Juhannuspäivitys Lienzistä.

No niin!

Plattlingin huonouteen kyllästynyt, nopealla Saabilla matkannut retkikunta (Harri, Tupi ja perhe Mykkänen) jatkoi matkaansa kohden Itävaltaa ja Sick Line kilpailuistakin tunnettua Ötztalin laaksoa Get Wet Wellen ja Silzin aallon kautta. Moppi kävi kastelemassa itsensä Get Wet Wellessä ja tekemässä miltei kaikki hontossa tehtävissä olevat liikkeet.

Get Wet Welle

Kaukola Moppi paukuttaa.

Yön pimeinä tunteina saavuimme kuuluisalle Silzin peliaallolle ja käsivalaisimiemme avulla näimme ennennäkemättömän näyn, Silzissä on aalto! Ajoimme pari sataa metriä aallosta alaspäin ja laitoimme teltat pystyyn Saabin xenon valojen loisteessa ja luonnon rauhassa (A12 moottoritie kulki 15 metrin päässä teltoistamme). Kuvat aallosta kertonee kaiken tarpeellisen.

Saabin xenonin loisteessa telttojen pystytystä Silzissä.

Silzin aalto, maisemat ja Hartza.

Mahtavaan aaltoon mahtui useita pelimelojia.

Tupi vetää isosti ja tietenkin cliininä.

Moppi katselee sillalta Silzin aaltoa pelonsekaisin tuntein,  ja melomatta jäi!

Silzin jälkeen siirryimme pahamaiseen Oetziin laaksoon, jossa eräs erittäin kuuluisa ja merkittävä suomalainen koskimeloja on ottanut viime vuosituhannella erittäin hapokkaat uinnit! Tälläkään kertaa vesille ei uskaltautunut kuin porukan veteraanit eli Harri ja Tupi. Joki kokemukseen oman jännitysmomenttinsa loi myös se, että erittäin kokenut koskimelojamme Tupi ei ole melonut kyseistä koskiosuutta koskaan näin suurella virtaumalla. Se selittänee melontaporukan pienuuden tälle kertaa.

Harri Oetzin kuohuissa.

ja Tupi.

Veteraanit maalissa, ja hengissä!

Oetzin paikallinen Qunther näppäilee SMS-sanomaa älypuhelimella.

Mietimme Oetzin nähtyämme, mitä tekisimme seuraavaksi. Suomesta kisapaikalle saapumassa oleva, erittäin kokenut Euroopan kävijä, maisteri, suositteli meille Imst gorgea (eli kanjonia). Lähdimme vesille pelonsekaisin tuntein, tietämättä mitä edessä olisi, saatikka olisimmeko edes oikealla joen osuudella. Löysimme isohkoja aaltoja ja ACHTUNG!! viestejä joenrannasta, mutta ilmeisesti varoitukset koskivat joen likaisuutta. Nimittäin erittäin likainen Vantaanjoki on likaisimmillaankin ERITTÄIN puhdas ja tuoksultaan raikas tähän melottuun jokeen verrattuna. Ihmisulosteen, virtsan, oksennuksen ja muiden eritteiden läsnäolon pystyi aistimaan joka solulla. Ilmeisesti kyseinen joki toimii tulvalla lasku-uomana laakson jätevesille.

Maisterin suosituksesta valittu gorge. Likapyykkiä....

Keksimättä yhtään mitään muuta "parempaa" melontapaikkaa, niin saavuimme Italian kautta Dolomiittien helmeen eli Lienziin eilen iltapimeällä. Ajoimme suoraan koskelle ja totesimme Saabin xenon valojen loisteessa koskessa olevan erittäin vähän vettä ja kivien loistavan mukavasti pinnassa. Tämän jälkeen oli vuorossa jo ennestään tutulle Falkenin leirintäalueelle siirtyminen ja jälleen pilkkopimeässä teltan pystytyshommat tulossa olevaan myrskyä aistien. Ja yöllähän vettä ja salamoita riitti joka puolella vuoria niin, että harvoin saa ihastella Suomessa kyseistä luonnonimiötä noin mahtavana ja kauniina. Heti aamupalan jälkeen suuntasimme koskella kahdessa erässä. Kaikkien yleinen mielipide lienee se, että kisapaikka on erittäin vaikea ja haastava. Liikkeitä siinä saa, mutta niitä ei niin vain paukutella. Vesi oli yöllisten sateiden jäljiltä erittäin likaista ja verrattavissa hyvinkin Vantaanjoen veteen. Lisänä tässä Isel-joessa on lehmänulosteen erittäin voimakas tuoksu!

Lienzin Suomi leiri pystyssä.

Teemu "mcnasty" Väliahdet paukuttaa 

Juuso "cartwheel" Karttunen paukuttaa.

Lauri hakee tuntumaa EM-kisapaikkaan.

Vili kärryt pyörivät mallikkaasti.. 

Anni ja Lienzin haastava hontto.

Honttoon uskaltauneet jonottavat auringon paisteessa.

Moppi ja vooniksi.

Ja se oli siinä! Nyt riitti!

Maailman mestarin tyylinäyte!

Tässä vielä fiiliksiä tästä useita tuntia kestäneestä blogipäivityksestä tästä Falken campingin terassilta. Kiitoksia mielenkiinnostanne ja oikein mukavaa Juhannusta sinne kotisuomeen.

Erittäin kovaa työtä tämä blogin päivittäminen, varsinkin näin juhannuksena.