Pohjois-Norja: Parasjoki hike and huck

Parasjoki on yksi Signaldalselvan latvajoista. Se virtaa läheltä suomen rajaa, Parastunturin juurelta. Autoille sallittu tie loppui meidän take-outtiin, joten päätimme kantaa kajakit noin kolme kilometriä ylävirtaan.

Juho ja Mikael valmiina patikkaretkeen

Aivan puurajan tuntumasta löytyi komea tripladroppi, joista ensimmäisen lähestyminen oli jokseenkin ahdistava. Niitä kuuluisia palloja putouksen laskemiseen ei löytynyt, joten päätimme keskittyä kahteen seuraavaan möläykseen. Putous numero 2 oli upea puhdas vapaapudotus syvään altaaseen. Entistä hienommaksi putouksen teki sen takana oleva suuri huone, jossa makaava vesi oli niin rauhallista, että siellä olisi vaikka voinut käydä uimassa.

Mikael triplan toisessa putouksessa

Jos halusi laskea toisen putouksen, täytyi olla valmis myös jyräyttämään se kolmas, ei niin puhdas putous. Numero 3 on noin viiden metrin pudotus suoraan kivipöydän päälle. Eikä siinä vielä kaikki: putouksen niskalla on hyppyri, jossa mielenkiintoinen kierreaalto. Yksi niistä paikoista, jossa homma saisi mielellään olla siinä hanskassa.

Mikael puuskuttaa jokseenkin kuumottavassa akanvirrassa putousten välialtaassa ja Tuomas dokumentoi...

Kolmannen putouksen niska.

Minä olin vielä tässä vaiheessa reissua niin adrenaliinin tuskissani, että päätin jyräyttää nämä kaksi putousta. Tiesin, että kolmas putous tulee ottaa nokalleen eikä pohjalleen, jotta välilevyt pysyvät oikeilla paikoillaa. Linja piti mainiosti ja ainoa isku tuli päähän, full-face -kypärästä huolimatta. Mahtava lasku, vaikkakin se ykkösputous jäi vielä toistaiseksi korkkaamatta. Putous nimettiin Renfosseniksi, sillä kakkosputouksen yläallas oli koitunut kolmen poroparan viimeiseksi leposijaksi.

Mikael valmistautuu iskuun, Juice köysimiehen paikalla. Kuva: Tapio Nykänen

Noin 50 metriä tripladropin jälkeen joki tipahtaa vapaasti kymmenisen metriä syvään altaaseen. Jälleen putouksen lähestyminen oli hermoparoille liikaa, joten jäimme odottamaan korkeampaa vesitilannetta, jospa se lähestyminen muuttuisi hieman vähemmän kiviseksi.

Mutta eipä tarvinnut kauaa taivaltaa, kun seuraava putous alavirrassa päästeli höyryjään. Parasjoelle tuntuu olevan ominaista nostaa putousten luokitusta vaikeilla lähestymisillä, eikä "Örnfossen" (kanjonin yllä lenteli useita kotkia, liekkö välipalaa odotellen...) ollut poikkeus. Putouksen yläpuolella on jokseenkin teknisen oloista V-luokan koskea, jota ei ole miellyttävä meloa, kun alla odottelee mörkö. Joten siis kannoin kajakkini putoukselta toiselle. Örnfossen on parimetrinen hassu köngäs pienestä kallionraosta, jonka jälkeen joki tippuu välittömästi vajaa kymmenen metriä. Erittäin kunnioitettava, suuria pelkotuntemuksia herättänyt putous.

Mikael melttaa Örnfossenia

Örnfossen alavirrasta, kuva: Tapio Nykänen

Kolme putousta ja jatkuva pelkääminen sai minut kantamaan joelta myös takaisin autolle. Teemulle suurkiitos avusta. Aika hullua, mutta saivatpahan hermot ainakin lepoa. Joen muista koskista voi kysellä tarkemmin Vaaralan veljeksiltä. Sen verran tiedän kertoa, että aika jämäkkää se on...