässä kanjonissa virtaavaa jokea etukäteen ja kaikki näytti todella hyvältä.

Ensimmäinen näköyhteys monsteriluiskaan. Kuva: Tuomas Vaarala

Ylhäältä kanjonin reunalta joki näytti suhteellisen rauhalliselta. Kuva: Tuomas Vaarala

Mutta kuten aina, ne jämäkimmät kosket ovat aina kulman takana. Edeltävänä päivänä skouttailimme joen keskiosan, emme alkua tai loppua. Kuinkas kävikään, päädyimme kantamaan heti joen ensimmäiset kosket suhteellisen jyrkkää kanjonin seinää. Kuuma oli kuin pottukattilassa eikä vaatteita oikein voinut vähentää, koska olisimme tulleet paarmojen ja muiden sontiaisten syödyksi. Vettähän ei tietysti ollut mukana, eihän sitä neljän kilometrin matkalla jano ehdi tulla...

Onneksi kanjonista löytyi myös laadukasta koskea. Tuomas täräyttää hienon luiskahässäkän.

Kaiken kantamisen, puuskuttamisen ja pelkäämisen jälkeen saavuimme päivän odotetuimmalle koskelle. Luiskalla on mittaa n. 100 metriä ja putousta ehkä 20 metriä. Luiska on kokoonsa nähden uskomattoman puhdas. Paitsi, että koko komeus päättyy valtavaan hyppyriin, joka tippuu huolestuttavan lähelle seinää. Kaiken lisäksi luiskan niskalla on jännä köngäs, jossa todellakin halutti pysyä linjalla.

Allekirjoittanut totuuden hetkellä. Kuva: Tuomas Vaarala

Sama ylhäältä. Kuva: Teemu Väliahdet.

Ilmalentoa odotellessa. Kuva: Teemu Väliahdet

Kaikki kunnossa, vain lapa meni poikki. Kuva: Tuomas Vaarala

Luiskan jälkeen Graddiselvaan laskee sivujoki, jolloin koko systeemistä muodostuu Junkerelva. Veden määrä kanjonissa kasvoi hurjasti ja kosket muuttuivat paineisiksi möläytyksiksi, liian paineisiksi. Kuoleman koskia katsellessa päätimme keskeyttää mission ja nöyrryimme kantamaan kanjonista ylös. Oli hienoa...

Junkerelvan paineisia koskia. Allekirjoittaneella pieni olo... Kuva: Tuomas Vaarala

Kaikesta huolimatta seikkailusta muodostui koko reissun mieleenpainuvin kokemus, todennäköisesti joen ensilasku. Graddiselva on varma klassikkopätkä, äijämeininkiä.

Norja 2011: Ranan kanjoni, Yläylä-Rana ja se hapokas uinti

2011-07-25T13:22:00.004+03:00

Ranan kanjonissa oli aika paljon vettä, putoukset jäivät laskematta ja portage hoidettiin näin:

Kanjonissa vesi oli jokseenkiin paineista, mukavia honttoja siellä täällä, pimeitä mutkia yms... Näistä syistä joesta muodostui Teemun henkinen helvetti. Jännäähän siellä kyllä oli.

Kaiken pelkäämisen jälkeen saimme viilentää hermojamme rentouttavilla kalliohypyillä. Näitäkin temppuja treenailimme Saksassa päivä toisensa jälkeen.

Tupi läväyttää

Teemu räjäyttää

Juha levitoi

Allekirjoittanut läväyttää

Illaksi ajelimme Ranan Yläylä-pätkälle. Huhujen perusteella odotettavissa oli äärimmäisen hieno jokipätkä. Ja huhut osoittautuivat todeksi, hienoja koskia sieltä löytyikin, muunmuassa tämä slide jossa hieno mutkamuuvi:
Tupi kurvaa

Allekirjoittanut kanttaa

Rantakalliot olivat paikoin pahasti undercutteja.

Sitten se tapahtui, viimeisessä koskessa. Minä uin. Ja ihan rehellisesti kauhukahvasta nykäisemällä. Viime kerrasta onkin jo aikaa. Löysin könkään alta kiven, jota en skouttaillessa havainnut. Siihen kiveen huolimaton booffini tökkäsi ja päädyin surffailemaan poikittain keula sitä turmionkiveäni vasten. Aikani siinä kyljelläni maattuani totesin, että en pääse melomalla pois. Eli ei siinä muu auttanut, tempaisin aukkopeitteeni auki, työnsin melan syvälle pohjavirtaan ja uin 2 metriä honton alapuolella olevalle kalliolle, josta Tuomas Vaarala noukki minut ylös. Eli se siitä hapokkaasta uinnista, ei edes paita kastunut...

Lönsdalelvan perinteisellä leiripaikalla maisemat hellivät silmää.

Ja polttopuut hellivät Tupin hauista

Lohta pyytämässä

2011-07-20T23:58:00.002+03:00

Melontamasennuksen iskiessä ei auta muu kuin keksiä vaihtoehtoinen kesäharrastus. Vaihtoehtoisinta mitä meloja voi keksiä, on varmasti kalastus. Siksipä lähdin kesälomamatkalle Seinäjoelle, ILMAN kajakkia.

Eräästä aitasta löysimme onget ja selvitettyämme siimat lähdimme perhostelemaan Liikapuron tekoaltaalle. Vihdoin pääsin testaamaan Neitikoskelta löytämiäni vieheitä ja kuten alla olevista kuvista näkyy, nehän toimivat hyvin!

Vähän alle kymppikilonen

Onneksi ankeriaassani ei ollut sähköä

Tuppukin yritti uistinta heitellä, muta eihän sieltä mitään tullut

Ryhmäkuva

Vaappujen kanssa värkkäilyn lisäksi voi myös harrastaa kaikenlaista askartelua. Kesän kohokohdaksi nousee monesti possujen teko.

Hapsiainen yrittää syödä possut

Mikä rauhoittaisikaan mieltä paremmin kuin veden liplatus vasten soutuveneen kokkaa auringon laskiessa. Alkaakin jo tehdä mieli ahtaampaan paattiin.

Vielä on kesää jäljellä!

Norja 2011:Stavasselva ja Gåsvasselva

2011-07-20T19:00:00.006+03:00

Stavasselva ja Gåsvasselva, Troforsin kaksi tulevaa klassikkopätkää. Kaikki kuvat Stavasselvalta. Tältä joelta alkoi meidän uimamaraton...

Stavaselvan take-outin näkymät loivat joelle kovat odotukset. Kuva: Tuomas Vaarala

Leiripaikka oli hetkessä mustalaisleirin näköinen. Kuva: Tuomas Vaarala

Mutta onneksi läheltä löytyi sentään WC. Kuva: Tuomas Vaarala

Joelle lähdettiin neljän hengen voimin, Krisse ja Teemu jäivät lueskelemaan ja shuttle-kuskeiksi. Joki alkoi mukavana "read and run" -tyylisenä lasketteluna. Kuten monesti tällä tyylillä jokia meloessa, näkki suuttuu ja rankaisee. Jo ensimmäisten kurvien jälkeen Juha löysi tiensä poikittain pieneen honttoon. Tuomas ja Tupi olivat ja kulman takana, joten katselin Juhan rimpuilua alavirrasta ihan yksikseni. Tajusin, että uintihan tästä seuraa ja koetin kiivetä ulos kajakista mahdollisimman nopeasti. Saatuani köyden kajakista ja kiivetessäni rantakallioita myöten, Juha oli jo pelastanut itsensä ja käveli rannalla vastaan. Tuomakset reskuttivat kajakin alavirrassa. Hieno startti joelle! Onneksi aurinko paistoi, vesi kun ei ollut mitään linnunmaitoa...

Tuomas Stavasselvan ensimmäisessä kunnon dropissa.

Juha tyylikkäästi linjalla

Allekirjoittanut nautiskelee. Kuva: Tuomas Vaarala

Tupi melttaa. Vai booffaa? Kuva: Tuomas Vaarala

Komeat maisemat. Kuva: Tuomas Vaarala

Tätä Saksan MM-kisoissa treenailtiin kovasti, liukumäessä laskettelua meinaan. Kuvat: Juha Hiltunen

Sama slide alhaalta. Kuva Teemu Väliahdet

Illalla kävimme melomassa vielä Gåsvasselvan. Aamuiseen tapaan Juha löysi jälleen mukavan pesukoneen, mistä oli kiva uida ulos. Ehkä miehellä oli hiki...

Norja 2011: Vapstelva

2011-07-18T20:42:00.006+03:00

Vapstelva tunnetaan myös nimellä Skarmåldalselva. Ruotsista Norjan puolelle valuva joki. Antaa kuvien puhua puolestani.

Put-inissa hyviä melontoja toivottaa puusta veistetty norjalainen. Kuva: Tuomas Vaarala

Vapstelvan ensimmäinen isompi droppi jossa hieno booffimuuvi. Tupi näyttää mallia.

Teemu lataa... Kuva: Tuomas Vaarala

...ja läväyttää hirmubooffin

Tupi syöksyy pelottomasti minikanjoniin. Kuva: Tuomas Vaarala

Teme

Ja Tupi saman kosken pohjalla

Vapstelvalla oli usea mukavan tekninen koski. Kuvassa allekirjoittanut hakee linjoja yhdellä niistä. Kuva: Tuomas Vaarala

Norja 2011: Susna

2011-07-17T13:10:00.007+03:00

Susna, ainesta pool-drop -klassikoksi. Isovetisiä möläyksiä ja rauhallisia altaita. Kuulostaa hyvältä, eikö totta? Allekirjoittaneen mielestä yksi hienoimmista joista ja melottavaa jäi vielä seuraavallekin kerralle.

Teemu treenailee booffia.

Krissen melonta oli koko reissun ajan varmaa ja rauhallista. Tässä yksi tyylinäyte.

Susnan hienoin droppi, mahtava sukellus kierteen sisään. Löydä kuvasta kajakki.

Juha sukeltaa syvälle...

...ja pullahtaa parin sekunnin päästä pintaan liivit korvissa.

Tupi harkitsee.

Ja Tupi jyräyttää. Tuloksena yksi reissun hienoimmista "action"-kuvista.

Kierremöläyksen jälkeen löytyi hieman arveluttava slide. Allekirjoittanut löysi linjan...

...mutta "kusi" linjan ja päätyi ottamaan huutia.

Juha kiteyttää koko joen antamat fiilikset yhdellä peukalolla.

Kaiken kaikkiaan mahtava joki, sopii kaikille juuri helpon kantamisen, helpon scouttaamisen ja pitkien altaiden vuoksi. Pätkän viimeinen koski jäi laskematta, ensi kerralla sitten...

Kaikki kuvat: Tuomas Vaarala

PS.
Ja illalla syötiin hyvin.

Teemu söi myös.

Norja 2011: Transfer creek

2011-07-16T20:39:00.006+03:00

Väsyttää... Kolotaa... Teemu kuorsaa lattialla. Tutkimusmatka Norjaan on tullut päätökseensä. Noniinno, tänä vuonna uudet joet ja FD:t jäivät vähän vähemmälle, reissu kun painottui Hattfjelldal-Saltdal -välille. Norjan hurjat ovat temmeltäneet alueella jo useamman vuoden, sen tajusimme hieman nololla tavalla Transfer Creekin yhteydessä.

Unkervattnetin perinteinen ja upea leiripaikka Hattfjelldalenin kulmilla. Kuva: Tuomas Vaarala

Transfer Creek on jyrkkä, ihmisen aikaansaama joki. Jotain tekojärvipatohässäköitä, en osaa sen tarkemmin sanoa. Joella ei siis ole kartassa nimeä, sitä kutsutaan paikallisten mukaan vain Transfer Creekiksi. Luulimme aluksi laskumme olleen joen ensilasku, mutta jo samana iltana eräs keski-ikäinen norjalainen herrasmies kertoi meloneensa sen ainakin 3 kertaa... Se siitä hurjasta FD:stä.

Paperilla joki näyttää todella hyvältä: pituutta pätkällä vajaa kilometri, putousmetrejä n. 80. Scouttasimme joen ensimmäisenä iltana ja seuraavana aamuna kävimme möläyttämässä sen alas. Mitäpä tuota sen enempää selittelemään. Vauhtia piisasi.

Tuomas Kuronen ja Juha Hiltunen miettivät linjoja Transfer Creekin ensimmäiseen koskeen.

Joen profiili juuri oikea, eli jyrkkä.

Tuomas Vaarala laskettelee. Kuva: Kristiina Anttila

Ja Teemu tulee perässä. Kuva: Tuomas Kuronen

Samana päivänä meloimme myös Susnan yläpätkän ja oli hurja. Siitä lisää myöhemmin, ehkä tänään, ehkä huomenna.

