Kelokurkkion kutsu

Viikko lapin aalloilla on monellakin tapaa liian lyhyt aika. Ensinäkin se ei vaan riitä että saisi tarpeekseen aaltomellonnan hauskuudesta, vaikka meloisi joka päivä. Ja toisekseen koskaan ei ole varmuutta milloin mikäkin aalto toimii, joten kahden viikon kyttäys tuottaa enemmän tulosta. Parin viikon takaisella pohjoisen reissulla meitä kuitenkin hemmoteltiin heti alkuun Kelokurkkion Insinööriaallolla. Ilmoilla oli kuitenkin epäilyksen tunne. Kauanko aalto toimisi, missä freestyleleiri pidettäisiin, milloin Kilpisjärvestä lähtee jäät ja ennen kaikkea paistaako aurinko huomennakin?

Kovat odotukset viikolle latasi tieto brittivalmentaja Dennis Newtonin saapuminen Suomen lappiin. Viime vuonna Dennisin ohjaamalla maajoukkueleirillä olleena saatoin kertoa että tulossa oli varsin tehokas viikko, erittäin taidokkaan valmentajan hoteissa. Viime kesänä leiri pidettiin Taivalkosken Melontakeskuksen honttoa meloen, joten edessä oli aivan uusi kokemus kaikille leiriläisille, kun tällä kertaa metsästettiin pohjoisen suurinta aaltoa.

Dennis Newton fishing high score

Koutsi oli silminnähden innoissaan päästessään itsekin testaamaan aaltoa. Ja näyttikin meille kuinka niitä pisteliikkeitä kalastellaan. Ihailen suuresti hänen yltiöpositiivista suhtautumistaan melontaan. Saimme itsekin energiaa kuullessamme koutsin hihkuvan riemusta meidän suorituksien, tai vaan "aivan mahtavan aallon" takia.
Kaikki laittoivat selvästi parastaan Dennisin kuvatessa rannalla, mutta hänen neuvojensa avulla alkoi melonta luistaa jokaisella aivan eri tyyliin. Insinööriaalto olisikin mainio paikka uusien liikkeiden harjoitteluun, tasaisen pohjan ja sopivasti pitävän kuohunsa ansiosta.

Ilmassa ruuvattiin

Ja ilmassa bluntattiin

Leirin alkaessa vesi kuitenkin nousi ja koutsi alkoi tähyillä alavirtaan, etsien uutta harjoittelupaikkaa, kun Insinööriaaltoa ei saanut enää kiinni edes kuitukajakilla. Siellä odottikin isompi, holtittomampi ja vaikeammin saavutettavampi "Outback wave". Koutsin antama nimi kuvasi alemman aallon sijaintia hyvin, jonne joutui melomaan aallokon läpi ihan tosissaan välttääkseen ohiajon. Toisaalta surffiin päästyään, nopea aalto tarjoili ilmaisia paikkoja isolla ilmalla, jos vain oli hereillä paukauttamaan liikken samassa hetkessä.

Vilma syöksyy tyrskyihin

Paula kesyttää Outback-aaltoa

Visa vilautti pohjaa taivaalle

Myös Kanadan MM-kisoja varten pidetyt karsintakisat pidettiin tuossa alemmassa aallossa, Insinööriaallon ollessa sileänä. Kuten aikaisemmasta kisapäivityksestä kävi ilmi, Outback muistuttaakin yläaaltoa enemmän MM-kisojen areenaa, Garburator-aaltoa.
Itselläni oli karsintakisoissa tavallista rennompi olo ja ensimmäisen kisasurffin aikana huomasin ettei ajatuksia voinut paljon kisastrategioille uhrata, vaan täytyi keskittyä täysillä aallon kesyttämiseen. Oli mukava meloa kerrankin ilman liiallista kisajännitystä!

Olli laittaa kisailijat järjestykseen

Edes yksi tuomaristosta katsoo koskelle päin

Outback tarjosi välillä isoa ilmaa

Henkinen rentous tuottikin selvästi tulosta, pisterajojen ylittyessä kumpanakin päivänä. Perinteistä kisakaavaa muutti tällä kertaa myös puolijuoksua tehty siirtymä pitkin rantaharjua ylävirran lähtöpaikalle. Kävelymatkalla ei jäänyt aikaa katsella muiden suorituksia, mikä tuntui hieman hassulta, kun yleensä tsempataan toisiamme akanvirrassa.
Vaikka ohiajoilta ei voitu kisassakaan välttyä, nähtiin myös paljon hienoja suorituksia. Suomesta löytyy paljon potenttiaalia aaltomelontaan, niin melojissa kuin melontapaikoissakin. Kunhan vain pääsisi nauttimaan noista pohjoisen mahtavista aalloista useammin!


Nyt kuitenkin lähdetään paukuttamaan Neitikosken helmiaaltoa, koska vettä riittää ja lisää tulee taivaalta, suomalaisen keskikesänjuhlan tyyliin kuuluen.

Hyvää juhannusta Juuson tapaan!

Juuson strategia Week of Wavesin boatercrossiin