Ranska; Hammam kokemukset, DH:ta Karttusen opein ja tietysti Rankkaa Rötinää

Salutations de France!

Jälkimmäinen viikko on vierähtänyt Millaussa ja suurimmilta osin asiat ovat ennallaan. Viime päivät ovat koostuneet pitkälti seuraavista; punttista, melontaa, ruokaa ja rankkaa rötinää. AINIIN ja tietenkin se surkuhupaisa hammam episodi. Mennäänpä suoraan siihen. "Can mens go to hammam?", "What do you wear during hammam?", "What is hammam?". Uni ei tietenkään tullut kun nämä, ja monta muuta idioottimaista kysymystä pyörivät mielessä koko edeltävän yön. Sora lähti tulikokeeseen ensimmäisenä. Suoraan aamupäivän melontatreeneistä. Hymy oli herkässä kun mies tuli yhtenä palasena takaisin kämpille iltapäivällä. Miika kertoi valtaosan hammam tarinastaa, mutta jätti myös tietyt seikat kertomatta. Allekirjoittanut ja Iia kävivät sitten illemmalla saunomassa ja hammamissa. Olihan se nättiä siemailla viheruutettuavegaanistalimeauringonkukkainkivääriteetä saunan lauteilla, johonkin huiviin sonnustautuneena. Sauna vähän liian viileä niinkun arvata saattaa, mutta viiden minuutin välein ovella kysymyksen "Onko kaikki hyvin?" esittänyt työntekijä nosti toki kokonaisarvosanan lopulta melko korkeahkoon 2,5/5 lukemaan. Hammam ei lopulta ollut romanttinen selänpesu, vaan se oli höyrysauna. Tämäkös suoraan treeneistä tulleita freestylemelojia harmitti, mutta eteenpäin se on mentävä. 

Hammamin kokemuksesta hullaantuneina päätettiin myös vuokrata pyörät yhdeksi päiväksi. Ajeltiin noin 500 verttimetriä kylän suurimalle nähtävyydelle, eli sillalle. Pieneksi pettymykseksi 2 tunnin hikoilun jälkeen koitui kuitenkin se tosiasia, että sillalle ei saa mennä muuten kuin nelipyöräisellä :D. Eli se oli nähtävyys kaikkialta muualta paitsi itse sillalta. Sillan päältä hujahti vain autoja 100km/h nopeudella. No eipä me siihen lannistuttu vaan jatkettiin toiselle nähtävyydelle. Tällä kertaa kohteena oli näköalapaikka, josta näkisi kylän. Pyöräiltiin seuraavat puolisen tuntia ylängöllä kivistä mutta suht matalapiirteistä kärrypolkua. Tässä kohtaa alkoi perseessä tuntumaan ja mietin, että olisi ehdottomasti pitänyt lainata Karttuselta sellaset vaippahousut. Näköalapaikka 3/5, oli karsee tuuli joten viihdyttiin siinä noin 60 sekuntia. Nyt alkoi paras osuus; laskettelu serpentiinitietä pitkin takaisin kylään. Heitin itseni vanhaan kunnon munakiituri asentoon ja päästelin mäkeä alas niin kovaa kun uskalsin ja siitä vielä vähän kovempaa. Jätin tien pintaan myös muistoksi muutaman mustan rannun tavallaan merkkaamaan reviiriä. On muutes hienoa heittää 60kmh vauhdista takapyörälukkoon ja oikein nuuhkia sitä kumin katkua. Pyörävuokraamolla ollaan varmasti samaa mieltä. Alamäen ollessa noin puoli välissä tajusin, että pitäähän tästä asfaltilta päästä vähän tuonne metsän puolellekin, jotta saa sen kunnon DH-fiiliksen ylle. Tien vierestä löytyikin kivan näköinen (lue; v#€#n jyrkkä) polku, joka pujotteli puiden välissä. Kohtuu jyrkällä polulla oli myös paljon lehtiä ja isoja kiven murkuloita. Mutta mikäs siinä, sillä kokeneena pyörämiehenä ne ovat vain hidasteita. Pelotti sen verran paljon, että oli pakko puhua Sora mukaan tälle uskomattomalle älynväläykselle. Sora epäröi, mutta osti lopulta puheeni. Iia jatkoi asfaltilla. 