Trollforsen

2011-07-14T00:08:00.013+03:00

Vajaat pariviikoa sitten perjantaina Transportter kääntyi vaihteeksi kohti pohjoista, sillä etelässä alkoi yöisin olla jo hämärää. Ensimmäinen yö vietettiin Mikun luona Kukkolankoskella, jossa meitä oli vastassa kaksi erittäin väsynyttä miestä. Miku ja Poju olivat paiskineet töitä joka yö MM-kisoista saapumisen jälkeen. Suunniteltu Umpitunnelin-reissu vaihtui paljussa kylpemiseen, mutta hyvä niin. Pojat lähtivät herättyään Norjaan laskemaan jämäkkää ja me suuntasimme Annin kanssa kohti Trollforsenia.

Trollforsenilla oli meneillään Norlandstur, joka keräsi paikalle arviolta 30 ruotsalaista melojaa. Viisi päivää onnistuimme kuitenkin melomaan Paltvalssenilla ilman jonotusta! Suomileiri kasvoi päivien saatossa, ensin Kuuskosken Laurilla ja Petterillä, myöhemmin myös Henkka ja Ville saapuivat paikalle. Lauri piti huolta, että myös melonnan lisäksi liikuimme aktiivisesti mm. lentopalloa pelaten ja kätkettyjä tavaroita etsien. Vesitilanne Trollilla oli erinomainen, mielestäni melko korkea, joten aalto oli hyvässä, vaikkakin välillä hieman väkivaltaisessa kunnossa. Aallon alapuoliseen pouroveriinkin pääsi vaikka ei eskimoa ihan kymmenenteen kertaan jättänytkään. Anni kävi toteamassa, että sieltä pääsee myös melomalla pois. Hän luonnehti honttoa näin:"kuolemanhontto on karmea paikka älköönkä kukaan amatöörimeloja menkö siihen paikkaan tai tulee tukalat oltavat". Kommentissaan hän ei viittaa kehenkään oululaiseen melojaan, jonka uinti ilmiannettiin Kohinan foorumeilla.

Seuraavassa koskessa meloimme myös yhden setin, josta löytyi kaksi hyvää honttoa. Etenkin yläpuolinen stoppari oli erinomainen volttikone, jossa pystyi hakata voltteja ja oikean kärryjä loputtomiin.

Korkea vesi teki hyvää myös Creeking Deltalle. Kosket olivat koskia eikä kivikoita ja niissä oli vauhtia, vaikkakin laskulinjat olivat mielestäni helpompia mitä matalammalla vedellä. Kävimme Villen kannsa koittamassa myös kriikkipätkän lopussa, sillan jälkeen olevaa honttoa. Voimaa hontossa riitti, mutta vain surffarin vasen reuna oli tarpeeksi syvä kärryihin ja voltteihin. Korkeammalla vedellä varmasti hyvä pelihontto jos ei kierrosten ottamista pelkää.

Torstaina oli ruotsalaisilla leikkimielinen joukkuekisa Paltvalssenilla. Pisteitä herui myös tavallisista liikkeistä, mutta ei lähellekään niin paljoa kuin esimerkiksi aallossa surffaten kahvinkeitintä matkien. Osallistuimme Suomitiimillä kisaan voitto mielessä. Joukkueessamme Ville ja Petteri surffasivat yhteen liitetyllä laskupaateilla, Lauri surffaili bodyboardilla ja me muut kaatuilimme sen minkä pystyimme. Näillä suorituksilla uskoimme voiton irtoavan helposti. MUTTA EI! Illalla järjestetyssä palkintojenjakotilaisuudessa selvisi, että jäimme toiseksi. Voittajatiimissä oli lähes 20 melojaa ja kun kaikille annettiin pisteitä, niin eihän me mitään mahdettu, vaikka parempia olimmekin. Myöhemmin saunottiin katkera tappio pois mielistämme ruotsalaisten 25 asteisessa telttasaunassa.

Seuraavana aamuna oli Suomeen lähdön aika. Ajoimme illalla Matkakoskelle ja meloimme lauantaina yhden setin aallossa. Aaltoon oli ehkä hieman liikaa vettä, sillä se oli melko loiva ja pohja oli erittäin epätasainen. Muutamia liikkeitä silti lähti. Matka jatkui vielä Neitikoskea ja Kermankoskea meloen, mutta ei niistä sen enempää.

Kuvia Trollilta:

Ruskee

Ville kärryttelee sillanalushontossa

Backstabia Platvalssenilla

Karavaanariveli Henkka

Henkka loppuluiskassa

Tukkirännissä oli kaksi isoa peliaaltoa syöverin yläpuolella

Lauri kriikkailee

Anni ja Hugevoltti

Petteri paukuttaa volttia

Lauri

Liikunta ei jäänyt pelkän melonan varaan

Laurin palaneita kasvoja hoidettiin kurkkunaamiolla

Henkka vetää isosti

Ja Kulla!

Kuvat: Lauri ja Petteri Kuuskoski, Anni ja minä.

Kovia hommia Kurikassa

2011-07-13T23:01:00.002+03:00

Sain tänään mahdollisuuden päästä kokeilemaan kajakilla Kurikan vesihiihtorataa paikallisen seuran harjoitusvuorolla. Veneen perässä roikkuminen oli yllättävän vaikeaa, sillä vauhdin kiihtyessä homma lähti helposti lapasesta. Testasin myös joessa olevaa hyppyriä. Temput jäivät tekemättä, sillä pelkästään hyppyriin osuminen oli jo tarpeeksi haastavaa, koska kajakkia ei meinannut saada tarpeeksi sivulle . Hauskaa oli jokatapauksessa!

Hyvin pomppii

Joni näyttää mallia

Kovia hommia

Norja 2011

2011-07-09T23:21:00.003+03:00

Rämäreissu Norjaan on puolivälissä. Aion kirjoitella paremmat kertomukset kunhan pääsen kotiin, mutta tässä nopea tilannekatsaus:

3 uintia
1 katkennut mela
2 puhjennutta rengasta (samasta autosta)
1000 tapettua paarmaa
2 keskeytettyä missiota
Ainakin yksi suhteellisen synkkä kanto
Hyvää footagea ja paljon pudotusmetrejä

Ja alla hieman esimakua siitä mitä tuleman pitää.

Elämää Kermalla.

2011-07-08T23:45:00.003+03:00

No niin!

Tuli vietettyä pari varsin antoisaa päivää Kermankosken kuohuissa, jossa vesitilanne suosii suomalaista freestylemelojaa. Majoituspalveluista vastasi tällä kertaa Kermankeidas, jonka rantasaunan makoisista löylyistä kelpasi ihailla Kermankoskea. Tällä hetkellä virtaama Kermajärven - Luusuassa on noin 60 kuutiota, joka tarkoittaa sitä, että Kerman alahonttoa parempaa stopparia saa tällä hetkellä Suomesta hakemalla hakea.

Ylähontossa, josta kuvat ovat, on vettä liian vähän ja paikka on erittäin huuhtova, joskin jotain sielläkin saa aikaan. Kuvaajamme oli estynyt kuvaamaan alahonttoa kuvausteknisistä syistä.

Mikko hakee paikkaa.

Mikko paukuttaa vasurin kärryä.

TAIVAS VARJELE!!

Taktiikka palaveri.

Tehdään sitä mitä parhaiten osataan.

Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Kuvat: Marika Kohvakka

MM-kisoista arkeen...

2011-07-04T23:06:00.005+03:00

Paluu arkeen ei luonnollisestikkaan onnistunut aivan suunnitelmien mukaan ja kun Blue1:n virkailijat kertoivat portilla etteivät päästäkkään meitä koneeseen, niin kyllähän se vähän hymyilytti (tai sitten ei). No pienen taistelun jälkeen taisteltiin vähän lisää ja vielä myöhään sunnuntain ja maanantain välisenä yönä palasimme jokainen omaan kotiimme, tai ainakin sinne päin.

Tästä johtuen siis tämänkin blogi päivityksen tekeminen on kestänyt reilun viikon verran, eli hieman suunniteltua pitempään. Kotona luonnollisesti odottivat vielä iso läjä reissulta tullutta pyykkiä ja paljon paljon töitä ja tietysti plussana kaikki rakkaat ihmiset.

Tällä hetkellä suuri osa joukkueesta on jo suunnannut nenänsä kohti Norjaa ja saammekin varmasti päivityksiä Norjan joilta piakkoin. Tässä kuitenkin vielä minun viimeisiä kuvia reissun varrelta ja vähän muualtakin...

Kuten kaikki melotaan liittyvä media on jo ylistänyt, nämä olivat Danen MM-kisat. Ja näin tosiaan oli. Mies vei mukanaan jenkkeihin 3 kultaa sekä yhden pronssin. Melkoinen saavutus kenelle tahansa. Eivätkä junnusarjan K1:n voittopisteetkään olleet kovin huonot... 1020p.!!

Isostihan mies veti, kuten kuvasta näkyy.

Danen gozzilla.

Dane vääntää volttia OC:lla.

Bren Orton vääntää phoenixia. Sijoitus 3.

Teemu paukutteli mäkkäreitä niin treeneissä, alkuerissä kuin finaaleissakin!

Kädenpuristus tälle miehelle upeasta suorituksesta!!

Kesämies

Kisojen aikana nähtiin jos jonkinmoista säätä, mutta varmasti monen mieleen jäi kuitenkin elävimmin tämä independence day elokuvasta muistuttava pilvimuodostelma, joka toi mukanaan pienen myrskyn...

...ja myrsky toi mukanaan muita yllätyksiä.

Saksa aikoo kuuleman mukaan luopua näistä, mutta ei vielä...

Kotona Suomessa edessä oli kuitenkin rauhallinen suvi ja muut mukavuudet...

Jos joku lähti kisoihin katsomaan maailman luokan melontaa niin sitä todellakin tarjottiin koko rahan edestä. Vaikka kisapaikka olikin verrattain helppo, niin kyllä melkoisia yllätyksiäkin koettiin ja nähtiin. Ja kun seuraamme mitä pojat ja tytöt ja naiset ja miehetkin tekevät nyt, niin en malta odottaa seuraavia MM-kisoja. Linkitykset olivat nyt jo jokaisen finaali runin perus settiä ja temppujen vaikeustaso huikea. Myös tuomarilinja oli äärettömän tiukka, joten yli tuhannen pisteen runeihin piti todella takoa kovia suorituksia. Nämä kisat on kuitenkin nyt saatu päätökseen ja jatkamme melontakesää muissa merkeissä. Odotamme innolla Norjan tuliaisia...

Onnittelut Teemu "Poju" Väliahteelle!!

2011-06-25T20:48:00.002+03:00

Koko kisajoukkue ja suuri läjä muita suomalaisia oli hurraamassa Pojun neljännelle sijalle tänään käydyissä MM-kisojen finaaleissa!!! Onnittelemme Teemua tästä huimasta suorituksesta koko porukalla!!!! ONNEA!!!

Juniori poikien maailmanmestariksi kruunattiin Dane Jackson. Joka otti voiton myös miesten squirtissä sekä C1:ssä ja lisäksi pronssia OC1:ssä. Miesten K1:n voittajaksi kruunattiin James "Pringle" Bebbington ja naisten voiton vei Claire O'Hara.

Nyt kisat on siis käyty ja suuntana taas koti-Suomi. Palaamme vielä eetteriin erinäisillä kuvilla reissulta ja ehkä vielä parempaa selostusta finaalien kulusta.

HIENOA POJU!!!!

Melontaa ja historiallista paukuttelua Plattlingissa

2011-06-23T16:28:00.008+03:00

Näin pääsemme vihdoin taas linjoille täältä vesisateisesta ja hiostavasta Plattlingista. Kisojen aikataulut ovat menneet täysin uusiksi, koska tulva ennuste iski päälle ja oli odotettavissa että viikonloppuna emme pääsisi melomaan enää ollenkaan, sekä koko teltta alue olisi täysin veden alla. Tästä johtuen sitten päätettiin että kaikki alkuerät sekä neljännes välierät melottaisiin loppuun keskiviikon aikana (eli 3:lle päivälle suunnitellut kisat melotaan ja melottiin yhdessä päivässä). Päivä oli siis äärettömän pitkä. Kisaa melottiin eilinen päivä ja ilta klo 7 - 23:30.

