Nottinghman > Galway Fest > Nottingham

Morjesta pöytään!

Maaliskuu. Tarkottaa mun ajanlaskussa aikaa jolloin Jalostajat Pool Partyn kiertopalkinto löytyy vitriinistä, ja seuraava uimahallitreeni saa odotella ensi talveen. Kevät on saapunut jo Eurooppaan, melontakuume on noussut niin korkeaksi, että olen luultavasti eksynyt jo Finnairin nettisivuille, ja pistänyt pullonpalautuksesta jääneet eurot haisemaan.

Meikäläisellä tämä ulkomelontakausi vierähti kunnolla käyntiin reilu viikko sitten tismalleen samassa paikassa mihin se viime kaudella päättyi, Nottinghamiin, HPP:n melontameccaan. Mutsin kyydillä Hesa-Vantaalle, koneella Heathrown kentälle, bussilla Nottinghamiin ja taksilla aamuyön pikkutunteina Baadenin Johanneksen kämpille. Jälleen kerran yksi tän lajin kirkkaimmista plussa puolista; siellä missä on ystävän koti, on myös sun koti. Ja melojathan tykkäävät lähtökohtaisesti olla melojien kavereita? Johannes on saksalainen nuori mies, jonka tapasin 2016 vuonna Plattlingissa. Samana kesänä ajeltiin muutaman muun ’’dirtbägin’’ (melontapummin) lue: opiskelijan kanssa kuukausi Etelä-Eurooppaa ympäri. Näin lontoon kielellä Jhonny asustelee ja työskentelee tällä hetkellä Nottinghamissa, kävelymatkan päässä melontaradasta.

No Saksan poikahan oli itse työreissussa Sveitsissä, mutta avaimet löytyivät sieltä mistä pitikin, joten meikäläinen toimi talon isäntänä muutaman päivän. Tiistai, keskiviikko ja torstai aamu meni aika pitkälti talven aikana melontakoneiston päälle kerääntyneen pölyn ja ruosteen raapimisessa pois. Inletgateksi kutsuttu melontaradan ykköshontto toimi hyvänä työkaluna tämän asian hoitamisessa.

Islayn kanssa aamutreeneissä.

Torstain aamusetin jälkeen Johannes tuli duunireissusta kotiin ja pakattiin kamat valmiiksi Irlannin reissua varten. Pirssi ovelle, Eastmidlandsin lentokentälle ja Ryanairin 12 punnan lennolla Dubliniin. Dublinissa Tom Dunphyn takapenkille ja parin tunnin päästä, jälleen pikku tunneilla saavuttiin Länsi-Irlannin pääkaupunkiin, Galwayhin. Tarkotuksena oli viettää viisi päivää Irlannissa ja meloa samalla Galway Fest nimiset melontakisat. 

20 pounds please..

Galway Festiä on järjestetty vain muutamia vuosia, mutta tapahtuma on saanut valtavan huomion. 250 kilpailijaa imevä tapahtuma oli ilmoittautumisen aukeamisen jälkeen 24 tunnissa täynnä. Suuri osa kilpailijoista oli paikallisia, mutta lähes puolet ulkkareita. Itse nimeäisin ehkä reilut kaksikymmentä osallistujaa oikeiksi staroiksi, aina Quim Fontanesta, freestylen hallitsevasta maailmanmestarista Bainin Daveen ja Ortonin Breniin. Osallistujakattaus oli siis värikäs; junnuja, konkareita, tulevaisuuden tähtiä ja tämän päivän tähtiä.

Viikonlopun aikana melottaisiin viisi kilpailua; freestyle, time-trials, team race, boatercross ja mass start slalom. Meloja joka pärjäisi parhaiten kaikissa kisoissa olisi tapahtuman Over all -voittaja.

Freestylen tiimellyksellä aloitettiin perjantaina. Tomin tilukset sijaitsivat vajaan puolen tunnin ajomatkan päästä Tuoamista, joten kerettiin aamulla käydä testaamassa Tuamin pelispotti. Sateet olivat olleet melojien puoleen, ja kisahontto oli loistavassa iskussa. Melonta tuntui hyvältä, hontto sopi melko hyvin omalle tyylilleni, mutta kropassa oli joku vialla, olo oli voimaton. En antanut sen häiritä vaan painoin kaasua alkuerissä, joiden jälkeen istuin kuudennella sijalla. Hommat jatkuisi kymmenen parhaan night finalsseilla 21.00 alkaen.

Tuamin pelispotti alkuerissä

Katsomon puolella

Lataus illan finaaleihin oli vaikea. Palelin jatkuvasti, olin mitä luultavimmin tulossa kipeäksi. Päätin kuitenkin meloa finaalit. Tihkuva vesisade ja jäätävän kova puuskittainen tuuli ei kauheasti auttanut kisamoodiin hyppäämisessä. Purin kuitenkin hammasta yhteen ja revin kamat päälleni.

