Kun matkaan kerran lähtee aaltoja metsästämään, niin ei voi arvata mihin tie viekään. Muoniosta palasimme Kattilakoskelle ala-aallon pärskeet mielessämme. Vesitilanne näytti rannalta katsottuna yhtä hyvältä kuin vesimittarit antoivat odottaa, eli ala-aalto murtui juuri sopivasti, vaikka sisään pitikin meloa ahkerasti ylemmän aallon kautta. Virtaama oli lievässä laskussa ja saavuimme paikalle 1550 kuution virtaamalla. Tänne me jäätäisiin, joten aloimme pystyttää Everestin basecampia muistuttavaa leiriämme telttoineen.
 |
| Visa grindaa XXX:llä |
 |
| Iltapalaksi perinteisesti makkaraa |
Leppoisan Ala-aallon lisäksi, veden hieman laskettua alkoi myös Mega-aalto toimia. Ala-aaltoon verrattuna Megis on isompi, nopeampi, epäsäännöllisempi eli vaikeampi ja lisäksi akanvirran rajassa melojaa vaanii Näkin pyörteet, jotka saavat freestylekajakin tekemään squirtista tuttuja mysterymooveja imaisten kajakin joskus veden alle. Akanvirta on onneksi pitkä, joten vedessä ehtii kelliä vähän aikaa päästen kuitenkin takaisin jonoon. Suuruudessaan ja vauhdikkuudessaan Mega-aalto hurmaa ja pelkkä etusurffi alkaa hymyilyttää. Jos on samalla hereillä, saa välillä mahtavia paikkoja ison ilman liikkeisiin. Nämä eivät välttämättä pysy sisällä, mutta melonta on silti hauskaa.
 |
| Henkka huilii, Koutsi lentää |
 |
| Miku fiilistelee lempiaaltoaan |
Parin päivän päästä virtaama oli jo laskenut alle 1200 kuutioon ja tuuli noussut lähemmäs kymmentä metriä sekunnissa, mikä pakotti pienen pallohallin kokoisen kokkailutelttamme kyljelleen helmojen päällä lepäävistä kiviröykkiöistä huolimatta. Ilman tuulensuojaa ja toimivaa aaltoa alkoi mielemme järkkyä ja kaivata takaisin mökin lämpöön. Äijäaallon piti olla juuri parhaimmillaan Muoniossa ja Portterin keula kääntyi taas kohti pohjoista.
Kommentit
Lähetä kommentti