Parasjoen jälkeen Nissan ja Skoda kiihdyttivät kohti Rostodalenia. Ennakkoon Rostojoen oli tarkoitus olla se varma klassikkopätkä, joka tulisi tarjoamaan niin isoa kuin vähän pienempääkin koskea. Harmiksemme tulviva sivujoki oli vienyt tien mennessään ja näin jäi klassikko laskematta.
Allekirjoittanut sai jonkin ihmeellisen superkuumeen joka kesti ainoastaan päivän, mutta silti melonta piti unohtaa hetkeksi. Tuomas, Juho ja Teemu kävivät kuitenkin melomassa Salangselvan pätkän. En osaa joesta juuri kirjoitella, mutta mukavan näköistä III-luokan menoa se näytti olevan.
Narvikin pohjoispuolella, E6-tien varrella, virtaa Spanselva. Joella on kaksi pätkää: helpompi yläpätkä, jonka kosket on helppo skoutata ja tarvittaessa kantaa, sekä jämäkämpi "muurahaiskanjoni"(koko kanjoni yksi suuri vihainen muurahaispesä). Meloimme ainoastaan ylemmän osion, alempi jäi odottamaan ensi kesää. Heti ylemmän pätkän alussa joki katoaa maan alle, olkaahan varovaisia ja muistakaa skoutata. Muutoin joki oli jono hienoja slaideja ja kaksi portagea (Juicelle vain yksi).
Toinen slide näytti meille kaikille harmittomalta ja kohtuu pieneltä. Osa luiskasta kuitenki tipahti epämiellyttävän oloiseen "slottiin", joten sunnittelimme linjamme niin, että slottiin ei jouduttaisi. Mutta kas kummaa, joen tahto oli tällä kertaa vahvempi kuin kenenkään meistä neljästä. Luiskan alussa olleet kaksi diagonaaliaaltoa viettivät laskulinjat suoraan slottiin. Onneksi luiska oli aika kesy ja vahingoilta vältyttiin.
Ylemmän pätkän huipennus oli jyrkähkö korkea slide jonka ala-altaassa möllötti ikävän näköinen kivi. Lisäksi laskulinjaa ei nähnyt rannalta kunnolla, joten kuumotus oli aika korkealla. Juho päätti kuitenkin laskea ja puheiden perusteella luiska oli yhtä vaudikas kuin näyttikin.
Kommentit
Lähetä kommentti