Keskiviikko siis avattiin kuitenkin aiottuun tapaan miesten alkuerillä. Suomea kisassa edustivat Tuomas Kaukola, Tuomas Kuronen, Juuso Karttunen, Juho Niskanen sekä Mikael Lantto. Kaikki Suomalaiset aloittivat karsintansa erittäin hyvin ja jokaisen ensimmäinen runi oli maailman luokkaa, mutta sitten toisella runilla potki huono onni ja tuuri ja muut ongelmat, paitsi Tuomas Kaukolaa! Tuomas Kaukola (Moppi) meloi itsensä hienosti neljännesvälieriin 13. sijalle. Muiden Suomalaisten sijoitukset olivat Tupi 27, Miku 31, Jusu 42 ja Juuso 63. Ja kun 25 parasta melojaa pääsi jatkoon niin Moppia lukuunottamatta muiden kisat olivat jo ohi.

Moppi jatkoikin illalla käydyissä neljännesvälierissä huikeaa melontaansa, mutta vaikka runit olivatkin melkolailla onnistuneita, syntyi vain sija 19. ja semifinaalit jäivät haaveeksi. Tämä oli kuitenkin erittäin hyvä suoritus, koska kisojen taso on ollut odotetusti äärettömän kova ja semifinaaleista tippui Mopin lisäksi myös mm. viisinkertainen maailmanmestari Erik Jackson.

Neljännesvälierissähän meloi myös jo päivää aikaisemmin sinne karsiutunut Paula Suurseppä. Paula tekikin kisojen suurimman voltin ja tallentui varmasti katsojien muistiin. Mutta kaikesta huolimatta Paulan runit eivät aivan riittäneet semifinaaleihin. Paulan lopullinen sijoitus 12.

Keskiviikkona melottiin myös junnu miesten alkuerät. Ensikertalaiset Vili Volotinen sekä Aleksi Herranen meloivat omat suorituksensa erittäin hienosti ja tästä esimerkkinä mm. Vilin tekemä iso air voltti, joka sai katsomon räjähtämään suosionosoituksiin.

Junnu pojista viimeisenä Suomalaisia edusti jo kokeneempi Teemu Väliahdet. Teemu näytti että miehen hermot ovat rautaa ja melonta kulkee ja hän pamautti itsensä alkuerien neljänneksi ja suoraan semifinaaleihin. Huikea suoritus, varsinkin kun myös junnujen taso on näissä kisoissa ollut erittäin huikea. Tästä esimerkkinä mm se että kisojen korkeimmat pisteet taitavat tällä hetkellä kuulua junnuissa vielä melovalle Dane Jacksonille, joka hallitsee myös miesten C1 sarjaa.

Teemu ei kuitenkaan jättänyt hommia kesken vaan tänään (torstaina) melotuissa semifinaaleissa mies pisti vielä pykälää isomman vaihteen silmään ja MM-kisojen kautta aikojen ensimmäinen finaalipaikka Suomalaisille on äärettömän kova juttu. Teemu semifinaalien 4.!!!!!

Ja eihän kisoja voida järjestää ilman Suomalaisten voimaa. Kisojen lehdistöpäällikkö Tommi kävi kannustamassa Suomen poikia ja tyttöjä aina kun työt antoivat periksi.

Juuso Karttunen keskittymässä omaan kisaansa.

Juho Niskanen lämmitteli akanvirrassa ja viritteli vielä lihaksiaan kisa runia varten.

Mikael Lantto keskittymässä omaan kisaansa.

Tuomas Kuronen on jo konkari ja tunnettu hahmo isojen kisojen akanvirrassa.

Tuomas Kaukola menossa kohti omaa runiaan.

Vili Volotinen osasi suhtautua isoihinkin kisoihin rennosti.

Aleksi Herranen odottelemassa vuoroaan.

Suomen kisakatsomo siirtyi lähemmäs vettä kun Teemu pääsi melomaan.

Teemu Väliahdet keskittymässä omiin suorituksiinsa. Tulos oli vakuuttavaa!!

Ja kuten aina, kaikkiin kisoihin liittyy erinäisiä joukkueen sisäisiä vetoja ja sitoumuksia ja kuten sanottu MM-finaalit on kova saavutus kenelle tahansa. Näin ollen on myös pakko pystyä pysymään muissa lupauksissaan... Ja tässä niitä lunastetaan...

Olemme erittäin ylpeitä Pojun uudesta lookista!!!! HELL YEAH!!!

Tänään onkin sitten luvassa erittäin suurta rentoutumista paikallisten kansanjuhlien tiimellyksessä, joista näyttäisi tulevan melko kosteat (vettä sataa) ja jos vesisade hellittää niin voisihan sitä ennen illan tiimellystä käydä vaikka hyppäämässä parit uimahypyt.

Kisat jatkuvat huomena hurvittelun merkeissä kun finaalit pidetään alkuperäisellä paikallaan lauantaina. Huomisessa ohjelmassa ovat mm. King of The Wave sekä Teva Big Air, jossa odotamme kyllä meidän Mikael Lantolta huimia suorituksia jos ei toki muiltakin.

Lauantaina sitten tosiaan melotaan MM-finaalit ja meidän Teemu "Poju" Väliahdet pääsee vesille näillä näkymin klo 15:00 aikoihin. Huhut Pojun kovista suorituksista ovat vierineet myös Suomeen ja kisaturisteja tuntuu puskeva paikalle kaikista mahdollisista suunnista. Todella hienoa että saamme katsomoon kunnon kannustuksen!!!

Nyt minä otan "kahvia" ja palaan sosiaaliseen elämään täällä Plattlingissa ja kirjoittelen taas lisää viimeistään finaalien jälkeen...

Vuoden 2011 MM-kisat on avattu!!

2011-06-21T15:37:00.006+03:00

Eilen illalla koitti viimein se hetki kun nämä MM-kisat tärähtivät virallisesti käyntiin. Tai voisi sanoa että pamahtivat... Avajaisissa jysähti pariin otteeseen isomman puoleiset kanuunat. Jollain vieraista saattoi tulla jotain ylimmääräistä kalsareihin tästä johtuen. No mutta kisat saatiin siis virallisesti käyntiin ja puheet pidettyä ja paikalle olikin kokoontunut koko läänin asuimmisto, joten tunnelma oli hyvä pienestä vesisateesta riippumatta.

Tänään sitten alettiin jo aamusta melomaan kilpaa ja kilpailut aloittivat naisten K1 sarja. Suomea edustamassa olivat Paula Suurseppä, Anni Mykkänen ja Marjaana Terni. Marjaana aloitti ensimmäisenä Suomalaisten suoritukset ja pienen alkujännityksen jälkeen repaisikin toiseen sarjaan valtavan voltin ja spinit ja näillä sijalle 28. Seuraavana Suomalaisista meloi Anni, jonka ensimmäinen sarja oli lähes 200 pisteen arvoinen voltteineen ja helixikin nähtiin. Harmiksemme Annin toinen runi oli sitten vähän epäonnistunut ja hän päätyi sijalle 24.

Suomalaisten päivän ehdoton ykkönen oli tänään Paula! Hänhän oli pari vuotta sitten Thunin MM-kisoissa sijalla 10. ja jatkoi tänään samaa rataa. Paula veti hugen voltin ja molempien käsien helixit ja alkukarsintojen jälkeen sijalla 4. ja jatkaa kisoja neljännesvälierissä!!

Pohjoismaalaisten yhteiskuva. Mukana Suomi, Ruotsi ja Norja edustajineen.

Avajaisissa oli todellakin paikalla kaikki mahdolliset kulän ihmiset ja sukulaiset.

MM-kultaansa Thunista puolustava Nick Troutman oli biletuulella katsomassa naisten kisaa. Takana istuu niin ikään Kanadaa edustava Joel Kowalski.

Suomalaisten kisakatsomo. Avajaiset hieman vielä painavat...

Marjaana lähdössä ensimmäiseen runiinsa.

Anni veti hienoja voltteja!

Ja välillä mietittiin taktiikkaa toiseen runiin.

Paula veti tuttuun tapaan isosti, kisassakin.

Näin siis saatiin ensimmäiset Suomalais suorituksetkin hienosti läpi ja jatkopaikkojakin tienattiin! Myös ravitsemusterapeuttimme saapui eilen paikalle, joten tämäkin puoli alkaa olla kunnossa. Hän näyttikin heti saavuttuaan joukkueelle mallia oikeanlaisesta hiilihydraattien tankkaamisesta ennen kisaa.

Tänään vielä kilpaillaan OC1:n sekä C1:n alkuerät ja huomena ovat taas Suomalaiset liekeissä kun miesten alkuerät pääsevät käyntiin heti aamusta. Mukana Tuomas Kuronen, Juuso Karttunen, Mikael Lantto, Tuomas Kaukola sekä Juho Niskanen. Me jatkamme päivää rentoutumalla ja seurailemalla kisoja sekä valmistautumalla huomisiin koitoksiin. Eetteriin palaamme jälleen miesten kisojen jälkeen.

Treeniä, treeniä... Viimeinen puristus!!

2011-06-20T00:47:00.015+03:00

Juuso vetää niin isosti että Tsekit pakenevat laumana!!

Vili muotoilee vesikaaria volteillaan.

Aaltohan se on, vai onko? Tupin Helix

Teemun McNastyt ovat jo Huge:n yläpuolella.

Miku vetää kaikki bonukset mitä tarjolla on... Air, Huge, Clean

Annin lentotaitoa...

Aleksin Split Wheel.

Siinä maanantai aamun kuvasaldoa. Viimeinen treeni ennen huomena alkavia kisoja!

Tervehdys taas lukijoillemme, tai ainakin yhdelle lukijalle, joka on tunnustanut! Pahoittelen että eilinen update ei päässyt julkisuuteen asti, mutta vaikka kuinka taistelin ja ajelin vielä puolen yön maissa lähimpään mäkkiin niin en saanut sellaista nettiyhteyttä toimimaan että päivittäminen olisi onnistunut. Paikallisen Kebab ravintolankin netti iski porttikiellon päälle ja näin sitten jouduin odottelemaan kiltisti aamuun asti.

Plattling on jälleen näyttänyt monet muotonsa ja tällä hetkellä paikka on jo lähempänä aaltoa kuin stopparia, mutta tilanne elää ja kisat kuitenkin melotaan täällä, oli se mikä tahansa. Tällä hetkellä sää on kuiva ja puolipilvinen. Vesi on kuitenkin edelleen jatkanut nousuaan. Vesitilanteen ailahtelu ei vaikuta juuri mihinkään muuhun niin paljoa kuin miesten karsintaan, mikä käydään keskiviikkona. Koska karsinnat tulevat kestämään lähes koko päivän, kerkeää kisapaikka pahimmillaan muuttaa muotoaan moneenkin otteeseen ja näin ollen on taas vähän tuurista kiinni mihin heat:iin kukakin joutuu ja millaisella vedellä pääsee melomaan. Toki tilannetta yritetään hallita yläpuolella olevasta voimalasta, mutta kun joessa on voimaloita n. 100kpl niin kaikkea ei voi hallita ja jos alpeilla sataa vettä niin se näkyy täällä vasta 2-3 päivän päästä tai myöhemminkin. Lisäksi vielä keskiviikolle ja siitä eteenpäin, koko loppu viikoksi, on tänne luvattu kovia vesisateita, jotka eivät helpota tilannetta yhtään. Mutta tämä on kaikki päätuomari Jasper Polakin takana. Hän tekee päätökset kisojen läpiviennin suhteen ja katsoo että kisapaikka on tasavertainen jokaiselle osallistujalle.

Suomen naiset ja miehet ja pojat ovat kuitenkin jatkaneet treenejään entiseen malliin ja tänä aamuna päätimme virallisen treeniosuutemme jo aamuvarhaisella vuorolla. Nyt ohjelmassa on lepäilyä ja illan avajaisiin valmistautumista.

Muutamia kuvia sunnuntailta ja muutakin...

Taistelemme päivittäin majoitustilasta etanoiden kanssa! Toiset meistä (Juuso) on kyllä tainnut löytää jo pienen sielun kumppanuuden näiden rauhallisten ja limaisten matelijoiden keskuudesta, mutta kun niitä löytyy joka aamu mitä ihmeellisimmistä paikoista niin eihän se aina niin kivaa ole, paitsi kaikkien muiden mielestä! :)

Vili kärryttelee...

Tupin Gozzilla.

Teemu vetää McNastyä ja Tupi treenailee takana jotain power flipin kaltaista.

Teemu hyppäämässä McNastyä vähän korkeammalle.

Moppi vetäisi jo PanAmin kaltaisen. Aaltohan se on.

Mikun Gozzilla.

Marjaana roiskaisee voltin.

Tupin mallia McNastystä. Aalto tekniikalla tehtynä...

Suomen muu joukkue jonottaa vuoroaan kun Jusu treenaa.

Ja sitten se virallinen joukkuekuva!! Tunnistatko kaikki?

Aleksi vääntää kärryä.

