Russian Trip, 1. päivä

Olen käynyt Venäjällä muutaman kerran reissussa, sillä edesmenneen Ukkini kotipaikka löytyy Karjalasta, nykyisin Venäjän puolelta. Myös joitakin kertoja on Passatin tankki täytetty rajan takana. Koskaan en ole kuitenkaan käynyt melomassa Venäjällä, vaikka on ollut tiedossa, että koskia ja pelipaikkoja löytyy paljon, jopa lyhyemmällä ajamisella kuin Suomen maalta. Eikä ole moni muukaan suomalainen käynyt.

Janne ja Paula kävivät viime keväänä Tivdia Freestyle-kisat ja houkuttelivat tänä vuonna minut mukaan, nyt mukaan otettiin myös laskukajakit.

Maanantaiaamuna ajoin Niiralan raja-asemalle, Janne ja Paula olivat odottamassa lähellä rajapysäkkiä. Laput täytettyämme ylitimme Suomen rajan, ja siitä se matka alkoi. Ensimmäiset kosket löytyivät jo 30km päästä, Tohmajoen Ruskealankoskelta, tien varresta. Pienellä alueella oli pieni melojan "vesipuisto", ainakin neljä hauksaa möläytystä, joista otettiin monta laskua.

Ruskealan koskia tien varressa

Vieressä kiva pieni putous

Parin kilmoterin päästä löytyi tien toiselta puolelta, samasta joesta tällainen putous/luiska. Koski yskitti kovasti, sillä putouksen loppu näytti tippuvan kiville tösäys olisi ollut kova. Koski jäi vielä huutamaan meitä paluumatkaa varten. Ei makeaa mahan täydeltä, äiti opetti.

Hmm, ehkä sitten tulomatkalla..

30 km Ruskealasta, eli 60 km rajalta tuli kylä nimeltä Läskelä. Läskelän keskustassa oli tien ali kulkeva voimalaitoksen koski, joka tieltä katsoen näytti huimalta. Laskulinja kuitenkin löytyi, ja Jannen kanssa vedimme kamat päällä jännittynein mielin.

Vesillemeno oli vastarannalla, voimalaitoksen puolella. Juuri kun olimme laskeutumassa sillalta alas, voimalaitoksen vartija osoitti meille hyvin selvästi että, tällä puolella koskea liikkuminen

on kielletty. Eihän siinä mikään auta, kun toinen vahtii vieressä ettei aluelle mennä, ja toiselta puolen koskea lähtö oli tällä vedenkorkeudella hengenvaarallista. Koski jäi huutamaan meitä, ja matka jatkui.

Läskelän koski

25km matkaa jatkettuamme oli vuorossa Koirinojan koski, "poksdrop", joka näytti mahtavalta! Kävimme katsastamassa linjat, mutta oli jo niin myöhä ,että päätimme odottaa seuraavaan päivään, sillä lähistöllä oli muutama muukin koski, jotka tulisi katsastaa. Leiriydyimme kauniin Laatokan rannalle yöksi, innolla odottamaan seuraavaa päivää.

Koirinojan poksdrop, hyvältä näyttää!

Siis jo alle 100 kilometrin päässä Suomen rajasta löytyy tien varresta näin monta hienoa koskea! Kuka tietää mitä niistä joista löytyykään jos lähtisi meloen etsimään..