Euroopan turnee 2010 vol.2 osa 2.

Nyt on sitten toinenkin tämän kesän Euroopan reissusta saatu päätökseen. Lautta saapui eilen Puolan Gdyniasta Helsinkiin klo 7 ja paluu arkeen valitettavasti alkaa. Tietoteknisten ongelmien vuoksi blogipäivitykset reissusta jäivät tähän yhteen.

Palataan kuitenkin vielä hetki ajassa taaksepäin ja jatketaan reissua SAAB-humun ja Interlakenin keskeltä kohden Italiaa jonne ajelimme viettämään aikaa ilman melontaa, nauttien auringosta, Adrianmeren lämmöstä ja tietenkin paikallisesta ruoka- ja juomakulttuurista.

Maisemat ja tiet Sveitsin ja Italian välisellä, alpit ylittävällä tieosuudella olivat huikeat.

Veronan halki virtaavan, tulvivan Adige joen rannalta löytyi paikallinen canoa clubi ja "slalomrata".

Adigesta löytyi myös pelipaikan näköinen paikka joka tosin jäi akanvirran puutteen vuoksi testaamatta.

Auringonpalvojien kelpasi nautiskella Italian Sistianassa Adrianmeren auringon alla.

Italiasta matka jatkui kohden Sloveniaa ja Ljublanan Tacenia.

Paikalle saavuttuamme huomasimme radan olevan slalom-melojien miehittämän aivan kuten Augsburgissakin. Radan freestylepaikka näytti varsin synkältä ja lopulta kun löysin radan "lukujärjestyksen" joka oli aivan täynnä aamusta iltaan maittain slalomvuoroja vailla freestyleen tarkoitettuja hetkiä, ei ollut hankala tehdä päätöstä jättää paikkaa melomatta ja jatkaa matkaa suurin odotuksin kohden Itävaltaa ja Grazia.

Ljublanan Tacen ja Italian harjoitusvuoro.

Grazissa mur-joen vesi oli sateiden vuoksi hyvin ruskeaa mikä enteili hyvää vesitilanteen kannalta, mutta toisin kävi ja vesi oli hyvin matalalla . Suurin odotuksin menin melomaan radetzky honttoa joka näytti rannalta ja ylhäältä sillalta varsin hyvältä. Totuus kuitenkin paljastui hyvinkin pian katseltuani paikkaa melojan perspektiivistä. Paikka oli todellinen syöveri keskustan ja toisen laidan osalta ja näytti erittäin matalalta. Tyydyin melomaan paikassa hyvin lyhyen session kärrytellen pelokkaasti oikeassa laidassa honttoa melan ja kajakin jytistessä pohjaan. Myöskään ylempi Grazin paikka ei näyttänyt kutsuvalta ja viimeinen silaus melomattomuuteen oli ystävällisen parkkipirkon kanssa sattunut välikohtaus ja myöhemmin Saabin ikkunasta löytynyt parkkisakko. Tässä vaiheessa mieleni valtasi ajatus, että vihaan suurten kaupunkien keskustoissa olevia melontapaikkoja!

Varovaista kärryttelyä radetzky wavessa.

Grazista matkui jatkui jälleen kerran suurin odotuksin kohden Wildalpenin kylää ja siellä virtaavan Salza-joen heliwelli honttoa, jossa järjestettiin tänä vuonna freestylen Alp cupin 2. osakilpailu. Pienen vuoristotien varrella virtaavalla salzalla näkyi lukuisia kumilauttoja ja kanootteja ja itse Wildalpenin kylään saavuttuamme selvisi kylän elävän hyvinkin pitkälti melonannalla ja raftingilla. Alueelta löytyi suuri melojille suunnattu wildwater center leirintäalue, melontakauppa, slalomrata yms. yms. Itse pelihontto, "heliwelli" on leirintäalueen rantaan rakennettu hontto jonka pitäisi toimia kaikilla vedenkorkeuksilla. Toisin kuitenkin kävi ja paikka näytti lähinnä nykyisen vihovuonteen kaltaiselta, hyvin pieneltä ja matalan näköiseltä hontolta ja melomattahan sekin jäi ja pettymys oli jälleen karvas.

Heliwelli ja tuomarikatoksen laituri.

Wildalpenista suuntasimme pienellä riskillä jälleen kohden Plattlingia tietämättä mikä siellä olisi vedenkorkeus. Paikalle saavuttuamme huomasimme koskelle johtavan tiestön olevan rakennuttu uudelleen ja paikalla lukuisi melojia pakettiautoineen. Vedenkorkeus oli edelleen varsin korkea, joskin huomattavasti parempi kuin puolitoista viikkoa aiemmin. Hontto oli edelleen erittäin huuhtova, mutta parani koko ajan veden laskiessa varsin nopeasti. Perjantai illan ja lauantaiaamun setillä hontto olikin jo varsin miellyttävä ja varsinkin voltit alkoivat pysyä hyvin sisällä ja lähtivät välillä varsin lennokkaasti.

Voltin paukuttelua plattlingissa.

Csonkan Peter, Vajda ja tricky whoo.

Lauantaiaamuna herätys oli varmasti ikimuistoinen monelle Plattlingissa olleelle, kun paikallinen lampuri toi usea satapäisen lammaskatraan maisemoimaan tulvien runtelemia nurmikoita.

Matka plattlingista jatkui kohden Tsekin Plizeniä ja siellä sijaitsevaa uutta pelipaikkaa. Vaikka Plattlingissa olleiden Tsekkien suuri määrä enteilikin sitä ettei paikka toimi, kävimme kuitenkin ohikulkumatkalla tutustumassa paikkaan ja alueeseen. Paikka löytyi navigaattorin avulla helposti ja kuinka yllättäen vesitilanne oli surkea eikä paikka toiminut. Paikalla on kyllä muiden puitteiden takia potentiaalia järjestää vaikka suuretkin kisat, vieressä on nimittäin todella suuri hoidettu puisto/ulkoilualue jonne mahtuisi hyvinkin suuri määrä kilpailijoita autoineen ja telttoineen eikä McDonaldsiinkaan ole sen pitempi matka kun Neitikosken hontolta Neitikosken ravintolaan.

Betonin alareunan tasolla piti olla Plzenin hontto.

Ajettuaan 5900 kilometriä voi todeta että melonnallisesti reissu olisi voinut mennä paremminkin, mutta aina ei voi voittaa. Muutoin reissu oli oikein onnistunut ja jälleen kerran ikimuistoinen. Tästä on hyvä jatkaa kautta Suomessa ja jo viikonloppuna pääsee taas kisameininkeihin Ruunaan Rysäyksen merkeissä.