VIP-katsomo, Adam, Johannes, Dave, Tom, Jake ja Bartozs

Ilmapiiri illan finaaleissa oli jotain mitä en ollut ennen melonnan parissa kokenut. Katsojia oli paljon, arviolta muutamia satoja, mutta heistä lähti sitäkin enemmän ääntä. Spotti oli valaistu täydellisesti, kuuluttaja oli hyvä, ja kilpailijat kannustivat toinen toistaan. Meloin omalla tasollani, ja paras finaalirunini oli noin 900 pistettä. Sijoitun seitsemänneksi, joka ei sijoituksena kauheasti mieltä lämmitä, mutta kokemus oli sitäkin parempi. Finaalin voitti paikallinen freestyleraketti David McClure. Dave paukutti 1700 pistettä ja koko paikka oli revetä liitoksistaan. Toiseksi meloi Quim, ja kolmanneksi Bartozs.

Lucien Schreiber illan finaaleissa

Lauantaina vuorossa olisi kaksi laskukisaa. Meikäläisen päivä meni Tomin auton takapenkillä kuumeen kourissa. Vesille ei ollut mitään asiaa. Time-trials niminen skaba melottiin koskiluokitukseltaan noin kolmosen pätkällä, joka huipentui nelosen koskeen, jonka jälkeen aukesi meri. Pillistä liikkeelle ja maaliin, nopein voittakoon. Rata oli melko pitkä, ja päivän nopeimmasta ajasta vastasi Bren Orton 5min 30sec luokkaa. Lisäksi lauantaina melottiin tiimi kisa, jossa ideana oli koota neljän hengen joukkue ja meloa aika pitkälti sama pätkä uudestaan tiiminä. 

Lauantain kisainfo

Lowri Davies kisapätkän vikassa koskessa

Ortonilla riitti virtaa viedä myös tulevaisuuden staroja vesille!

Sunnuntaina olo alkoi olla jo parempi, mutta kroppa ei olisi vielä kilpailemiseen valmis. Päivän ohjelmana oli laskukisa yhteislähdöllä, sekä boatercross. Heti alkajaisiksi menimme Johanneksen kanssa paikallisen melontaseuran vajalle, jossa tavattiin muutama muukin tuttu. Ilmassa oli selkeitä merkkejä venyneestä illasta Galwayn yössä. Danny O’Brian oli kuitenkin keksinyt viihdyttävän pelin ajan kuluksi. Yksi pelaaja vastaan yksi, tarkoituksena heittää jalkapallo roskakoriin, voittaja olisi luonnollisesti henkilö, joka pallon ensimmäisenä koriin saisi. Panoksena voittaja saisi etsiä melontavajalta yhden esineen/vaatekappaleen/varusteen, jota hävijän tulisi pitää yllään/mukanaan aina keskiyöhön asti. No, muutaman pelin jälkeen häviä oli aika yksimielisesti selvillä. Baadenin Johannes kulki sunnuntai päivän 90-luvun melonta kypärä sekä aukkopeite päällään, sekä vetän kyseistä roskakoria perässään :D. ’’Well now you can play against everyone you meet on the city!’’, sanoin Dany. 

Meikäläisen päivä meni muuten katsojan roolissa melonta tutuille rupatellessa. Kuvat puhukoon puolestaan.

Yhteislähtökilpailun startissa oli ruuhkaa.

Boatercrossin finaali starttasi Galwayn keskustan sillalta.

Overall winner: Bren Orton

Kisat päättyivät loppuseremoniaan sunnuntai iltana, jossa viikonlopun voittajaksi julistettiin Bren Orton. Muodollisuuksien jälkeen kävin melomassa muutaman surffin Tuamin pelispottia, jonka jälkeen suuntasimme illalliselle.

Maantaina meloimme vielä kertaalleen Tuamin honttoa, jonka jälkeen ajelimme illaksi Dubliniin. Tiistaina melottiin Dublinin lähistöllä muutaman kilometrin mittainen playruni, josta löytyi muutama hyvä surffiaalto ja lopulta myös aito timantti.

Dublinin playrunin helmi.

Setin jälkeen ruokaa naamaan ja Dublinin kentälle. Matka jatkuisi kohti Nottinghamia, jossa treenailen loppu viikon!

Kaiken kaikkiaan Galway Fest oli unohtumaton kokemus, pienestä sairastelusta riippumatta. Mulle tuli täysin yllätyksenä miten paljon Irlannista löytyy melottavaa, ja suht pienen maan sisällä kaikki on melko lähellä. Tekemistä olisi riittänyt vielä monelle päivälle. Ihailtavaa oli myös paikallisten vieraanvaraisuus ja tapahtuman positiivinen ilmapiiri! 

Nähään sielä!

-Visa