Näin siis on treenit treenattu ja henkinen valmistautuminen ja latautuminen itse kisaan on enää jäljellä, ennen kuin päästetään pojat ja tytöt irti!! Kaikkien maiden treeneissä on nähtävissä tämä hiostava odotuksen tunne... koska pääsee melomaan kisaa!? No, kohtahan sitä pääsee!! Tänään on siis illalla vuorossa kisojen viralliset avajaiset ja Suomen joukkueen lipun kantajana toimii tuttuun tapaan joukkueen nuorin, eli tällä kertaa Vili Volotinen.

Seuraavaksi katsellaan vielä aamun treenien videot ja yöllä saattaa vielä joku käydä hiomassa volttejaan, mutta kyllä me olemme valmiita! Oletteko te? Myös kisaturisteja ja muutama extra valmentajakin on saapunut ja saapuu vielä tänään. Ja lisää on odotettavissa pitkin viikkoa. On hienoa saada rannalle tuttuja naamoja kannustamaan meidän melojat kohti kultaa!!

Mutta nyt kutsuu seuraava kokous... eli sinne siis... Blogin pariin palailen taas avajaisten jälkeen.

Sataa, sataa, ropisee...

2011-06-18T19:25:00.004+03:00

Kuumaa, kosteaa, märkää, hiostavaa... nämä ovat tunnelmat tällä hetkellä Plattlingissa. Eilen illalla alkanut sadekuurojen vyöry jatkui läpi viime yön ja on jatkunut koko tämän päivän ja lisää on luvassa vielä seuraavat pari vuorokautta. Joten vedestä ei nyt ole pula. Enemmänkin pelko viime vuoden tulvista nousee taas pintaan. Viime vuonnahan maailman cupin osakilpailut jouduttiin perumaan kun vedenpinta nousi muutamassa päivässä leirialueenkin yläpuolelle ja kisapaikka oli pelkkä tasaisesti virtaava joenuoma.

No mutta tästä kaikesta huolimatta treenit jatkuivat tänään normaaliin tahtiin ja Suomalaisten treenivuoro melottiinkin jo aamupäivän tunteina. Kaikki 33 minuuttia käytettiin tehokkaasti hyväksi ja ilmeisesti rauhallisempi treenitahti ja sateenropinan saattelemat yöunet ovat tehneet taikojaan joukkueen melojille, koska melonnan taso nousee silmissä. Tänään nähtiin jo täydellisiä kisasarjoja ja todella isoja voltteja sekä hienoja tricky woo:ta. Veden nouseminen aiheuttaa sen että kisapaikasta tulee huomattavasti pitävämpi ja näin myös monien vaikeampien temppujen tekeminen sisälle on helpompaa. Mutta samaan aikaan toisten tekeminen on vaikeampaa, koska paikasta tulee enemmän ja enemmän aaltomainen ja esimerkiksi phoenix monkeytä ei tänään juurikaan enää nähty.

Muuten päivä on sitten kulunut sadetta pidellessä, teltoissa, autoissa ja milloin missäkin. Tietysti on myös käyty välillä vakoilemassa muiden maiden treenejä ja mietitty kilpailu strategiaa. Kävimme myös ostosreissulla tutustumassa Deggendorffin keskustaan sekä tietysti kulttuurimatkalla täytyy pistäytyä paikallisessa Burger Kingissä, kun sellainen on tarjolla. Vaihtelu virkistää...

Mikusta on jo kymmeniä, jos ei satoja, toinen toistaan ilmavampia voltti kuvia.

Tupin McNastyt olivat tänään jälleen iskussa.

Aleksi Herranen hakemassa ilmaa kajakkinsa alle.

Paulan Gozzilla... jälleen kerran ilmaa riitti.

Juuso tekee työtään kun kamera tallentaa treenivideota analysointia varten.

Jusun McNastyissä on myös ilmaa.

Myös Anni oli tänään iskussa.

Myös porukan juniorit tuntuvat päässeen uuden paikan ja ympäristön jännityksestä eroon ja pojat ovat näyttäneet hienoja suorituksia niin vedessä kuin veden yläpuolellakin. Nyt näyttää tosiaan siltä että vesi jatkaa nousuaan ja niinpä illalla täytyy varmaan myös valmentajan yrittää lainata jostain kajakki ja käydä testaamassa paikallinen veden lämpötilanne sekä omat uimataidot. Kai virtaavassa vedessä uinnista saa jo maisterin paperit? Mutta ennen sitä on kuitenkin vuorossa omenamuffinssi sekä iso kahvi ja pitäisi varmaan päivän videoinnitkin katsella porukalla läpi, kunhan ensin löydetään sopivan kuiva paikka.

Näillä eväillä jälleen kohti huomista...

Ensimmäinen virallinen treenipäivä MM:ssä.

2011-06-17T21:08:00.004+03:00

Tervehdys jälleen Saksan Plattlingista! Suomen joukkue on jatkanut täällä treenejään aurinkoisessa kelissä ja vihdoin täysilukuisena. Viime yö kyllä vietettiin jälleen erittäin kosteissa merkeissä kun taivas illalla repesi ja antoi joelle jälleen lisää vettä. Samalla tuli testattua Citroenin huippunopeus, kun illalla taistelimme etenevää saderintamaa vastaan jotta kerkesimme pystyttämään Tupi uuden hienon teltan ennen rankkasadetta. Ja tässä siis onnistuimme!!

Tänään alkoivat sitten viralliset treenit ja näinollen jokaiselle urheilijalle on laskettu viralliset 3 minuuttia treeniaikaa per päivä, seuraavalle kolmelle päivälle ja sitten vielä maanantaina on ruhtinaalliset 2 min 30 sek per urheilija. Noh, ei siinä kaikki, toki treenata saa vaikka läpi koko yön. Viralliset treenit sulkevat honton vain aamu 8:sta ilta 7:ään. Ja lisäksi suljettuna on vain honton oikea reuna, jossa kisat melotaan. Vastaranta on kaikkien käytettävissä läpi päivän. Siellä hontto on hieman huuhtovampi ja pohjakosketuksia tulee vähän enemmän, mutta treenistä sekin käy.

Treenit kulkivat koko joukkueelta melkolailla hyvin. Pientä hienosäätöä vielä tarvitaan, mutta se keretään suorittamaan näinä tulevina päivinä. Valitettavasti Marjaana joutui jättämään tämän päivän treenit väliin sairastelun takia, mutta tämä tuskin hänen suorituksiaan heikentää, koska hän on viettänyt täällä aikaa enemmän kuin kukaan muu Suomen joukkueesta.

Jälleen kerran treenit muodostuivat pääosin McNastyjen, volttien, Gozzilloiden sekä Phoenixien täyteisistä runeista. Vain harvoja Tricky Woo:ta on nähty. Tämä, jo vanha temppu, on edelleen yksi vaikeimmista suoritettavista listalla. Myös Lunar Orbit (myös Matrix:ksi kutsuttu) on näissä kisoissa kova juttu.

Tupi pääsi hyvin nopeasti sinuiksi kisapaikan kanssa.

Myös McNastyt irtosivat.

Paulan isot voltit ovat jo arkipäivää täällä.

Moppi virittää McNasty:ä.

Mikun Space Gozzilla!

Ja lisää Mikun ilmaa.

Juuson näyte Gozzillasta.

Ja Jusu hyppäämässä yhtä monista miehen vääntämistä McNasty:stä.

Näin menivät Suomen joukkueen tämän päivän 33 minuuttia ja seuraa reilu puolituntinen on luvassa huomena aamupäivällä. Seuraavaksi pitääkin tarkistaa säätiedote yömelontoja silmälläpitäen. Onneksemme järjestäjät ovat asentaneet kisapaikalle halogenin yöksi, joten ei tarvitse aivan sokkona hyppiä voltteja.

Tänäänkin päivän ohjelmaan luonnollisesti kuuluivat myös uimahypyt sekä beach wolley ja eräät jäsenemme ovat ilmeisesti onnistuneet hankkimaan myös palohaavoja erinäisiin ruumiinosiin paikallisessa vesiliukumäessä... Näillä jatkamme siis huomiseen...

Vettä ja aurinkoa... Hengailua

2011-06-16T19:28:00.008+03:00

Viime yönä pääsimme vihdoin testaamaan telttojemme vedenpitävyyden kun monsuuni kaatui päällemme. Vettä tuli useampia millejä tai jopa senttejä, trangian kattilan pohjalta mitattuna. Tästä johtuen yölliset melonnat jäivätkin sitten vähän vähemmälle. Aamulla kuitenkin heräsimme samaan tuttuun auringon paahteeseen kuin jo monesti aikaisemminkin.

Sade on kuitenkin hyvin tervetullutta tähän kuivuuteen. Tällä hetkellä kisapaikan vesitilanne alkaa olla jo huolestuttava, kun lähimmät kivet ovat n. 10 cm pinnan alapuolella. Kajakit ja melat kolisevat säännöllisesti ja varmimmatkin melojat ovat ongelmissa. Mutta "onneksi" luvassa on pari päivää kunnon vesisadetta ja näin ollen joen vedenkorkeuden pitäisi nousta jo ihanne lukemiin.

Tämä päivä on taas mennyt ajoittaisten melotatreenien lomassa sekä uimassa ja beach wolleytä pelatessa, sekä luonnollisesti nahkaa polttaessa. Henkilökohtaisesti käsivarsien ihon väri lähentelee jo paloautoa, mutta nahka on vielä toistaiseksi paikallaan… Uimahypyissä kuitenkin käytiin tiukkaa taistoa, mutta yksimielisesti voittajaksi selvisi Juuso huimilla kierre volteillaan ja muilla tempuilla, päätä huimaavasta 5m korkeudesta! ;)

Päivän hengailua ja vähän urheiluakin...

Suomalaista voimaa!

Myös asianmukaisia rusketusrajoja haettiin, kuten Mikun selästä näkyy...

Vilin mallia uimahypyistä.

Ja Jusun kuolemaa uhmaava kynttilä!!

Yleisön painostuksesta... valmentajan pommi! Koko lähiseutu kastui...

Juuso lämmittelee.

Ja takaperinvoltti eli layback.

Mopin tuplavoltti eteen vaati kovaa keskittymistä, kuten ilmeestä näkyy.

Myös Juuso yritti tuplavolttia... hetki ennen kipua ;)

Käytiin siis melomassakin... Paulan jättimäinen voltti!

Minä suuntaan nyt lentokentälle hakemaan joukkueemme viimeisen (viimeisenä saapuvan) jäsenen, Tuomas Kurosen ja suunnitteilla olisi sitten taas yömelonnat. Toivottavasti tänä yönä emme huku vesisateeseen. Joukkueen mieli on katossa ja odotamme jo innolla kisojen alkamista! Terveiset kotiin koko joukkueelta!

Ps. ravintoneuvojaa odotellaan edelleen saapuvaksi!!

Plattling, yötäpäivää...

2011-06-15T21:09:00.013+03:00

Niinhän siinä sitten kävi että kello soi 3:30 aamuyöllä ja ei auttanut kuin jättää lämmin makuupussi ja kaivaa kamerat esiin ja housut jalkaan ja suunnata kisapaikalle katsomaan Suomalaisten treenejä. Eihän herätys olisi ollut niin rankka mutta kun illalla Juuso ja Teemu jatkoivat treenejään puolille öin, niin jäivät valmentajan unet hieman lyhkäisiksi, mutta ei haittaa…

Aamulla (yöllä) paikalla olivat jo Marjaana, Paula ja Jusu. Treenit menivät hienosti ja naiset näyttivät jälleen lentotaitojaan kaikille paikalla oleville (joita onneksi oli vähän ja treenirauha oli taattu). Myös Jusun sarjat alkoivat lävähtämään ja mieliala oli korkealla. Aamun valjetessa myös joukkueen juniori, Vili Volotinen saapui treeneihin. Myös Vili oli löytänyt uuden vaihteen omaan melontaansa yöunien aikana ja mies väläytteli välillä hienoja runin alkuja. Treenien jälkeen mietittiin muutamia temppuja lisää kuvioihin ja kokonaisuus alkaa pikkuhiljaa löytymään.

Päivä on ollut taas äärettömän kuuma ja koko joukkueella taitaa löytyä palanutta ihoa jostain päin vartaloa. Onneksemme kisaorganisaatio on tehnyt diilin paikallisen ulkouimalan kanssa ja näin vietimmekin muutaman tunnin uidessa, hyppytornissa sekä vesiliukumäessä lihaksia lepuutellen.

Iltapäivästä sitten muutama uskalsi lähteä uhmaamaan edessä vellovan jonotuksen ahdistusta ja kävivät vetämässä muutaman onnistuneen surffin. Seuraavat treenit taitavatkin mennä taas yöhön, koska jonotuksen määrä tällä hetkellä vaatii jo lähes eväitä, tai ainakin nestetankkauspisteen (odotamme ravitsemusterapeutti Myllystä saapuvaksi).

