Kausi pärähti käyntiin täydellä kaasulla liikkeelle monen melojan unelma paikassa, Nottinghamin HPPssa.
Itse olin käynyt malkakoskella jo vähän totuttelemassa Medium koon rockstaariin,
mutta se reissu jäi välivesien takia hieman heikoksi. Turkka ei ollut vielä ulkovesissä ollenkaan melonut, joten molemmilla riitti melontaan totuttelemista.
Leirille pääseminen oli yllättävän helppoa ainakin maantieteellisesti. Kajakkien kanssa lentäminen onnistui yllättävän hyvin Heathrowiin,
josta 4 tunnin bussilla pääsi Nottinghamiin. Sieltä päästiin taksilla Nottinghamin water sport centerille.
Kaikkien suureksi yllätykseksi menomatka onnistui hyvin, ja ilman ongelmia.
Huoneet majapaikassamme olivat pienet simppelit halvat ja mukavat.
 |
| inletgate |
Ensimmäinen päivä alkoi kovalla innolla. HPPn tunnetun inletgaten melominen ei tullut heti itsestään selvyytenä, vaan paikan hakua ilman niin sanottuja honton “hartioita” piti harjoitella. Melonta setit olivat liiallisen repimisen ja talven jälkeisen jäykkyyden takia raskaita, joten kun setin päätteeksi menimme tutkimaan koskipuiston muita spotteja, ei voimia ollut enää mihinkään.
Perusliikkeet, jotka viime vuonna bratislavassa hiottiin kuntoon, alkoivat kyllä heti onnistua ja iltasetin lopussa alkoi homma pikkuhiljaa tuntua luontevalta.
Toisena päivänä oli meillä molemmilla junnuilla vielä selkeästi tavoitteena ottaa hyvä tuntuma inletgatiin, sekä muihin puiston spotteihin, hyvin levänneenä se alkoikin jo sujua, ja ennen iltasettiä alkoikin jo muodostua mielessä mitä liikkeitä haluaa tehdä ja kehittää rajoitetulla ajalla. Mulla oli mielessä mcnasty ja takavoltti, Turkalla space godzilla, varmemmat kärryt ja mcnastyn alku. Näitä alettiin kin sitten Denniksen opetuksella painamaan tarkasti mieleen.
 |
Mäkkäri nousee  |
Kun leiri eteni alkoivat uudet liikkeet pikkuhiljaa tulla mukaan. Turkan spacegodzillat alkoivat molemmille puolille jo satunnaisesti onnistumaan ja kolmannen päivän lopussa oli mullakin taka voltti ja mcnasty tehtynä, ei vielä hyvin tai mitenkään tasaisesti, mutta tehtynä,
Vaikka liikeen tekee kerran tai kaksi, ei tämä vielä tarkoita todellakaan, että niitä voisi kisaruniin edes haaveilla, joten siitä se taival niiden kanssa oikeastaan vasta alkoi.
Lukuisten video uusintojen, Denniksen juttu tuokioiden ja kylmien ylävirta pommien jälkeen alkoi joukkoon osua air bonuksia taka volteista, mäkkäreitä jotka eivät osuneet seiniin sekä turkan ilmavia space to loop comboja.
 |
| Turkan space godzilla |
 |
 |
Viimeisenä päivänä viikosta jo “hieman” ryytyneinä lähdimme vesille vielä ottamaan viimeset mehut irti inletgatesta ja fiilistelemään muissa radan spoteissa. Tuisku
Kun lauantaina koitti aika lähteä kotiin päin iski kuumotus maximus, kun puolen tunnin odottelulla ja kolmella soitolla ei saatu taksia tulemaan oikeaan osoitteeseen. Aikaa oli enään puoli tuntia bussin lähtöön Nottinghamin keskustasta, ja Denis ja Tuppu meinas että taksilla emme enään kerkeä. Kävelimme lähimmän tarpeeksi ison auton luokse ja tämän omistaja David Rogers onneksi päästi meidät kyytiin. Kolmen paikan pakussa me sitten kiisimme minä tuiskun sylissä laukkua esittäen täyttä vauhtia kohti nottinghamin keskustaa. Ehdimme juuri ja juuri Bussiin ja kuljettaja ei edes halunnut vaivan palkkaa.
Bussimatka sujui ongelmitta, ja lentokentältä löysimme hotellimme 45 minuutissa. Aamulla oli aikainen herätys klo 5 jonka jälkeen pakkasimme kajakit ja kävimme suihkussa. Taxilla pääsimme oikeaan terminaaliin, jossa alkoi suuri operaatio mahduttaa kamat kajakkeihin sellaisessa järjestyksessä että kummatkin kajakit alittivat 25 kg, jotta ne pääsisivät lentokoneeseen. Kummatkin paatit alittivat painorajan puolella kilolla ja matka jatkui turvatarkastusten läpi aamupalalle. Söimme kunnolla kallista aamupalaa, vaikka Tuisku valittikin koko takaisintulo lennon nälästä. Helsingissä kaikki sujui niinkuin pitikin, tai paremmin, sillä saimme kaikki tavarat mukaan ilman ongelmia. Minä sain äidiltä kyydit icebreakiin. Tuisku suuntasi takaisin keskisuomeen. Turkka.
Kommentit
Lähetä kommentti