Morjesta,
Kaksi viikkoa Suomessa riitti tällä erää ennen kuin oli aika taas nostaa kytkintä. Tämän kauden maailman cupit melotaan Saksan plattlingissa toukokuun lopussa ja EM-kisat loppu kesästä elokuussa Itävallan Grazissa. Näinpä nyt oli hyvä aika lähteä ottamaan tuntumaa näihin spotteihin. Poikkeuksellisesti jätettiin lentoliput matkatoimiston tädille ja varattiin Finnlinesin lautta välille Helsinkin-Travemunde. Perjantaina töiden jälkeen Tuisku kyytiin Tikkurilan asemalta, Anne Vuosaaren ostarilta ja irttarihyllyn kautta tälle kokemusrikkaalle risteilyalukselle. 30h rissellä vierähti oikeasti lopulta aika nopeasti. Juoksumattoa, vähän jumppailua, saunaa ja kylpemistä, ruokaa ja nuorisolla kouluhommia. Lauantai iltana klo 22.00 saavuttiin Travemundeen. Rellun nokka kohti Etelää ja nilkka suoraksi.
Lopulta piti kuitenkin painaa päätä tyynyyn, tällä kertaa Tuiskun varaamassa majapaikassa. Mies kehui monesti matkan aikana miten halvalla oli majapaikan löytänyt.. Tässä kohtaa monilla jo hälytyskellot pirahtaisi. Noh hostellihan se oli kyseessä ja vielä PREMIUM HOSTEL. Aiettä. Saavuttiin pihaan kahden maissa yöllä. Kuvittele joku Berliinin lähiön mahdollisimman kuumottavan näköinen syrjäkatu ja hostelli mielessäsi. Me ollaan nyt siellä. Kuumottaa oikeesti vähän.. Oltiin saatu koodi millä päästäisiin sisään ja respan piti toki olla auki 24/7. Sisään päästiin, pilkkopimeään aulaan, mutta ketään ei näy missään. Hiiren hiljaista, joistain tiputtaa vettä lattialle. Tiptiptip.. Varmaan suihkusta. Huhuillaan ja haahuillaan. Lopulta päätetään että pakkohan se on painella johonkin huoneeseen sisään ja käydä pötkölle. Tarjolla oli siis dormityylisiä 6-8hlö huoneita, joista meille piti olla sängyt varattuna. Hiippaillaan ensimmäiseen pilkkopimeään huoneeseen sisään ja ruvetaan taskulampun valolla tihrustamaan tyhjiä sänkypaikkoja. Lähes kaikki sängyt on varattu. "WAS!!" -huuto kajahtaa kulmasängystä möreällä ja vihaisella vanhan saksalaisen miehen äänellä. Säikähdetään ja mietin että ei v#### taas mennään. Saan värisevällä äänellä änkytettyä että ollaan tulossa yöksi tänne eikä näy ketään respassa. Mies huutaa että menkää sinne respaan takasin ja soittakaa. Poistutaan pikaisesti huoneesta mutta meille jää vähän epäselväksi että mitä soitetaan, puhelimella johonkin vai respan kutsuma kelloa. Ensin soitetaan puhelimella respan numeroon, ei vastausta. Sitten soitetaan jälkimmäistä eli respan kelloa. Kajareista pamahtaa soimaan kovaan ääneen koiran haukkumisääniä :D(?). Show kestää arviolta puoli minuuttia ja nyt viimeistään koko Berliinin lähiökortteli on hereillä.. Tässä vaiheessa ollaan jo niin sekavissa tunnelmissa, että päätetään mennä ulos kadulle miettimään seuraavia askelmerkkejä. Katukin näyttää saatanan pelottavalta.. Mietin että oon hemmetin onnellinen koska mullahan on sänky Rellun takatilassa. Toivotan nuorisolle hieman epäkohteliaasti hyvät yöt ja päätän viettää yöni autossa. Nuoriso kerää viimeiset rohkeuden rippeet ja astelee takaisin hostelliin. Tuisku ja Anne kävelee samaan huoneeseen jossa pedopapaksi nimetty vanha mies rupesi noin vartti sitten räyhäämään. Noh, niinkuin arvata saattaa, ennen kuin kukaan pääsee maaten niin sama kulma sängyn herrasmies puuttuu peliin. Tällä kertaa hän rupeaa huutamaan kovaan ääneen ja laittaa varmuuden vuoksi dormiin valot päälle, jotta kaikki muutkin heräävät. Hän kirjaimellisesti ajaa Tuiskun ja Annen ulos huoneesta ja suuntaa myös itse ulos tupakalle. Mies pyörii Rellun ympäri ja tarkastelee sitä lähietäisyydeltä. Visa pidättää sisällä hengitystä ja kiittää Jumalaa tummenetuista laseista. Lopulta pappa suuntaa takaisin sisälle. Käytävällä on toinenkin dormi, joka on nuorison viimeinen oljenkorsi ennen Rellun etupenkkejä. Ovesta sisään. Haju on hirveä. Nurkasta löytyy yksi vapaa sänky. Anne ja Tuisku päättää nukkua siinä. Anne herää aamuyöllä kun vieras mies herättää hänet ja ilmoittaa kohteliaasti että nukutte hänen sängyssään. Aivan.. Kello on nyt jotain 06.30. Eipä siinä auta nuorison kun luovuttaa sänky omistajalleen ja suunnata ulos herättämään Visa. Surkeasti nukutun yön jälkeen ajelimme Berliinin keskustaan. Löydetään luojan kiitos perskeleen hyvään kahvila. Täytettyjä leipäsiä, kahvia ja noccoa naamariin ja kohti Etelää. Vamos.
Meidän airbnb on tällä kertaa 10km päässä aallolta Deggendorffin kylästä. Jostain rikkaiden alueelta tietenkin. Viikko Plattlingissa vierähtää vauhdilla ja Pääsiäsen aikaan paikalla onkin oikein urheilujuhlan tuntua, sillä lajitovereita saapuu paikalle sankoin joukoin mm. Saksasta, Hollannista, Itävallasta ja Irlannista. Yhteensä melojia ehkä noin nelisenkymmentä. Anne ja Tuisku on kovasti keulineet Saksan kielen taidoillaan ja kerrankin Tuisku (ja Visa) tilasivat hienosti leivät lihapihveillä sanoin: "Günstinger aine, bitte". Isossa mainoskyltissä kuitenkin luki Günstinger...
No eipä siinä sen kummempaa. Reissu jatkui lauantai iltana moottorimarssilla Plattlingista Graziin. Visa ja Tuisku viettivät ensimmäisen vuorokauden Itävallassa kylpyhuoneen kaakeleita tarkastellen. Siitä lisää seuraavassa. Anne ja Tuisku kävivät jo tänään ottamassa tuntumaa Grazin Mugl waveen, joka on todettu toimivaksi.
Palataan,
Visa
Kommentit
Lähetä kommentti