Muutamia kuvia viime yöltä ja tältä päivältä…

Aamu sarastaa Plattlingin aallolle. Myös Saksassa paistaa joskus aurinko.

Jusu venyttelee lapalihaksiaan ja vetäisee McNastyn.

Paula kuittaa vetämällä McNastyn crossilta.

Marjaana hakee paikkaa

...ja ilmaa!

Paula heittää oman näytteensä perään.

Hontto muodossaan aamun valjetessa.

Vili Volotinen ja voltti air bonuksella!

Päivän ollessa jo pitkällä Miku esitteli taas lentolupakirjaansa.

Myös Moppi osaa vetää isosti!

Nyt siis rauhoitumme odottelemaan aamuyön tunteja ja sillävälin kun minä jälleen tapoja kunnioittaen päivitän blogiamme täällä paikallisessa McDonalds ravintolassa (ilmainen w-lan) niin muut tankkaavat energiavarastojaan grillailemalla kaikenlaista hyvää ja ravitsevaa Suomalaisten omassa leiri nurkkauksessa, minne minäkin nyt suuntaan kärsimään auringon polttamista käsivarsistani.

Palaamme siis asiaan jälleen huomena...

Tervehdys MM-plattlingista!!

2011-06-14T21:11:00.006+03:00

Tänään Suomen joukkue vihdoin kokoontui aurinkoiseen ja lämpimään Plattling:iin. Osa joukkueesta saapui paikalle jo viikonloppuna ja yhtä vajaana loput saapuivat tänään. Viimeinen jäsenemme joutui vielä jäämään töihin Suomeen, mutta tulee mukaan kuvioihin parin päivän päästä.

Sää on todellakin ollut tänään lämmin ja melonta hyvää. Vesitilanne, joka oli hieman arveluttava, on ainakin tällä hetkellä lähestulkoon ihanteellinen. Tähän syynä viimeviikon vesisateet, jotka nostivat vedenpintaa sopivasti ja isompia pohjakosketuksiakaan ei tänään enää koettu.

Myös kilpailutoimisto avautui tänään ja näinollen virallinen kisakoneisto on siis saapunut paikalle. Tututkin on tavattu ja treenit saatu melottua. Tällä hetkellä tilanne näyttää melko tasaiselta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta... Dane Jacksonin varmuus Plattlingin hontossa on lähes pelottavaa. Hän ei näytä edes yrittävän mitään ja tekee kaikki temput kuin leikiten. No mutta, kisat ovat aina kisat, joten totuuden näemme vasta viikon päästä. Myös James Bebbington on ollut erittäin vakuuttavan varma omissa treeni runeissaan. Mutta mies onkin viettänyt täällä aikaa enemmän kuin kukaan muu viimeisen vuoden aikana.

Myös Suomen pojat näyttivät hienoja suorituksia ja viikon kun täällä treenaamme niin saadaan kaikkien kisasarjat kuntoon. Päivän huomion kuitenkin keräsivät Suomen naisten ilmavat voltit. Kaikki kolme naistamme hipoivat huge bonuksia jo heti ensimmäisistä runeista lähtien.

Tässä muutama kuva päivän kuvioista...

Dane:n jokseenkin ilmava voltti.

Miku antaa takaisin samalla mallilla.

Marjaana näyttää pojille mallia

Myös Juuso sai ilmaa.

Ja Jusun mallia.

Sekä Annin Space Gozzilla, HUGE!

Kuten kuvista näkyy, paikka suosii hyvin paljon voltteihin suuntautuvia temppuja. Muutama triky wookin nähtiin mutta onnistuneita hyvin vähän. Pääasiassa liikkeet olivat McNastyjä ja Phonix Monkeytä sekä tietysti kärryjä ja muutama Lunar Orbittikin nähtiin ja monia kaija yrityksiä, mutta vähän tuloksia.

Näillä siis jatketaan yöllisiin ja aamuisiin harjotuksiin ja (kuulemma puoli 4:n aikaan on jo riittävän valoisaa meloa?). Minä palaan blogiin taas huomena päivän tunnelmien kanssa...

2011-06-09T22:28:00.006+03:00

Lähdettiin Juuson kanssa kohti pohjoista Kemin pikajunalla. Kuitenkin kulttuuria ja matkailua rakastavina herrasmiehinä päätimme ottaa junamatkastamme kaiken hyödyn irti kerralla, koko rahan edestä. Sen sijaan, että olisimme suunnanneet kiertotietä suoraan pohjoiseen uudella ilmastoidulla inter-city junalla (matka-aika ~8h), lähdimme suoraan tikkurilan kautta kemiin kulttuurihistoriallisesti merkittävällä uuden karhealla meksikon pikajunalla(matka aika ~15h +10min). Varmistaaksemme matkan miellyttävyyden, pyysimme VR:ltä mahdollisuutta lyhentää junan vaihtoaikaamme tikkurilassa entisestään 13 minuutista 4 minuuttiin myöhästymällä ainakin 8 minuuttia. Sehän tietenkin onnistui VR:n täsmällisyydellä. Niimpä teimme varmasti maailman ennätyksen 7 kassin, 2 melan ja kahden 50+kg:n painavan täynnä tavaraa olevien paattien siirtämisessä toiselle laiturille alikulkutunnelun kautta. Onneksi se ei ollut näin lihaksikkaille huippu-urheilijoille temppu eikä mikään!! Kahteen kertaan välin juoksemisen, junan myöhästyttämisen ja viehättäviltä leideiltä kassien kantoapua saamisen jälkeen pääsimme vihdoin junaan hiestä märkänä kelin ollessa viileä, jopa jäinen. Siitä suuntasimme hyvin varusteltuun ravintolavaunuun nauttimaan edullisia, suorastaan halpoja palautusjuomia.

Matka jatkuu aamulla 6:25 transporterin kyydissä Kemistä pohjois-Ruotsiin hirviömäiselle Lappisvågenille.

Kirjoitettu hyvin lämmitetyssä pikajunan vaunussa iPhone 4:lla.

Sm-kisojen kuvia

2011-06-05T23:06:00.001+03:00

Freestylekisan kuvia löytyypi täältä

Kyttäyskeikka jatkuu

2011-06-05T22:23:00.003+03:00

Tuomas, Juho, Krisse, Matti, Markus ja Jan kävivät alkuviikolla Saarikoskella melomassa, siellä näytti tältä:

Nyt Muoniojoen vesi on hienoisessa nousussa, joten Saarikoski kutsuu jälleen melojia luoksensa.

Tulin juuri Pitejoen Trollforsenilta, Paltvalsen ei pettänyt tälläkään kertaa:

Esittely: Aleksi Herranen

2011-05-31T18:57:00.013+03:00

Nimi: Aleksi Herranen

Syntynyt: 23.12.1993
Kotipaikkakunta: Jyväskylä
Seura: Jyväskylän melanvilauttajat
Melonta varusteet: Jackson Rockstar

Milloin aloitit melonnan ja miten: Vuonna 2007 istuin ensimmäistä kertaa koskikajakkiin Kapeen koskella Tommi Lyttisen opetuksessa.
Suosikki melontapaikat: Neitikoski ja piteå joki
Miksi Koskimelonta: Kun istuu kajakkiin kaikki muu unohtuu ja keskyy vain melontaan. Joka kerta oppii uutta.
Melonnan tavoitteet: Kehittyä melojana ja menestyä. Lajin tunnettavuuden parantaminen

Saavutukset:
Sm 3.- 08
Sm 2.- 11

Noniin, nyt grillataan!

2011-05-23T22:05:00.001+03:00

Grillausta Lappilaisittain from Mikael Lantto on Vimeo.

No nyt lähtee

2011-05-22T15:43:00.004+03:00

Äijäkosken aalto ei ole mikään älyttömän iso, mutta kun on älyttömän isot vatsalihakset, niin kyllä se paatti lentää. Kattokaas näitä! Kameran takana Tuomas Vaarala.

Mikun Pan Am

Mikun Helix, ei mikään felix

Mopin iso ilmaruuvi

Parin minuutin tutkiskelun jälkeen kävi selväksi, että kyllä, kuvassa on Mikael

Moppi lataa

Ja ilmeet kohillaan

2011-05-21T22:44:00.005+03:00

Luontaista jatkoa Juuson parin viikon takaiseen päivitykseen. Ilmeiden kruunaamaton kuningas on Tuomas "Moppi" Kaukola!

Vaaralan Tuomas matkii huuhkajaa

Nirppanokka

"Ai perkule, ku sattu varpaaseen"

"Jaaarrr, olen örkki"

"Ei olis pitäny maistaa sitä Mikun lappilaista grillimakkaraa"

"Olipas kirpeä sitruuna"

Astetta kovempi kaveri...

Jengi koossa

"Kas tuosta noin, lantioliikkeellä"

Vääntää, vääntää...

PS. On muuten mukava latailla kuvia täältä Äijäkosken parkkipaikalta, netti on nopee ku Daggerin Agentti.

Kyttäyskeikka

2011-05-20T23:16:00.006+03:00

Torniojoen kevät on ollut harvinainen. Jäät lähtivät kaksi viikkoa etuajassa, mutta kevättulvista ei ole ollut tietoakaan. Viikkojen ajan vesimittarit ovat kiinnostaneet enemmän kuin telkkari ja vihdoin pari päivää sitten käyrä kääntyi nousuun. Tänään aamulla starttasi 2 kappaletta 2,5 tdi 102hk transportterereita kohti Muoniota hirmuaaltojen toivossa. Vesi nousee ja niin tekee myös aaltojen korkeus. Tässäpä hieman maistiaisia mitä tuleman pitää...

Anni Saarikosken aallossa

Moppi on se aarre

Moppi Äijäkosken helmiaallolla

Miku samalla aallolla

Tuotiin polttopuut mukana

Häjyrodeo 2011 Laskukisa: video

2011-05-19T22:05:00.002+03:00

Video Häjyrodeon laskukisasta sahakoskelta, kisoista juttua alempana.

Aurinkoiset terveiset Ruunaalta!

2011-05-18T12:30:00.002+03:00

Esittely: Anni Mykkänen

2011-05-17T23:03:00.010+03:00

Nimi: Anni Mykkänen
Synt.: 13.02.1987
Kotipaikka: Joensuu
Seura: Joensuun Kauhojat
Ammatti: Puuseppä, teollisen muotoilun opiskelija
Melontavarusteet: Jackson Rock Star , NRS

Milloin aloitit melonan ja miten: Vaikkojoki sekä Tiilikan ja Koloveden kansallispuistot on tuttuja inkkarin kyydistä ja käytyäni 14 vuotiaana kajakkimelonan peruskurssin Kuopiossa, myös retkipaatilla ihan itse meloen.
Halliharjoituksiin minut houkuteltiin harrastaessani vapaasukellusta ja samana keväänä Konnekosken virta veti mukaansa. Oman freestylekajakin ostin keväällä 2009.
Suosikki melontapikat: Tällä hetkellä Neitikoski, etsin vielä täydellistä aaltoa.
Miten treenaat: Meloen koskien ollessa sulana, talvella tulee käytyä myös hallissa. Muuten pidän kuntoa yllä hiihtäen ja jonkun verran pyöräillen.
Muut harrastukset: Tanssi (hip hop, jazz ja kaikkea siltä väliltä), lautailu.
Miksi koskimelonta: Se tuntui luonnolliselta jatkeelta sukellukselle.
Molemmissa tapahtuu myös jatkuvaa kehitystä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Temput ei tunnu loppuvan koskaan, varsinkaan kun mahtavassa porukassa niitä voi keksiä lisää!
Melonnalliset tavoitteet: Meloa mahdollisimman monipuolisesti eri paikoissa. Kehittyä hyväksi honttomelojaksi ja olla aallossa ihan ässä. Sekä henkinen voitto itsestäni kesäkuun MM-kisoissa.

Saavutukset:
SM 6. -10

Tuomas "Koutsi" Kaukola pyysi facebook kaveriksi

Boten Anni!

2011-05-13T23:42:00.003+03:00

Boten Anni from Tuomas Kaukola on Vimeo.

Häjyrodeo 2011 freestylekilpailu video

2011-05-10T21:23:00.003+03:00

Video Häjyrodeon freestylekilpailusta 2011. Kisoista juttua alempana. Häjyrodeon laskukisan video tulossa, pysy kuulolla!

Kerman kouhuissa.

