Trollforsen

Vajaat pariviikoa sitten perjantaina Transportter kääntyi vaihteeksi kohti pohjoista, sillä etelässä alkoi yöisin olla jo hämärää. Ensimmäinen yö vietettiin Mikun luona Kukkolankoskella, jossa meitä oli vastassa kaksi erittäin väsynyttä miestä. Miku ja Poju olivat paiskineet töitä joka yö MM-kisoista saapumisen jälkeen. Suunniteltu Umpitunnelin-reissu vaihtui paljussa kylpemiseen, mutta hyvä niin. Pojat lähtivät herättyään Norjaan laskemaan jämäkkää ja me suuntasimme Annin kanssa kohti Trollforsenia.

Trollforsenilla oli meneillään Norlandstur, joka keräsi paikalle arviolta 30 ruotsalaista melojaa. Viisi päivää onnistuimme kuitenkin melomaan Paltvalssenilla ilman jonotusta! Suomileiri kasvoi päivien saatossa, ensin Kuuskosken Laurilla ja Petterillä, myöhemmin myös Henkka ja Ville saapuivat paikalle. Lauri piti huolta, että myös melonnan lisäksi liikuimme aktiivisesti mm. lentopalloa pelaten ja kätkettyjä tavaroita etsien. Vesitilanne Trollilla oli erinomainen, mielestäni melko korkea, joten aalto oli hyvässä, vaikkakin välillä hieman väkivaltaisessa kunnossa. Aallon alapuoliseen pouroveriinkin pääsi vaikka ei eskimoa ihan kymmenenteen kertaan jättänytkään. Anni kävi toteamassa, että sieltä pääsee myös melomalla pois. Hän luonnehti honttoa näin:"kuolemanhontto on karmea paikka älköönkä kukaan amatöörimeloja menkö siihen paikkaan tai tulee tukalat oltavat". Kommentissaan hän ei viittaa kehenkään oululaiseen melojaan, jonka uinti ilmiannettiin Kohinan foorumeilla.

Seuraavassa koskessa meloimme myös yhden setin, josta löytyi kaksi hyvää honttoa. Etenkin yläpuolinen stoppari oli erinomainen volttikone, jossa pystyi hakata voltteja ja oikean kärryjä loputtomiin.

Korkea vesi teki hyvää myös Creeking Deltalle. Kosket olivat koskia eikä kivikoita ja niissä oli vauhtia, vaikkakin laskulinjat olivat mielestäni helpompia mitä matalammalla vedellä. Kävimme Villen kannsa koittamassa myös kriikkipätkän lopussa, sillan jälkeen olevaa honttoa. Voimaa hontossa riitti, mutta vain surffarin vasen reuna oli tarpeeksi syvä kärryihin ja voltteihin. Korkeammalla vedellä varmasti hyvä pelihontto jos ei kierrosten ottamista pelkää.

Torstaina oli ruotsalaisilla leikkimielinen joukkuekisa Paltvalssenilla. Pisteitä herui myös tavallisista liikkeistä, mutta ei lähellekään niin paljoa kuin esimerkiksi aallossa surffaten kahvinkeitintä matkien. Osallistuimme Suomitiimillä kisaan voitto mielessä. Joukkueessamme Ville ja Petteri surffasivat yhteen liitetyllä laskupaateilla, Lauri surffaili bodyboardilla ja me muut kaatuilimme sen minkä pystyimme. Näillä suorituksilla uskoimme voiton irtoavan helposti. MUTTA EI! Illalla järjestetyssä palkintojenjakotilaisuudessa selvisi, että jäimme toiseksi. Voittajatiimissä oli lähes 20 melojaa ja kun kaikille annettiin pisteitä, niin eihän me mitään mahdettu, vaikka parempia olimmekin. Myöhemmin saunottiin katkera tappio pois mielistämme ruotsalaisten 25 asteisessa telttasaunassa.

Seuraavana aamuna oli Suomeen lähdön aika. Ajoimme illalla Matkakoskelle ja meloimme lauantaina yhden setin aallossa. Aaltoon oli ehkä hieman liikaa vettä, sillä se oli melko loiva ja pohja oli erittäin epätasainen. Muutamia liikkeitä silti lähti. Matka jatkui vielä Neitikoskea ja Kermankoskea meloen, mutta ei niistä sen enempää.

Kuvia Trollilta: