Viime viikolla viimein oheisharjoittelu vaihtui melontaan koskessa. Tai ei nyt ihan kokonaan vaihtunut, kyllä oheistreeneistä juokseminen, pyöräily ja lihastreenit edelleen jatkuvat (hiihto ei enää Lieksassa onnistu), mutta onhan se mielekkäämpää, kun pääsee melomaankin. Ja melomista olenkin tällä viikolla harrastanut päivittäin. Tarkalleen yhdeksän päivää sitten päättyi tasan viiden kuukauden tauko Neitikoskessa. Ensimmäinen melontapäivä 17.4. oli ainut harjoitus ennen MM-katsastuskisoja. Harjoituksen pääasiallinen hyöty oli saada tuntumaa taas koskessa melomiseen, koska kolmessa päivässä neitikosken vesitilanne oli muuttunut täysin. Vesi nousee nyt päivittäin niin paljon, ettei käy tylsäksi samanlaisessa koskessa melominen. Eilen vesimittari oli 6,5 kohta lähden katsomaan miten paljon vesi on eilisestä noussut.
 |
| Neitikoski 17.4., jolloin vesimittari oli vielä jään alla |
Toissapäivänä piti pitää taukoa freestylemelonnasta ja testata uutta slalomkajakkia. Naarajoki meidän rannasta oli jo vähän sulanut ja venekin saatiin vesille. Veneellä pitikin käydä hajottamassa jäitä, jotta melomaan pääsi vähän pidemmälle kuin 0,5 km suuntaansa. Silti en ihan Naarakoskelle asti päässyt, vajaa kilometri kosken yläpuolella oli liian paksu jääsilta. Slalomilla melonta jäi siis tasaisessa virrassa kuntomelonnaksi.
 |
| Miika veneellä jäitä särkemässä |
 |
| Innolla kohti Naarakoskea |
Kommentit
Lähetä kommentti