2011-05-09T22:01:00.001+03:00

Tänään lähdettiin Juuson ja Annin kanssa testaamaan Kermankoskea vesimittarin näyttäessä noin 78 mottia.
Suurin odotuksin aloitettiin paukutus pitkälti Janne "Pokswater" Varosen ansiosta uudelleen korjatussa äktiönholesta ja kuten Janne Pokswaterissa kertoi, se toimii! Rohkenen väittää, että hontossa pystyy taitava kaveri tekemään kaikki mahdolliset honttoliikkeet, vaikkei paikka missään nimessä ole helppo. Paikka suosii oikean käden liikkeitä, mikä lienee varsinkin allekirjoittaneen mieleen, mutta myös vasemmankäden liikkeet onnistuu. Tosin välillä vasemman käden liikkeissä stopparin alkuperäisestä versiosta vierinyt kivi stopparin kuohussa vasemmalla aiheuttaa välillä melan kolinaa.

Alastoppari on tällä vedellä todella hankala (=huono), kun kuohun päälle pääsy tuottaa tuskaa ja sieltä liikkeiden tekeminen vielä suurempaa tuskaa. Myöskään aallon puoli ei ollut parhaimmillaan, joten lyhyen alahontossa melonnan jälkeen siirryimme takaisin ylös ja jatkettiin paukutusta siellä.

Annin splitti.

Anni paukuttaa volttia äktiönholesa.

Juuso, space godzilla ja korjattu äktionhole. TOIMII!

Anni paukuttaa äktiönholessa alahontolta kuvattuna.

Hartza, voltti ja alahontto.

Ja Hartza, supercliinikärry ja äktiönhole.

HäjyRodeo 7.-8.5.2011

2011-05-08T20:44:00.008+03:00

Perinteikäs HäjyRodeo melottiin tänä keväänä muutama viikko normaalia myöhemmin, joten keli oli aikaisempia vuosia parempi, mutta vettä oli huomattavasti vähemmän. Lauantaina kisattiin freestylessä Malkakosken PatoHolessa. Patoa säätämällä saimme aikaan hyvän stopparin, jossa jokainen honttoliike oli mahdollinen, vaikkakin paikka oli haastava. Kilpailut melottiin 45 minuutin jameina, jonka jälkeen kilpailijat äänestivät suljetussa lippuäänestyksessä kustakin sarjasta kolmen kärjen.

Kilpalijoita oli paikalla vain yhdeksän, mutta taso oli sitäkin kovempi ja hurjia suorituksia nähtiin. Rennompi jam-formaatti ei aiheuttanut kenellekään turhia paineita tai kisajännitystä ja Samulikin ui vain kerran. Runsaslukuinen yleisökin jaksoi seurata koko kisan mielenkiinnolla, koska kokoajan joku oli hontossa pyörimässä.

Kilpailun jälkeisenä iltana kuunneltiin kaksi kertaa kappale Häissä ja puitiin isolla porukalla päivän suorituksia.

Tulokset Freestyle:

Pojat:

1. Teemu Väliahdet

2. Vili Volotinen

3. Aleksi Herranen

Naiset:

1. Anni Mykkänen

Miehet:

1. Tuomas Kaukola

2. Juuso Karttunen

3. Samuli Suokko

4. Harri Myllynen

5. Olli Nyrhilä

Samuli vääntää tricky whoon

Anni testailee Rockstaria ykkösaallossa. On se nopee!

Hyvin pyörii

Hontossa sai ilmaa alle!

Mäkkärin paukutusta

Ei muuten mene nenään vettä!

Juuso ja päivän isoimmat ilmat

Junnut ja Anni palkintoseremoniassa

Miesten kärkikolmikko

Panorama

Sunnuntaina oli vuorossa laskukilpailu Kauhavan Sahakoskella. Vielä perjantaina koski oli täysin kuiva, mutta Jylhän Sähköosuuskunta laittoi moottorit yöksi kiinni ja näin saimme koskeen vaadittavat viisi kuutiota vettä. Erittäin esimerkillistä toimintaa! Koski oli kivisesä, mutta varsin leppoisassa kunnossa ja yleisö sai katseltavaa kisa- ja näytöslaskujen muodoissa.

Tulokset:

1. Samuli Suokko

2.Tuomas Kaukola

3.Harri Myllynen

4. Juuso Karttunen

5. Olli Nyrhilä

Juuso luiskassa

Voittaja vauhdissa

Video tulossa!

Kuvat: Tiia Kukkonen, Hannu Väisänen, Anssi Orrenmaa, Tomi Kallio-Könnö, Tuomas Kaukola

Once in a lifetime;

2011-05-06T10:27:00.004+03:00

Jälleen kerran joensuulaisilla oli mahdollisuus toteuttaa melontaunelmansa.Sillä kymmenen vuoden harras odotus vihdoin palkittiin, kun Joensuun Kaupunginkosket heräsivät eloon. Hurjat huhut pitivät sittenkin paikkaansa; spinit pyörähtelivät ja voltteja oli vaikea mahduttaa yhteen aaltoon..

Joensuun Kaupunginkoski from jenni vänskä on Vimeo.

Pimp My Neitikoski

2011-05-01T16:35:00.006+03:00

Transporter racing team esittää:

Pimp my Neitikoski from Mikael Lantto on Vimeo.

Neitikoski GoPro

2011-04-30T22:29:00.006+03:00

Neitikoskella MM-karsinnat on käyty ja tarkempia tuloksia kisoista ja MM-kisoihin lähtijöistä tulee ensi viikolla. Mmalta osaltani kisat meni penkin alle ja kisapaikka näyttää melko huonolta..

Mutta hauskaa silti oli, nimittäin liekkiä mahtavalla GoPro-kypäräkameralla! Oletko koskaan miettinyt miltä näytät kun melot? Tässä vastaus:

Kaikki materiaali on kuvattu GoProlla viikonlopun aikana. Kiitos Natura Vivalle kameran käytöstä.

Lähtölaskenta

2011-04-29T14:09:00.003+03:00

Neitikoskella jännitys tiivistyy. Huomenna aamulla selviää Saksan mm-kisoihin lähtevä joukkue. Kisa-aalto on vaikea, mutta monipuolinen ja jokainen liike on mahdollinen. Harjoituksissa on nähty isoja voltteja ja godzilloja, bluntteja, airscreweja, mäkkäreitä ja kaijoja ja mitä näitä nyt on. Alla kuvia harjoituksista.

Tupin lennokas McNasty

Tupin vieläkin lennokkaampi Godzilla

Tupun sähäkkä tyyli auttaa ilman saamisessa.

Harri blunttaa, Tupi ja Tuppu seuraavat vierestä.

PS. Uusi video on jo valmis, mutta hitaiden yhteyksien vuoksi saadaan nettiin vasta viikonlopulla...

Jäätelökesä

2011-04-26T17:15:00.002+03:00

Video Kuchlin aalloilta ja melontoihin valmistautumisista.

Reeniä ja pussipastaa

2011-04-25T22:50:00.000+03:00

Neitikoskella vesi nousee hurjaa vauhtia ylöspäin. Kuvissa Neitikoski pitkäperjantaina 3,5 paikallisen vesimittarin mukaan, nyt maanantaina vesi oli jo viitosessa. Kauden ekat pussipastatkin nautittu, tästä se lähtee!

Kevään ensimmäiset rusketusrajat!

2011-04-25T01:57:00.006+03:00

Icebreakista ja vaalivalvojaisista selvittyämme lähdimme maanantaina lautalla kohti Traveündea, josta ajoimme tulevaan MM-kisapaikkaan Plattlingiin. Vedenkorkeus helteisessä Plattlingissa oli keskiviikon ja torstain hyvä, vaikkakin pohjakosketuksia tulikin jos upotti väärässä kohtaa. Paikalla oli myös muita tekijämiehiä Peter Csonkan, James Bebbingtonin ja koko Norjan maajoukkueen johdolla. Torstai-iltana vesi alkoi laskea nopeasti ja perjantaina hontossa kolisi spinnatessakin.

Saimme vihiä, että Kuchlin aalto 170 kilometrin päässä toimisi. Lähdimme Ternien karavaanin johdolla kohti Itävaltaa. Kuchlissa meitä odotti kaksi erinomaista, akanvirrallista aaltoa. Aallot toimivat aamupäivällä kello 9 ja 13 välillä ja taas illalla kello 18 eteenpäin, kun sähköntarve pienentyy ja yläpuoliset padot menevät kiinni. Yksin ei tarvinnut Kuchlissakaan meloa, mutta suuremmilta jonottamisilta vältyttiin. Uudet Rockstarimme osoittautuivat erittäin päteviksi paateiksi ja ne olivatkin haluttua testitavaraa. Myös Leppäsen Markus oli paikalla nauttimassa isoista ilmoista ja aurinkoisesta säästä. Sunnuntaina aamusetin jälkeen päätimme, että lihaksemme ja palaneet selät tarvitsevat lepoa, niinpä päätimme pakata auton ja ajaa kohti Travemünden satamaa. Mahduimme laivaan ja passinsa kotiin jättänyt Teemukin otettiin kyytiin. Nyt palauttelemme itseämme pari päivää ja loppuviikosta Neitikoskella ollaan taas hommissa.

Alla kuvia menneeltä viikolta ja 40 tunnin sisään tämän tekstin julkaisusta on luvassa spektaakkelimainen reissuvideo! Stay Tuned - WWW.FREESTYLEMELONTA.COM

Auringonlasku Travemündessa

Teemu Rokkitähteilee Plattlingissa

Kuchlin leiripaikka tienposkessa

Näissä maisemissa kelpasi Teemunkin blunttailla

Norjan junnumaajoukkuevalmentajalla oli luikertelevat keinot käytössä, ellei temput kulje

Neitikoskella laitetaan hernekeitot tulille, niin alkaa Mikullakin voltit lähtemään

Söisköhän sitä pastaa vai makaroonia?

Aiheesta lisää videolla

Ternien karavaani kulkee

Isompi kajakki, isompi ilma

YO! Awesome video available soon! Keep it real dude! SWEET

Myllykoski Bigwater Festival ja IceBREAK 2011

2011-04-24T10:18:00.026+03:00

Viikko on jo kulunut vuoden ensimmäisestä koskimelontakisaviikonlopusta. Lauantaina oli Myllykoski Bigwater festival ja sunnuntaina iceBREAK.

Myllykoski Bigwater festival:

Lauantaina Nurmijärven Myllykoski kokosi ensimmäistä kertaa Suomen koskimelojat yhteen Myllykoski Bigwater festival -koskenlaskukisaan. Aurinkoista päivää oli tullut seuraamaan yli 300 katsojaa. Kilpailijoilla oli kolme mahdollisuutta laskea koski ja kaksi nopeinta aikaa laskettiin yhteen voittajan selvittämiseksi. Vettä oli enemmän kuin koskaan ennen kisojen aikaan, ja koski oli sen näköinenkin.. Kosken keskivaiheilla oli pari isoa aaltoa ja stopparia joissa helposti saattoi tehdä virheen ja ottaa huutia kosken loppuosan.

Itse en ole koskaan koskea laskenut. Viime vuonna olkapäävamma (pelko) jätti minut katsojaksi, mutta tänä vuonna oli paikat kunnossa. Paikan päällä koskea katsoessa jännitys oli kova, koska itselläni laskuhommat ovat jääneet vähälle. Päätin kuitenkin kokeilla koskea sillä pitkän ajomatkan jälkeen teki hirveästi mieli melomaan. Ensimmäinen lasku meni juuri niinkuin sen ei pitänyt mennä, ja huutia tuli aika kovasti. Uinnilta kuitenkin vältyttiin. Seuraava lasku meni jo paremmin ja kolmannella laskulla pysyin jo pystyssä ja linja piti. Eli tavoite täytetty.

Tapahtuma tarjosi vaarallisia tilanteita ja näyttäviä suorituksia katsojille . Hurjan vedenkorkeuden vuoksi uinteja ja eskiokäännöksiä tuli, mutta kokeneet ja taitavat laskijat hoitivat homman tyylikkäästi ja vauhdilla. Kilpailun nopeimmat laskut laski Samuli Suokko ja toiseksi tuli Venäjän Vladimir Chubarov.

Kuvat: Vilma Karttunen
Kuvia Myllykoskelta:

Juuso

Voittaja näyttää mallia

Miku

iceBREAK:

Sunnuntaina oli vuorossa Helsingin vanhankapunginkoskella Suomen suurin koskimelontatapahtuma, iceBREAK. IceBREAK on tapahtuma, johon kuuluu mm. Boatercross-kilpailu jossa melojat ottavat koskesta mittaa -yhtäaikaa. Aikalaskun jälkeen määräytyvät lähtöryhmät. Tänä vuonna 16 nopeinta pääsi lähtöihin. Kisaan lähdetään rivissä lähtölavalta ja koskeen on rakennettu kiertopoijuilla vauhdikas rata jota lasketaan. Aina kaksi nopeinta pääsee jatkoon.

