Signaldalenin leiripaikka oli hyvä tukikohta, josta teimme tutkimusmatkoja lähijoille. Seuraavaksi vuorossa oli Tamokdalenin joki. Tuomas ja Juho olivat meloneet joen jo vuosia aiemmin, joten tiesimme, että päivän kohokohta tulisi olemaan iso monsteriluiska. Jo tieltä näki kuinka joki tippuu jyrkkään luiskaan, mutta koko komeus paljastui vasta itse kosken rannalla. Mutu-tuntumalla arvioiden koski tippui 50 metrin matkalla n. 15 metriä. Jytinää siis...
Mikaelin isoilta pojilta matkima telinehärpäke, joka harmiksemme osoittautui liian joustavaksi
Telineen videokuvaa..Slide oli helppo tutkia, rantakalliot kun olivat puhtaat ja sileät. Kameroiden sijoittelu sen sijaan osoittautui huomattavasti hankalammaksi tehtäväksi: mikään linssi ei ollut tarpeeksi leveä koko kosken kuvaamiseen. Vastarannalta toki olisi voinut kuvan ottaa, mutta kun kallioseinämä kohosi 30 metriä pystysuoraan ja huuhkaja piti vahtia rannalla, ei sekään tuntunut kovin miellyttävältä vaihtoehdolta. Päädyimme siis napsimaan kuvat veden tasosta, kosken rannalta.
Teemu pohtii ja miettii. "Mennäkö vaiko eikö mennä?"
Teemu päätti mennä. Tässä paras (ainoa) kuva, jossa Teemusta näkyy jotain. Muuten mies sukelsi koko slaidin kuohan sisällä.
Mikael ja huojuva teline
Juho sukeltaa viimeisestä hyppyristä ala-altaaseen.Sliden alapuolelta joki jatkui III-luokan jatkuvana koskena. Äärimmäisen hauska pätkä, mutta kuten mikä tahansa ilo, ei tämäkään jatkunut pitkään. Koskea jatkui noin kilometrin verran, jonka jälkeen joki tasoittui leppoisasti mukulakivipohjan päällä virtaavaksi lipsutteluksi.
Tapio Nykänen koskipätkän lopussa. Hyvä oli!
Taas Teemu miettii: "Kuivuuko kenkä vaiko eikö kuivu?" Filosofin ainesta...
Kommentit
Lähetä kommentti