Nottinghamiin ja takaisin!

Huhtikuu. Aika rientää!

Edellisestä reissusta palattuani viivyin rakkaassa kotimaassamme kaksi viikkoa. Kävin pyörähtämässä koulunpenkille, testailemassa Pyranha Ripperiä Vantaan joella sekä Kymellä, pesin pyykit ja pyysin äitiä tekemään uuden reissupipon!

Kymijoella iltasetillä.


Tällä kertaa melonta kohde oli sama, Nottinghman HPP whitewater course, mutta nyt kyseessä olisi maajoukkueleiri Denniksen johdolla. Virallisesti leiri alkoi maanantaina 8.4. kun kaikki leiriläiset (Tuomas, Anni, Turkka sekä Tuisku) olivat myös saapuneet pelipaikoille. Itse päätin kuitenkin ottaa pienin varaslähdön ja matkustin jo viikkoa aikaisemmin Johannekselle Nottinghamiin. Pitäähän se olla vireessä leirin alkaessa! Ei vaiskaan, oikea syy varaslähtööni oli myös aikaisempi paluu, sillä halusin osallistua myös Suomen kilpailukauden avaukseen Myllykoski BigWaterFestivalin sekä IceBreakin merkeissä.

Meikän lempi spotti.

Arki Nottinghamissa Johanneksen kämppiksenä oli melko simppeliä; Johannes heräili aamu seitsemän hujakoilla, jolloin ainoat sanat joita minusta irtosi oli ''have fun in the work bud, left lunar wants to keep Visa in the bed for a little while....''.  Itse heräilin noin tuntia myöhemmin, hain lähikaupasta aamupalaa, kuuntelin pari biisi Hectoria, jonka jälkeen polkaisin Denniksen lainaamalla fillarilla noin 1,5km matkan Johannekselta radalle. Aamutreenit > takaisin kämpille > lounas > treenien analysointi videolta > päiväunet > välipala > iltatreenit > päivällinen>unille. Johannes tuli myös lähes joka päivä melomaan iltatreenit.

Aalloksikin ne britit tätä kutsuvat.

Inletgate.

Jo ennen leirin alkua treenasin pääsääntöisesti Denniksen kanssa. Den veti iltaisin ASP -treeniryhmänsä harjoituksia ja olin niissä mukana. Ensimmäiset päivät kuluivat kisarunien ja blockien treenaamisessa. Blockilla tarkoitetaan yhtä osaa kokonaisesta kisarunista, esim yksi kolmasosa / 15s yms. Näin ollen sain taas tuntuman freestylekajakkiin ja radan spotteihin nopeasti.

Twins wave.

Tämän jälkeen keskittyminen siirrettiin yksittäisiin liikkeisiin, joista päälimmäiseksi nostimme vasemman käden lunar orbitin. Voisin kirjoittaa kyseisestä liikkeestä romaanin, jätän sen kuitenkin ensi kertaan. Oikean käden lunarini on Denikksen mukaan ''from textbook'', vasuri taas on katastrofi. Tuhannet toistot oikean käden lunaria, oikean käden trikiwoota sekä oikeaa taka spacegotsillaa ovat piirtäneet aivoihini melko tarkat ohjeet miten kropan tulee toimia tietyssä kohtaa liikettä. Tämä refleksinomainen toimintatapa on nyt tuottanut minulle paljon, todella paljon harmaita hiuksia, sekä ärräpäitä. Denniksen mukaan pääsimme aika pitkälle liikkeen kanssa, mutta ei maaliin. Tämä jäi kaivelemaan aikalailla ja useampien treenien jälkeen olin pettynyt itseeni. ''Miksen vaa voi saada simppeliä temppua päälle?!''. Aika näyttää milloin, ei ainakaan vielä tällä reissulla. Junioreille, ja oikeestaan kaikille muillekin harrastelijoille haluan lähettää terveiset, kannattaa treenata molempia puolia heti alusta alkaen vastoinkäymisistä huolimatta.

Nyt on meikäläisellä kuitenkin aika kääntää katseet viikonlopun kisoihin.

Palaillaan!
Visa

Kommentit