Kuukausi Kanadassa

Kuukauteen Kanadassa on mahtunut yli 5000 kilometriä ajomatkaa, lämpötilojen muuttumista +30 asteesta miinusasteille, auringonpaistetta ja lumisadetta, kuumia lähteitä, viinitiloja, maastopyöräilyä - ja melontaa. Vaikka Kanadan British Columbian kosket eivät tällä matkalla ehkä näyttäneet parhaita puoliaan, alueelle mahtuu monia maailman klassikoita, kunhan vedenkorkeudet ovat vain kohdallaan. Kuten melontamatkoilla hyvin usein käy, suunnitelmamme muuttuivat matkan varrella muutamaankin kertaan. Alunperin tarkoituksena oli meloa kolme useamman päivän jokea, alkaen Atnarkon "first decent:istä" ja jatkaen sen jälkeen muutamalle BC:n klassikko-joelle. Toisin kuitenkin kävi. Atnarkolla aikaa kului suunniteltua enemmän joten jouduimme jättämään seuraavan joen väliin. Alla tunnelmia Atnarko- ja Clendenning-joilta kuvien muodossa, kaikki Kanadan kuulumiset viinitarhoineen voit käydä lukemassa blogistani.

ATNARKO 1st DECENT (suora linkki koko tarinaan & kuviin blogissani)

Atnarko-joki näki ensimmäiset - ja mitä luultavammin viimeiset melojansa syyskuun puolessa välissä. Tiimimme jäsen Will Gadd oli nähnyt joen talvella ollessaan jääkiipeilemässä, ja jostakin syystä sai innostettua meidät muut mukaansa. Suunnitelmissa oli selviytyä joelta kahdessa yössä, ja pakkasimme kaiken tarvittavan kajakkeihimme aamun koittaessa majapaikassamme.


Atnarko-joki saa alkunsa keskeltä ei mitään, ja päästäkseen keskelle ei mitään, on ensin melottava Charlotte-järven läpi. Ja sen jälkeen Little Charlotte-järven läpi. Ja sen jälkeen Baby Charlotte-järven läpi.
Kuva: Patch Bennett (kuvassa Simon & Satu)

Mutta mikä meni vikaan joella? Joen kosket olivat sinänsä OK vaihdellen II-luokan koskista muutamiin V-luokaan koskiin. Mutta ne puut. Ja tukkikasat.


Ja puut...

Ja portaget. Varovaisen arvion mukaan kannoimme noin sata kertaa erilaisten puu- ja tukkikasojen yli tai ympäri (kuva: Simon Westgarth).


Kuva: Patch Bennett

Olimme erittäin onnekkeita leiripaikkojen löytymisen suhteen. Vaikeasta maastosta huolimatta löysimme joka yöksi sopivan, ja karhuttoman, leiripaikan.

Muodikkuus ennenkaikkea... (kuva: Patch Bennett)

Suunnitellun kahden yön sijasta jouduimme viettämään joella yhden ylimääräisen yön & päivän. Onneksi retkimuonaa oli mukana (melkein) riittävästi. Tosin viimeisenä päivänä aamupalaksi oli riisiä ja lounaaksi muutama viimeinen suklaapatukka. Normaalipäivinä menu koostui aamulla puurosta, lounaalla tonnikalasta ja pähkinä-suklaasekoituksesta, ja päivällisellä kuivamuonasta ja pussikeitoista.


BC:n eläimistö herätti ennen matkaa allekirjoittaneessa eniten pelkoa (ennen kuin tiesin mitään tukkikasoista). Onneksi emme leiripaikoissamme törmänneet paikallisiin grizzly- tai mustakarhuihin. Tai vuorileijoniin. Koulussa ei koskaan kerrottu että Kanadan vuoristossa on leijonia! Atnarkon viimeisenä melontapäivänä tosin päädyimme hyvin lähelle sekä grizzlyä että mustakarhua, jotka molemmat onneksi heti poistuivat paikalta meidät nähdessään.


