Reissumme alkoi lauantaina 3.7. Olin hakenut Teemun edellisenä iltana junalta ja hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme kohti pohjoista. Into oli käsin kosketeltava ja kaasujalka oli vaikea pitää kurissa, jokien kutsuhuuto oli niin valloittava.

Mielessä kummitteli jo mahdolliset jyräytykset Didnujohkalta, Rovvajohkalta ja Skibotnelvalta. Epätoivo meinasi kuitenki hiipiä puseroon, kun Skibotn-joen ensimetrit näkyivät tielle: vettä ei ollut lähes nimeksikään. Seuraava pistos tuntui, kun myös Didnujohka oli rutikuiva. Onneksi Rovvajohkassa virtasi muutama kuutio ja joen profiiliin se oli juuri riittävä määrä.
Ensimmäinen ilta menikin jokea tutkiessa. Kävelimme muutama kilometri jokea ylävirtaan ja löysimmekin varsin jämäkkiä koskia ja putouksia. Harmiksemme suurin osa niistä sisälsi jonkin hazardin, eikä liian suuria riskejä haluttu ottaa. Ainoa suhteellisen turvallinen luiska löytyi ihan tien läheltä, parisataa metriä sillasta ylävirtaan. Päätöksen kosken laskemisesta tein jo illalla, joten oli mukava mennä nukkumaan tietäen, että aamulla on kakkua tiedossa.
Rovvajohkan slide on pitkä ja mutkainen. Heti alussa joki menee ihan riittävän läheltä negatiivista kalliota jonka jälkeen luiska jyrkentyy ja kerää vauhtia kohti mutkaa. Mutkan ulkoreunassa oli myös hieman undercutin alkua, mutta olin luottavainen siihen, että seinäkosketusta ei synny. Ja kaikkihan meni juuri niinkuin alunperin suunnittelin, reissun ensimmäinen FD oli tehty.
Samana iltana suuntasimme kohti Signaldalenin laaksoa. Signaldalselva on leppoisa joki jossa on mukavaa koskea, lettua ja yksi haastavampi koski: Sagfossen. Sagfossen tarjoilee paineista vettä, kiviä, honttoja, undercutteja... Vempulaa toisin sanoen. Erittäin hieno joki, hienoissa maisemissa. Tutustumisen arvoinen joki kaiken kaikkiaan.
Seuraavaksi Tamokelva...
Kommentit
Lähetä kommentti