Myös "vanhiksella" oli vettä edellisvuosia enemmän. Tämän vuoksi kosken rauhallisessammassa alkuosassa oli tänä vuonna kaksi kertopoijua jotka tuli kiertää ennen varsinaiseen kosken hurjaan osaan menemistä. Tämä siksi, että eroja tulisi jo ennen kosken vaarallisia osia ja kisa olisi laskijoille turvallisempi. Hurjaa meno oli silti ja kisa tarjosi erinomaista viihdettä katsojille ja kilpaijoille, ainakin minulle.

Laskin tämänkin kosken ensimmäistä kertaa kisa-aamuna. Omalta osaltani kisa meni odotettua paremmin, sillä pääsin yhteislähtöihin, ja pääsin ensimmäisestä lähdöstä vielä jatkoon. Sitten tieni vei B-finaaliin jossa olin jo niin uupunut että kosken loppuosan portit jäivät kiertämättä ja lopputulokseni taisi olla 8.
A-finaalissa taistelivat Tuomas Kuronen, Jussi Tanskanen, Slovenian Matic Tercelj ja Venäjän Vladimir Chubarov. Tiukan finaalitaistelun voiton vei Matic Tercelj, toinen oli Tuomas Kuronen ja pronssilla Jussi Tanskanen. Naisten kilpailun voitti Paula Suurseppä.

Juuso

Jussi

Viimeisellä poijulla synty pitkästä radasta huolimatta ruuhkaa

B-finaali

Miesten mitalikolmikko

Jussin tekemä video viikonlopulta, kaikki materiaali on kuvattu GoPro-kameralla. Laatu on hieman heikompi kuin normaalisti, mutta ei anneta sen häiritä:

Icebreak from Tassi Junskanen on Vimeo.

Myös tulvalla toimiva peliaalto Dreija toimi, ja täällä nähtiin kisan aikana ja kisan jälkeen otteita freestylemelonntasta. Aalto muuttui kokoajan, joten paikkaa piti hakea paljon mutta hienoja liikkeitä nähtiin.

Cleanina mennään

Samulin bluntti, on kulmaa prkl!

Muutama linkki joista löytyy hienoja otoksia viikonlopulta!
http://timokekkonen.kuvat.fi/kuvat/iceBREAK+2011/
http://www.juhahaanpera.com/Gallery/Paddling2011/

Kisan jälkeen tottakai muutaman päivää mahataudin kourissa joka viimein nujertui. Nyt keskitytään ensi viikonloppuna Neitikoskella pidettäviin MM-karsintakisoihin jossa valitaan Suomen MM-kisajoukkue. Neitikoskella vesi nousee hyvää vauhtia..

Kisan jälkeen oli putouksenlasku näytös jossa hurjimmat selättivät viereisen uoman puotuksen. Helivideota täällä:

Tutustuminen Konnekoskeen.

2011-04-22T22:15:00.000+03:00

Tänään tuli sitten viimein, useiden suositusten ja kehoitusten jälkeen tutustuttua Rautalammilla sijaitsevaan Konnekoskeen. Monet olivat paikkaa kehuneet, mutta tällä vedellä paikka ei ollut täysin kehujensa väärti. Reilut 10 mottia lisää vettä ja paikan pitäisi olla parhaimmillaan. Tällä kertaa pohjakosketuksia tuli lähes jokaisella liikkeellä, mutta pitoa paikassa oli mukavasti. Akanvirta toimii myös loistavasti, joten potentiaalia paikassa on.

Muutama kuva sessiolta:

Startti kalastuslaiturilta.

Voltit jytisi pohjaan.

McNastyn paukutusta.

Space Godzilla.

SM

2011-04-14T12:08:00.001+03:00

Mahtava viikonloppu luvassa, kaikki messiin: http://www.kanoottiliitto.fi/?x103997=313854

Mosquito Flip trailer - elokuva suomalaisesta koskimelonnasta

2011-04-10T22:21:00.007+03:00

Tuore traileri myöhemmin tänä vuonna ilmestyvästä Mosquito Flip koskimelontaelokuvasta on nyt saatavilla. Vastaavana tuottajana on toiminut Jonne Hirvonen ja pääosissa maajoukkuemelojat. Raakaeditoitua materiaalia on nyt yli puolituntia kasassa sekä hyvälle materiaalille on jatkossa myös tarvetta.

Trailerin avulla toivomme saada lisää julkisutta lajille sekä myös
houkutella yhteistyökumppaneita mukaan mielenkiintoisen lajin pariin.

Kauden ensimmäiset rakot varpaissa!

2011-04-06T23:51:00.005+03:00

Moriesta!
Kolme päivää ja kuusi melontakertaa, eli kevät ja tulvat ovat vihdoin saapuneet Etelä-Pohjanmaalle! Sunnuntain rankkasateiden ja alkuviikon lähes hellekelien ansiosta jokemme alkavat täyttyä vedestä. Kyrönjoki on noussut kolmessa päivässä vaatimattomat kaksi metriä ja nousu jatkuu. Aluksi Malkakoskella toimi Plattling-stoppari ja tänään illalla toimi lähes täydellisesti yksi Suomen parhaista pelipaikoista, nimittäin ProHole!
Keskiviikkoaamuni alkoi kello seitsämän Plattlingia meloessa. Vettä alkoi olla jo hieman liikaa, mutta hauskaa oli. Työpäivän jälkeen lähdimme Ollin kanssa Kauhavan Sahakoskelle ottamaan tuntumaa laskukajakeista ja pelonhallinnasta. Vettä oli noin kymmenen kuutiota ja luiska oli oikein miellyttävässä kunnossa, eikä jäistä ollut haittaa. Kolmen laskun jälkeen palasimme autolle ja Kyrönjoen vesimittariin soiton jälkeen Transportteri starttasi erittäin nopeasti kohti Malkakoskea, sillä vesi oli noussut 20 cm tunnissa, joka enteili ProHolen toimimista. Malkakoskella selvisi, että honton unelmakuntoon oli muutama sentti liian vähän vettä, joten honton toisessa reunassa oli parimetrinen syöveri. Menimme kuitenkin melomaan vaativaa honttoa, joka olikin yllättävän hyvä ja syvä huolimatta siitä, että välillä kajakki vei miestä enemmän kuin mies kajakkia. Ylhäältä tulleet jäälautat ja pimeys antoivat mukavan lisämausteen. Puolen tunnin melonnan jälkeen koskeen tuli ne tarvittavat pari senttiä lisää vettä ja ProHole alkoi toimia kuin unelma syöverin kadottua. Muutamien icetouchlooppien jälkeen älysimme lopettaa hienon melontapäivän.

Aukkopeitteen tarkastus

Olli buuffaa ku eläin

Jäistä ei ollut haittaa

ProHole

Toimii!

Neitikoski maaliskuussa

2011-03-20T23:08:00.007+02:00

Edelliseen tekstiin viitaten Tupin kanssa käytiin toissaviikonloppuna Neitiä katsastelemassa ja nyt tänä viikonloppuna uudemman kerran. Vesi oli edelleen matala ja jäät akanvirran tiellä mutta keli oli taaskin mahtava. Tarkoitus oli kuvata melontoja kahdelta viikonlopulta mutta teknisistä syistä materiaali jäi vain ensimmäisen reissun varaan.. Laitoin nimittäin kameran kuvaamaan jäälle honton viereen, noin samoille kohdille mistä kannoimme ylös. Jääpä päätti irrottaa noin 5 metrin lautan juuri kameran kohdalta ja sinne meni koskeen kamera jalustoineen, vain laukun sain pelastettua. voiko ollakkaan parempi tuuri. Jos jotain hyvää niin ehdin siirtä edellisen kerran videot jo koneelle ja niistäpä lyhyt kooste:

Neitikoski winter update from Juuso Karttunen on Vimeo.

ps. R.I.P Canon Legria, paras videokamerani

Neitikoskella...

2011-03-06T16:54:00.007+02:00

Aurinko paistaa jo keväisesti ja kevättä on muutenkin ilmassa. Niinpä melojan tie vie koskille. Tänä viikonloppuna Neitikoskella tuli vierailtua kahdesti. Ensimmäinen kerta oli perjantaina ja tänään sunnuntaina Juuso innostui kaveriksi. Porukassa on mukavampaa ja onhan se turvallisempaakin kaverin kanssa. Neitikoskella ei kuitenkaan tarvinnut akanvirrassa jonottaa, vaan ensimmäistä kertaa Neitikoskella joutui kantamaan. Aallon vieressä oli sen verran jäälippaa, ettei melomalla päässyt sisään. Pitkästä kannosta ei ollut kyse, vaan muutaman metrin nostolla selvittiin. Mukavaa oli ja seuraavaksi muutama kuva.

Juuso surffaa

Jäät edelleen melko lähellä

Sen verran pakkasta, että varusteet jäätyivät

Ensimmäistä kertaa Neitikoskella joutui kantamaan

Kyyti oli virkistävää

Rajajoen tulva

2011-02-22T11:28:00.002+02:00

Tuomas Vaarala editoi viime kevään tulvista videon. Ensi keväänä tulva-aalloista otetaankin sitten kaikki irti, potentiaalia löytyy.

Vuennon- ja Matkakoski 25.5.2010 from Tuomas Vaarala on Vimeo.

Ystävänpäiväsetti Frieiralla.

2011-02-14T21:39:00.001+02:00

Suuntasimme aamulla jälleen kohden Frieiraa hyytävässä +4C lämpötilassa ja tuulessa. Ourensessa oli satanut vettä edellisen päivän ja yön, mutta matkalla saimme huomata, että myös Espanjassa voi ajoittain sadella tuota valkeaa sontaa mitä Suomessa on tällä hetkellä ilmeisen riittävästi.

Paikalle päästyämme huomasimme ilmapiirin olevan varsin kansainvälinen, olihan paikalla hallitseva EM-hopeamitalisti britti James "Pringle" Bebbington ja hänen puolisonsa Katya Kulkova Venäjältä.

Aalto muuttui vedennousun takia varsin runsaasti parin tunnin session aikana kokoajan parempaan suuntaan, mutta Pringlen suoritukset jättivät suuhun sellaisen maun, että vika oli ilmeisesti aiemmallakin Frieiran setillä lähinnä kajakissa (=miehessä;)), meloihan James kuituisella GuiGuilla.

Lunta Espanjassa 1.

Lunta 2.

Pringle paukuttaa sillalta kuvattuna.

Harri yrittää paukuttaa.

Jälleen allekirjoittanut yrittää.

Katya hakee paikkaa.

Pringle näyttää mallia.

Frieiralla jälleen.

2011-02-13T18:24:00.000+02:00

Tänään piti taas olla Frieriralla melontaa luvassa, mutta ilmeisesti voimalaitoksen väki pitää sunnuntaisin siestaa rankkasateesta huolimatta ja juoksutusta ei ole lainkaan. Joten niin jäi melonnat melomatta. Käytiin myös katsomassa EM-kisapaikan tilanne ja eipä ollut kaksinen sekään.
Huomenna uusi yritys Frieiralle.

Pelipaikka sijaitsee A Frieran kylässä.

Synkkä näkymä sillalta.

Pelipaikka?

EM-kisapaikka.

EM-kisapaikka Millenium-sillan huipulta kuvattuna.

Näkymät sillalta McDonaldsin suuntaan.

Frieiralla viimein.

2011-02-12T21:37:00.000+02:00

Eilisen harhailun jälkeen TomTomiin löytyi Google.maps:n avustuksella illalla oikea piste ja tänään aamulla suuntasimme kohden A Frieiran kylää Espanjan ja Portugalin rajan tuntumaan. Vedenkorkeus oli korkea aurinkoisista ja sateettomista päivistä huolimatta ja akanvirtaa ei näin ollen löytynyt. Kantaminen oli varsin lyhyt kivipadon ylitys, mikäli ehti akanvirtaan joen toiselle puolelle. Ja ellei ehtinyt, oli vuorossa todella synkkä kanto joen aallon puoleista rantaa järkyttävässä louhikossa piikkipensaiden seassa. Surffien pituus taas korvasi kantamisen synkkyyden, joskaan aalto ei itsessään lukeudu suosikkeihini. Aalto oli hyvin honttomainen, todella iso kuohu joka kaatui pohjalle, varsin hidas ja harjalle oli vaikea päästä sivaltamaan. Joten veden laskua tai nousua odotellessa...

Oikea voimalaitos on löytynyt!

Paukutusta 1.

Paukutusta 2.

Mcnastyn paukutusta.

