Sjoan jokien virtaumien edelleen noustessa suuntasimme kohti pohjoista ja Hattfjelldalia. Matkallemme sattui kuitenkin hauska joki Bua, jonka päätimme laskea Tuomas Vaaralan ja Kristiina Anttilan kanssa. Kuitenkin Buan ollessa vain luokituksen III-IV joki, ajattelimme aloittaa hieman jämäkämmällä. Ena-joki laskee Bua-jokeen ja laskimmekin kilometriä ennen jokien risteyskohtaa venhomme vesille. Enan lopussa oli kuulopuheiden perusteella jämäkkä luiska, joka saattaisi olla laskettavissa näin korkealla vedellä. No mehän kovina äijinä lähdimme rinta rottingilla kohti tuntematonta! Ensimmäinen 500 metriä oli ihan kivaa ja melkolailla jämäkkää: pieniä droppeja valtavilla hontoilla. Ja sitten joki putosi. Nousimme rannalle ja lähdimme katsomaan mitä sieltä löytyy. Homma ei ollut ihan helppo lähes pystysuorien seinien ja tiheän puuston takia. Pääsimme putoukselle ja totesimme sen olevan vaikea ja pelastaminen todella haasteellista jos jokin menisi pieleen. Siispä lähdimme kömpimään kajakkiemme kanssa 150 metriä korkeaa ja lähes pystysuoraa seinämää pitkin ylös. Jouduimme hinaamaan köysien avulla kajakkejamme ylös lähes koko matkan seinien jyrkkyyden takia. Siinä menikin tovi: parin tunnin päästä löysimme itsemme muutamien sattumusten saattelemana kanjonin päältä! Kävelimme harjalla muutaman sata metriä ja sitten sama mäki alas. Reilun kolmen tunnin päästä pääsimme vihdoin jokien risteyskohtaan, kello oli kymmenen illalla. Olimme kuitenkin edenneet kilometrin verran, vielä 10 km edessä.
Onneksi joki helpottui hieman ja matka taittui, kun ei tarvinnut enää rämpiä kanjonin reunalla. Matkalta löysimme paljon pieniä möläyksiä ja isoja honttoja. Todella mukava pätkä! Puolen yön jälkeen pimeän tullessa pääsimme vihdoin take-outtiin väsyneenä, mutta onnellisena!
Ilman kauheata kömpimistä Enan lopussa arviomme Buan kanjonista ehdoton 4/5. Todella mukavaa oli! Buan koko pätkä mentiin "read and run" -meiningillä. Välillä yksi kävi kurkkaamassa rannalta mistä mennä ja matka jatkui.
Paljoa ei kuvia jaksettu kantamisen jälkeen enää ottaa, mutta yksi otos tarttui kuitenkin kameraan kantohommista
Onneksi joki helpottui hieman ja matka taittui, kun ei tarvinnut enää rämpiä kanjonin reunalla. Matkalta löysimme paljon pieniä möläyksiä ja isoja honttoja. Todella mukava pätkä! Puolen yön jälkeen pimeän tullessa pääsimme vihdoin take-outtiin väsyneenä, mutta onnellisena!
Ilman kauheata kömpimistä Enan lopussa arviomme Buan kanjonista ehdoton 4/5. Todella mukavaa oli! Buan koko pätkä mentiin "read and run" -meiningillä. Välillä yksi kävi kurkkaamassa rannalta mistä mennä ja matka jatkui.
Paljoa ei kuvia jaksettu kantamisen jälkeen enää ottaa, mutta yksi otos tarttui kuitenkin kameraan kantohommista
 |
| Vielä 70 metriä jäljellä! |
Joen nimi on Bua, kiva pätkä!
VastaaPoistaVesi nousi joella ollessamme nopeasti 10-15cm (kuutioina 10 --> 16) ollen kanjoniosuudella suositusten ylärajoilla. Joessa oli jo yllättävän isoja honttoja!
VastaaPoistaPari viikkoa sitten lähdettiin melomaan, melottiin 800 metriä ja kannettiin pois. Alku oli sen verran vauhdikasta ja isohkoja honttoja kierrettävänä ettei ollut meille sopiva lähteä kokeilemaan onnea kun tiukempaa olisi vielä luvassa.
VastaaPoista