Millausta Bremgarteniin

Makinitossa ollessa saimme vihiä Sveitsissä asuvalta saksalaisjunnulta, että vuoden 2009 MM-kisanäyttämönä ollut Thunin aalto toimii kesäisin melko usein ja saattaisi nytkin toimia. Patoluukuilla säännösteltävän kosken aalto on hänen mukaansa siirtynyt joen toiseen reunaan ja on selkeästi parempi kuin aiempi. Muistelin, että edellinenkin aalto oli loistava, joten Thuniin oli päästävä. Varmuutta aallon toiminnasta ei ollut ja tiedustelujen jälkeen selvisi, että Thunin suunnalla on ollut runsaita sateita koko kesän, mutta nyt vesi olisi laskussa ja mikäli lasku jatkuu, toimisi aalto seuraavan parin päivän sisään. Matkareittimme olisi kulkenut muutenkin Thunin lähistöltä, joten lähdimme Millausta kohti Thunia, viettäen kuitenkin yhden välipäivän turisteina Genevessä.

Thuniin päästyämme suunnattiin leiriytymisen jälkeen pyörillä kohti keskustaa, jossa koski sijaitsee. Nopeasti tuli selväksi, että joessa on edelleen liian paljon vettä ja aalto olisi korkeintaan merikajakilla surffattava. Samoihin aikoihin alkoi myös reissun ainoa kunnon vesisade ja aamuun mennessä joen vedenkorkeus oli kääntynyt taas selkeään nousuun, joten luovutimme melomisen suhteen. Kuvien perusteella aalto toimi noin viikko-pari käymisemme jälkeen ja hyvältä näyttää, joten Thuniin on suunnattava vielä joskus uudelleen.

Aallon piirteitä havaittavissa Thunissa

Yli neljän viikon reissun ainut sateinen päivä. Hovimestarilla oli jäänyt Porschen katto auki.

Thunin kaupunkikierroksen jälkeen päätimme lähteä katsomaan olisiko reilun 100 km päässä sijaitsevassa Bremgartenin kylässä melottavaa. RiverApp näytti jokeen keskivettä, mutta emme tienneet oliko se hyvä vai huono asia. Paikalle saavuttuamme parkkipaikalle oli juuri tullut myös lähialueiden melojia, joilta kuulimme, että aalto toimii ja meillä kävi tuuri, sillä vedenkorkeus oli juuri laskenut sopivaksi ja aalto oli toiminut vain muutaman viikon koko kuluneen vuoden aikana.

Bremgartenin aalto sijaitsee patojen välissä

Bremgartenin keskustassa oleva aalto sijaitsee kolmen padon välissä ja sen kuntoa on melko hankala arvioida maalta käsin. Patojen välissä melominen oli aluksi hieman stressaavaa ja raskasta, kun huilaamaan ei oikein päässyt vaan piti koko ajan tarkkailla, ettei ajautunut vääriin paikkoihin. Ajan myötä akanvirtaan kuitenkin tottui ja paikka oli kokonaisuutena melko leippoisa, kun kävi välillä padon päällä huilailemassa. Aalto itsessään oli kuin Neitikoski välivedellä, mutta nopeampi ja kapeampi. Kuohua oli niin paljon, että liikkeet piti ansaita, mitään ei tullut automaattisesti. Paikka suosi enemmän aaltoliikkeitä, mutta myös honttoliikkeet olivat mahdollisia ja syvyyttä riitti. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Paikallisia melojia kävi iltaisin

Video aallolta:

Bremgarten wave from Tuomas Kaukola on Vimeo.

Noin 600 metrin kävelymatkan tai 3 km autoilun päässä sijaitsi Bremgartenin ainut leirintäalue, jossa yövyimme. Paikka oli tuttu jo vuodelta 2004, kun edellisellä Sortin reissulla pysäköimme Hakolahden karavaanin alueelle ja meloimme leirintäalueen viereistä aaltoa. Tällä kertaa leirintäalueen aalto ei toiminut, eikä ilmeisesti enää kajakeille kunnolla toimikaan, kun sitä on muokattu jokisurffareille sopivammaksi. Leirintäalueelta löytyi kaikki tarvittavat palvelut ilman ylellisyyksiä, mutta tämä näkyi myös hinnassa. Thunissa täyteen buukattu leirintäalue maksoi n. 50 e/yö, kun täällä selvittiin alle 15 eurolla. Leiristä pääsi näppärästi Bremgartenin tyylikkään kylän läpi kajakki olalla aallolle ja alavirtaan meloen takaisin. Kolmen melontapäivän jälkeen oli aika aloittaa kotimatka ja suunnattiin Reeperbahnin kautta Tukholmaan ja siitä lautalla Suomeen.