Kerettiin laskea noin 100m omasta mielestä noin 70 asteista laskua kunnes pysähdyin odottamaan Soraa. Mietin, että oli aika jännää mutta pirun siistiä. Heitin satulankin ihan alas, jotta pääsin kunnolla takakenoon jyrkissä kohdissa, mietin että Juuso olis ylpeä. Odottelu jatkui eikä kuulunut mitään. Rupesin huhuilemaan Miikaa. Ei kuulu. Lopulta rupesi ärsyttämään koska halusin jo jatkaa uutta lempi harrastustani. Kiekaisin niin kovaa kun kurkusta lähtee "SORAAAAAAAA!!". Vihdoin kuului hieman alakuloinen vastaus "No?". Kysyin "Kaikki hyvin?". Jälleen alakuloisesti "joooo". Arvasin heti että ei varmasti ole. Noh, niinkun arvata saattaa Sora oli heittänyt ekassa kurvissa stongan yli (tottakai stongan yli, eihän pyörällä voi kaatua ees mitenkään muuten). No luojan kiitos mies mätkähti mättäälle, mutta kämmen oli auennut. Ajattelin että noniin tämähän meni mallikkaasti. Miika talutti polun alas tielle ja allekirjoittanut päästeli aika paljon hiljempaa kuin alun. Juuso olisi nyt varmaan joutunut odottelemaan, luultavasti jopa huhuilemaan.. No ei siinä Miika oli kuitenkin yhtenä palasena, joten päästeltiin loppu matka rauhassa kylälle. Puhdistettiin haavaa vähän matkalla lähteessä ja lisää sitten pyörävuokraamolla. Ai että se on hienoa mennä palauttamaan lainakamoja ja kysyä ensimmäisen "Do you happen to have first aid kit ?".

Nousumetrit HÖLLII.

Juusosta puheen ollen. Olihan se hienoa kattoa tuon toisenkin "menetetyn" talentin eli T.Kaukolan edesottamuksia Finlandia hiihdon parissa. Niin se vaan Kausalan Kläebo paineli perskele kolmantena maaliviivan yli. Onnittelut!

Sora huuhtelee haavaa, Visa valvoo.

Pientä epäonnea sattui myös melontojen suhteen, sillä rata oli kaksi päivää kiinni sähkövian takia. Toinen päistä päivistä oli jo muutenkin pyhitetty lepäämiselle, joten lopulta päästiin aika vähällä. Tämän takia meidän ei myöskään tarvinnut maksaa koko jälkimmäisen viikon melonnoista mikään. Vieraanvaraista. Muutenkin kun oltiin matkalla tänne niin radalta läheteltiin minulle viestejä ja kyseltiin monelta haluaisimme meloa yms. jotta kaikki olisi varmasti toivotulla tavalla. 

Eilen käytiin vikan illan kunniaksi vielä Thomaksen  ja muun porukan kanssa pepsi maxeilla ja syömässä. Maistettiin myös paikallista Millau punaviiniä. Jatkoon vaikken niistä mitään ymmärräkään. Saatiin kamoille ja kahdelle hengelle kyyti melontakeskuksen työntekijän tyttöystävältä kentälle. Tällä(kin) kertaa lyhimmän tikun veti Sora, joten hän matkustaa Millausta Montpellieriin julkisilla. Katsotaan miten pojan käy. Allekirjoittanut ja Iia tällä hetkellä kentällä kuivattelemassa kamoja. Ei, muuta! Kaikin puolin kiva reissu. Millau <3!

Aamutsufe, 100/5.

Palaillaan,

Visa