Perusasioista eteen päin

Junnurinki kesäleirillä

Maajoukkuemelojana yksi kauden huippuhetkistä on leiri hyvän valmentajan kanssa. Top viiteen menee myös leirit jolloin pääsee itse opettamaan muille freestylemelonnan saloja. Tasosta riippumatta aina tulee itsellekin uusia oivalluksia liikkeistä, harjoittelusta tai varusteista, kun niitä pohditaan ääneen yhdessä. Parasta kuitenkin on ne onnistumisen hetket. Jollain loksahtaa palat kohdalleen aikaisemmin, kun taas joku harppaa taidoissaan huimasti eteenpäin viimeisen puolen tunnin aikana. Ajankohdasta huolimatta kaikista onnistumisista nautitaan, yhdessä.

Koutsin neuvoilla Miikan bluntit alkoi lävähtää

Kaikki konstit käyttöön

Itse melomalla, kokeilemalla ja melontakavereiden neuvoilla pääsee eteenpäin, mutta kun joku niin sanotusti ulkopuolinen katsoo harjoittelua, tulee terävämpiä huomioita, uusia näkökulmia tai tekniikoita joilla voi olla ratkaiseva vaikutus oppimiseen. Koska oppimismetodeja on yhtä monta kuin oppijiakin on hyvä olla myös useampi opettaja. Maajoukkuemelojien järjestämillä freestylemelonnan harrasteleireillä olemme oppineet, että useamman ohjaajan voimin löytyy helpommin jokaiselle sopiva tekniikka tai ajatusmalli millä mela saadaan viuhumaan haluttuun suuntaan. Myös jokaisella ohjaajalla on omia vahvuusalueita jotka kannattaa ottaa näin käyttöön.

Mikko ottaa peräsimen haltuun

Tuisku pomppaa voltin

Kaksi erilaista ryhmää

Viime viikon aikana pääsimme ohjaamaan kahta hyvin erilaista joukkoa. Alkuviikosta Neitikoskella melottiin junioreiden kanssa ja loppuviikko meni aikuisten harrasteleirin parissa. Ryhmien vaihtuessa peräkkäisinä päivinä, tuli entistä selvemmäksi erilaiset oppimistavat.

Junioreiden kanssa parasta on se, ettei tyypit mieti liikoja. Paljon avoimemmin ollaan valmiita kokeilemaan kaikkea uutta, ennen kuin mietitään että onkohan se nyt minulle sopiva liike ja enhän minä nyt vielä, kun edellinenkään liike ei ole täydellisesti hallussa.

Aikuiset taas tarvitsevat tarkemman mielikuvan ja selkeän toimeksiannon, kuinka seuraava askel toteutetaan. Tässä oppii eniten analysoimaan liikkeitä jotka ovat itselle jo varsin arkipäiväisiä ja tulee huomattua asioita joita voi hyödyntää muulloinkin. Junnujen kanssa pelataan ehkä enemmän mielikuvien kanssa. Astekulmien kertominen ei innosta samalla tavalla yläkoululaista kuin insinööriä, mutta toisaalta uusi ajattelutapa kaupan liukuhihnan lailla toimivasta veden voimasta, saattaa tehdä aikuisellekin lähtemättömän muistijäljen. Näillä ryhmillä olisi paljon opittavaa toisiltaan ja aloin jo haaveilla tavasta sekoittaa ryhmät niin, että molemmat hyötyisi toistensa opeista.

Riinan erikoinen, surffaus ilman melaa

Turkka teki leirin isoimman loopin

Enemmän jaettavaa

Meidän ohjaajien kertoessa tekniikkavinkkejä, pitäisi leiriläisiä kannustaa enemmän jakamaan omia kokemuksiaan ja oivalluksiaan oppimisesta. Kuten sanottu, osa leireillä opetettavista asioista on meille maajoukkuelaisille jo niin tuttua puuhaa, ettei me edes enää ajatella sellaista, kuten missä asennossa melan lapa on liikuttaessa sivusurffissa. Toki nämä ovat myös asioita joita voi selittää rannalla loputtomiin ja näyttää mallia vaikka kuinka monta kertaa, mutta joita oppii vasta itse kokeilemalla ja toistamalla, jolloin ne menee lihasmuistiin muuttuen automaatioksi.

Juuri tässä kohtaa vertaistuki leiriläisten kesken olisi arvokasta. Olipa kyse junioreista tai aikuisista, samalla tasolla harjoittelevalla saattaa olla joku mielikuva tai huomio, jonka pystyy selittämään niin että muut leiriläiset ymmärtävät sen helpommin. Ei pidä turhaa kainostella ettei omat huomiot olisi yhtä teknisiä kuin meidän ohjaajien, koska nimenomaan leiriläisten kesken tulisi puhua ilman hienoja termejä, juurikin siitä miten itse asiat kokee. Ehkä näitä kokemuksia jaetaan sitten kun ohjaajat eivät ole kuulemassa. Ja hyvä niin!

Kaikki mukaan

Kaverin kanssa on aina hauskempaa!

Kaikkien kanssa vesille

Freestylemelonta on siitä mainio laji, että usein sama melontapaikka sopii perustaitoja opettelevalle tai kisasarjaansa hiovalle melojalle. Melontareissuille kannattaakin lähteä erilaisilla kokoonpanoilla. Kun välillä käy harjoittelemassa omaa tasoaan taitavampien melojien kanssa, oppii helposti uutta, mutta toisaalta saman tasoisen melontaporukan luominen on myös tärkeää. Silloin pääsee ihan erilaiseen melontamoodiin ja saattaa innostua jopa hassuttelemaan. Yksi tärkeimmistä oppimisen muodoista on itsensä ja toisten hauskuuttaminen uusilla melanpyöräytyksillä, ryhmäsurffeilla tai jollain hulvattoman hölmöllä sisääntuloilla ylävirrasta. Samalla tulee käytettyä niitä jo opittuja perustaitoja huomaamattaan, keskittyessään muuhun temppuiluun. Koska, tärkeintä tässä lajissa on kuitenkin hauskanpito.

Meitä ei oo tehty sokerista