Kolme yötä ja neljää pitkää päivää myöhemmin: Le team. Vasemmalta oikealle Will Gadd, Patch Bennett, Pete Vickers, Satu Vänskä-Westgarth ja Simon Westgarth. Jälkeenpäin mietittynä Atnarko oli upea kokemus. Tai paremmin sanottuna hieno seikkailu. Tosin seikkailu mitä en KOSKAAN haluaisi kokea uudelleen!


CLENDENNING (suora linkki koko tarinaan ja kuviin blogissani)

Clendenning. Yksi British Columbian klassikoista. IV-V-luokan koskia joita ei suuremmaksi osaksi tarvitse tarkastella joen penkalta käsin. Upeita maisemia. Ja kosketkin näyttävät melottavilta reilun parin kilometrin korkeudesta käsin. Kaksi päivää melontaa, kaksi yötä joella. Jiihaa! Tai niinhän sitä luulisi...

Kuva: Ryan Bayes

Clendenning-joen alkuun pääsee vain vesitasolla lentäen. Joki saa alkunsa Clendenning-järvestä, mihin vedet virtaavat lähistön useista jäätiköistä.

Kuva: Simon Westgarth

Saavuimme järvelle iltapäivällä ja ensimmäisenä päivänä ohjelmassa ei ollut melontaa, vaan auringonottoa ja herkkuruokien grillausta. Tällaista retkiruokaa ei monen päivän melontaretkillä yleensä näe!

Kuva: Ryan Bayes

Auringon noustessa lähdimme tutustumaan jokeen, ja helpotus oli suuri; ei puita eikä tukkikasoja!

Kuva: Simon Westgarth

Mutta iloa ei kestänyt kauaa. Nopeasti huomasimme että joella oli vettä enemmän kuin riittämiin. Aivan liikaa. Noin kaksi kertaa tarvittava määrä! Ensimmäinen noin 700 metrin portage vei aikaa kaksi tuntia. Ja lyhyemmät portaget seurasivat tiheään tahtiin. Henkilökohtaisesti koin tämän henkisesti hyvin raskaaksi. Atnarkolta selvisin pois täysin sisun ja "tätä ei tarvitse tehdä enään koskaan uudestaan" ajatuksen varassa. Nyt Clendenning-joen alussa fiilikset olivat ensimmäisellä portagella vastaavat kuin Atnarkolla. Huh!


Selvisimme kuitenkin ensimmäisenä iltana aijottuun leiripaikkaan asti ja toisen päivän lounaan jälkeen melonta helpottui huomattavasti. Portaget olivat myös tässä vaiheessa vain muisto. Itse asiassa toisen päivän melonta olisi ollut vähemmällä vedellä tylsää kivistä koskea, nyt se oli yhtä vauhdikasta III-luokan isovetistä aaltojonoa. Jee!

Kuva: Simon Westgarth

Clendenning-joki koskineen päättyy Ilaho-joelle. Kuskimme olivat parkkeeranneet auton "noin 5-9 km jokien yhtymäkohdasta joen pientareelle näkyvään paikkaan".

Kuva: Simon Westgarth

Mutta autoa ei vain näkynyt. Loppujen lopuksi selvisi että olimme meloneet noin 15 km auton ohitse. Ja olimme viettäneet joella kymmenen tuntia. Toinen kuskeista lupatui vapaaehtoisena juoksemaan autolle, meidän muiden värjötellessä hiekkatien varressa iltakymmeneen asti kuunnellen metsän ääniä huolestuneena kuskin olinpaikasta.

Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Molemmat pidemmät Kanadan melontareissut olivat ehdottoman rankkoja niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja paljon jäi näkemättäkin ja takaisinkin Bristish Columbiaan voisi tulla - kunhan ensin tulee katsastettua muutama käyttäjäystävällisempi kohde... :)

(Kuvat allekirjoittanut ellei toisin mainittu)

Kommentit