Synkkääkin synkempi kanto.

Paukutusta 3.

Kauden avaus Portugalissa.

2011-02-11T20:52:00.010+02:00

Tänä talvena melontakauden avaus tapahtui Portugalin auringon alla Atlantin aalloilla Balealissa.

Keskiviikkona Saabin keula starttasi Mikkelista kohden Helsinkiä kirpeässä pakkassäässä. Auto Lentoparkkiin ja bussilla Helsinki-Vantaalle, josta lento TAP Portugalilla oman kaluston kanssa Lissaboniin.

Kentälle oli vuokrattuna Guerinilta farmarimallinen Ford Focus, joka vaihtuikin jostain syystä kertaluokkaa suurempaan, jäähallin kokoiseen Seat Alhambraan joten tilaongelmat loppuivat siihen.

Matkatavarat Lentoparkissa

Seikkalua Lissabonin lentokentällä.

Lissabonin lentokenttähotellissa vietetyn yön jälkeen matka jatkui torstai aamuna kohden Penichessa sijaitsevaa surffiparatiisi Balealia. Paikka suorastaan kuhisi surffaajia ja aallotkin näytti kokemattoman silmiin varsin miehekkäiltä, joten eikun Jacksoniin ja surffaamaan varsin synkästä flunssasta huolimatta. Aallot tosiaan olivat aivan riittävän kokoisia ja välillä eskimokäännöksiä sai silmät kirvellen tehdä combona. Rankasta vajaan parin tunnin sessiosta jäi käteen muutama todella iso bluntti ja pan-ami, mutta kyllähän tuo surffaaminen varsinkin tuollaisessa ruuhkassa on melkoista kyttäilyä.

Tilava kulkupelimme Balealissa.

Surffausta.

Toiselle setille lähtö.

Kuten kuvasta näkyy, aalloille löytyi ottajia.

Paukutusta.

Paukutusta 2.

Rannalta löytyi myös suihku suolavesien huuhtomiseen.

Balealista matka jatkui sitten kohden Espanjaa ja Ourensea, jossa EM:t 2008 melottiin.
Aamulla hotellissa nautitun runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme kohden Frieiraa, tai ainakin niin luulimme. Olin katsonut Google.maps:n sateellikuvista paikan, joka sijaitsi Rio Minholla, joka muistutti Frieiran voimalaitosta ja paikkaa ja tallentanut kyseisen pisteen TomTomiini. Paikalle saavuttuamme löysimme kyllä voimalaitoksen, muttemme Frieiran voimalaitosta. :) Muutaman seuraavan joen ylittävän sillan katsomisen jälkeen ylä - ja alavirtaan luovutimme, ja palaamme parempien koordinaattien muodossa asiaan huomenaamulla. Täältä sitten suunnattiin takaisin kohden Ourensen keskustaa ja Millenium siltaa, jonka tuntumassa EM-kisapaikka sijaitsi. Paikalle päästyämme mielen valtasi varsin epätodellinen tunne, vaikkei paikka nyt kaksinen kisapaikaksi ollutkaan niin kyllähän siinä olisi muutaman kuukauden täyden melomattomuuden jälkeen melonut, mutta eipä tarvinnut! Kaivinkoneet ja puskutraktorit olivat vieneet paikan mennessään ja paikka oli enää muisto vain. 2008 paikalla olleet muistavat varmasti sen paskaojan, josta ajoittain tuli varsin epämiellyttävän tuoksuisia tuotoksia siihen kivipaasin yläpuolelle joka muodosti akanvirran, alla oleva kuva on otettu sen paskaojan betoniplatalta joka kyllä oli tallessa. Ja se kivipaasi, joka muodosti akanvirran, oli kadonnut jäljettömiin.

Matkalla "Frieiralle" sai väistellä monenlaista kulkijaa.

Ourensen EM-kisapaikka 2011.

Ja lähes samoilta jalansijoilta 2011.

Ourensen majoitus 2011.

Tarkoitus on jatkaa lomailua ja melontaa ensi keskiviikkoon asti ja päivityksiä tullee jatkossakin, mikäli kerrottavaa on. Kelitkin suosivat, päivällä lämpötilat huidellu +19 C joten nyt lienee Estrella Galician aika...

Kauden avaus Neitikoskella

2011-01-23T18:08:00.006+02:00

Joka vuosi vuoden vaihduttua alkaa melontakipinä syttymään tuleen. Niin kävi tänäkin vuonna. Jo parin viikon ajan mieli on tehnyt Neitikoskelle. Tänä aamuna Pohjois-Karjalassa herättiin kauniiseen auringon paisteeseen. Aamulenkin jälkeen pakkasta oli vain 9 astetta, ei tuulen häivähdystäkään ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Melontasää näytti siis hyvältä tähän aikaan vuodesta. Laitoin kamat autoon ja kohti Neitikoskea.

Muutama kilometri Nurmeksesta Lieksaan päin ja pakkasta oli jo 14 astetta. Lieksassa pakkanen oli kiristynyt jo 18 asteeseen ja Ruunaantiella sitä oli pahimmillaan jo 20,5 astetta. Meinasi taas tuntua siltä, kuin pakkasukko ei olisi talvimelonnan kannalla. Metsähallituksen parkissa pakkasta oli kuitenkin vain 16 asetta, joten kamat päälle ja kohti koskea.

Alkulämpimät sai koskelle melkein umpihangessa kävellessä. Jäätilanteen tarkastuksen jälkeen vesille ylävirrasta ja muutaman lämmittelymutkan jälkeen alas valkoisiin kuohuihin. Neiti oli hellä ja muutenkin hyvässä kunnossa. Aaltomelonta olisi toki lämpimämpää talviaikaan.

Neitikoski on muuten hyvä talvimelontaan, mutta pois on lähdettävä ennen kuin kovin paleltaa. Kylmissään pois kävelymatka saattaa tuntua hyvinkin pitkältä. Seuraavaksi muutama kuva rauhallisesta kauden aloituksesta.

Rantalaiturilta on pitkä matka sulaan veteen

Vuoden ensimmäiset kärrynpyörät neidin sylissä

Ja sitten lämmittelemään aallon puolelle

Jäät ovat riittävän kaukana, mutta uiminen ei ole hyvä vaihtoehto

Varusteet osaavat olla tiukastikin päällä jäädyttyään (huomaa nykyajan muodikkaat villasukka pussit).

Urheilugaala 2011

2011-01-17T19:17:00.009+02:00

Jaoston puheenjohtaja Jyri Hämäläinen kyseli, kuka "junnuista" haluaisi lähteä edustamaan Kanoottiliittoa ja freestylemelontaa Suomen urheilugaalan yhteydessä järjestettävään tapahtumaan. Homma oli Your Moven moven järjestämä mannekiinitilaisuus, jossa oli nuoria urheilioita noin 50 eri lajiliitoista edustamassa omaa lajiaan -oman lajin kamat päällä. Idea oli minusta hauska ja porkkanana oli että pääsi katsomaan vieläpä urheilugaalan ilmaiseksi. Ilmottauduin heti mukaan edustamaan freestylepuolta.
Sain ajokortin vasta muutama kuukausi sitten, mutta Joensuun Auto-Opistolla sain niin hyvän opetuksen, että uskaltauduin ajaa Helsinkiin jo ensimmäisenä viikonloppuna kun sain kortin! Nyt reissu oli jo kolmas etelään kun ajoin itse.

Matkalla piti harjoitella poseeraamista tulevaa koitosta varten.

Kanoottiliitolla oli kaikkiaan neljä urheilijaa mukana. Mukana oli rata-, poolo-, ja freestylemelonta. Mukana oli vaikka ketä; luistelijoita, autourheilijoita, sukeltajia, amerikkalaisia jalkapallolijoita, yleisurheilijoita, uimareita, ampujia ym.. Hauska oli nähdä kaikki urheilijat omassa urheiluasussaan. Suurin myötätunto meni sukeltajille, jotka olivat sisällä kokoneopreenipuku päällä ja happilaitteet selässä reilun tunnin.

Pasilan rautatieaseman pizzeriassa meille tuli citytiainen seuraksi

Idea oli mennä lavalle jonossa lajiliitto kerrallaan, tehdä jokin lajinomainen liike ja antaa tilaa seuraavalle lajiliitolle. Koko juttuun oli varattu melko vähän aikaa ja se meni ohi melko nopeasti. Vaihdoimme äkkiä asiallisemmat varusteet ja menimme katsomaan itse urheilugaalaa. Tilaisuus oli juuri ennen televisiolähetyksen alkua. Aulassa otettiin myös kuvia urheilijoista.

Mannekiinit elementissään, poseeraamassa. Harjoittelu kannatti

Urheilugaala oli todella hieno nähdä paikanpäällä. Hartwall-Areena antoi mahtavat puitteet tilaisuudelle. Paikalla oli Suomen kerma ja parhaat urheilijat. Vuoden urheilijaksi valittiin suunnistaja Minna Kauppi.
Tilaisuuden jälkeen oli tarkoitus mennä erään melojan luo Vantaalle nukkumaan, mutta akun loppuessa navigaattori-älypuhelimestani keskellä Helsinkiä, muutaman mutkan sekä tuskanhien jälkeen päädyin nukkumaan autoon Mäntsälän Nesteelle... Perussettiä.
Reissu oli siitä huolimatta hieno ja kokemusta rikkaampana ajelin seuraavana päivänä kotiin.

Hyvää tätä vuotta!

2011-01-11T19:43:00.005+02:00

Päivälleen kaksi vuotta sitten kävimme Harrin kanssa Kermankoskella, jolloin vesitilanne oli erittäin korkea, jäitä ei juurikaan ja ilmakin plussan puolella. Ilmastonmuutoksen peruunnuttua keli on ollut tänä talvena kuin talvisodassa ja vastaavanlaisia talvisessioita ei ole päässyt tekemään. Itse en ole sitten marraskuun puolen välin käynyt ulkovesillä, mutta oheisharjoittelu on hyvässä vauhdissa eli kajakki on vaihtunut suksiin jo kauan aikaa sitten.

Näin kylminä talvi-iltoina on mukava muistella viime vuoden melontoja videoiden merkeissä, joita olikin kertynyt melkoinen määrä. Koostin omista melonnoistani lyhyen koosteen:

Hyvää Joulua!

2010-12-24T10:07:00.001+02:00

Joko tosiaan olisi aika vaihtaa kajakki suksiin, vai pulkkaan?

2010-11-24T21:43:00.006+02:00

Niin kuin Miku tuossa alla toteaa, joko tosiaankin olisi aika vaihtaa kajakit suksiin? Vai pulkkaan? Ei missään tapauksessa!

Alla toissa viikon perjantain (12.11.2010) sessiolta Neitikoskelta lyhyt pätkä. Melonnallisesti kylmän kankeaa kaatuilua, erityisesti videon loppupuolella.

Freezing moments at Neitikoski. from Hartza on Vimeo.

Joko olisi aika vaihtaa kajakki suksiin?

2010-11-07T15:37:00.005+02:00

Päätöshypyt Neitikoskella: video

2010-10-19T11:31:00.002+03:00

Ollin tekemä video viikonlopulta:

Kauden päätös 2010 from Olli Nyrhilä on Vimeo.

Päätöshypyt Neitikoskella

2010-10-17T20:47:00.008+03:00

Neitikoskella vietettiin kahden mökillisen ja yhden aitallisen voimin kauden päätösviikonloppua. Osa porukasta siis hyppäsi viimeistä kertaa Neitikoskeen tänä vuonna, mutta hurjille ja innokkaillehan kausi ei todellakaan tähän lopu. Se loppuu sitten kun ei ole enää melottavaa, jäät ympäröivät kosken tai kausi vaihtuu uuteen vuodenvaihteessa.

Kelit olivat vielä siedettävät mutta vesi alkoi olla melko hyistä, varsinkin pitkien combo-yhdistelmien jälkeen tuli ikävä lämmintä vettä. Vedenkorkeus on edelleen todella matalalla mutta melottavassa kunnossa, noin 45 kuutiometriä sekunnissa silmämääräisesti.

Muutamia kuvia Ollin kamerasta, ehkä edustavimmat kuvat koskaan.

Porukkaa riitti koskella kylmyydestä huolimatta.

Kamakamut poseeraa.

Kamakamut vauhdissa, vasemmalla Anni ja oikealla Juuso. Eikun?

Uganda

2010-10-10T15:34:00.001+03:00

Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Eli video kevään Ugandan reissusta.

Uganda 2010 from Juho Niskanen on Vimeo.

Saltdalen

2010-10-07T07:06:00.002+03:00

Edelliseen postiin liittyen editoin eilen illalla videon:

Saltdalen, Norway from Mikael Lantto on Vimeo.