Globaalista tilanteesta huolimatta saatiin tällekin vuodelle SM-kisat melottua.
Neitikoski oli ainakin mun makuun aivan loistavassa kunnossa kisaamiseen. Pelipaikka oli yllättävän aaltomainen, mutta voltit, mäkkärit ja kärrynpyörät olivat kaikki mahdollisa. Aalto oli suhteellisen huuhtova, mutta kun liikeet teki huolella pystyi runeja hyvin laittamaan kasaan niinkun pisteistäkin näki.
Viime vuoden tapaan toimivat SM-kisat samalla karsinakisoina maajoukkueeseen. Pisterajat rikkoineista pääsee maajoukkueseen niin monta kun on joukkueessa tilaa. Pisterajat ovat seuraavat:
Miehet: 350p
Naiset: 125p
Junnu pojat: 100p
Junnu tytöt: 20p
Uutena sääntönä tämän vuoden karsintoihin tuli sääntö, että pisteraja voidaan rikko vain sarjassa, johon hakee. Käytännössä tämä tarkoittaa että juniorit eivät voi rikko rajaa miesten sarjassa, eivätkä kokeneemmat aikuiset voi mennä k35 sarjaan sitä rikkomaan.
Itse saavuin Lieksaan kisoja edeltävänä keskiviikona. Päässä oli jo valmiiksi suht selkeä ajatus minkälainen paikka tulee olemaan ja mitä haluan siellä tehdä. Kuitenkin ennen kisoja Visan avustuksella muutin kärrynpyörät aalto liikkeiksi, joka oli näin jälkikäteen ajateltuna hyvä päätös.
Koronasta huolimatta, olen saanut harjoitella todella paljon ja laadukaasti koko kauden, joten luotto omiin taitoihin oli ihan hyvä ja harjoitukset ennen kisaa vastasivat odotuksiani. Vaikka melontaa onkin paljon alla, kisakokemuksia ei ole ollenkaan. Ainut apu henkisellä puolella on maajoukkueleirillä tehty "kisasimulaatio", joka oli silloin mennyt huonosti. Tiesin että launantain tuloksen päättää keskittyminen ja luotto omaan osaamiseen.
Miesten sarjassa oli maajoukkuepaikaa hakemassa seitsemän melojaa, mutta kisapaikkoja riitää vain viidelle. Muissa sarjoissa jokainen rajan rikkonut tulisi saamaan kisapaikan.
Alkuerät toimivat lämmittely surffeina monissa sarjoissa, sillä vain m35 ja miesten yleisessä karsiutui alku erissä melojia pois. M35 sarjassa oli melonnan taso todella vaihtelevaa ja alkuerissä nähtiin paljon isoja pisteliikeeitä, sekä 0 pisten surffeja.
M35 sarjan finaaliin pääsivät:
Jyri Hämäläinen 5p
Henrik Kronholm 10p
Ville eronen 20p
Harri Myllynen 100p
Miika Kuronen 271,7p
Tuloksista näkee hyvin että sarjassa oli erikseen kulta ja pronssi taistelu tulossa. Melonnasta näki että kaikista jatkoon menneistä melojista olisi finaalista vielä paljon isompiin suorituksiin.
Harri Myllynen ja melontakaveri
Ville Eronen paikkaa hakemassa.
Miesten alkuerät toimivat karsintakisana, sillä rajanrikkomisella ja finaalipaikan saamisella melkeimpä jo varmistaa kisapaikkansa.
Kisaan oli haastava lähteä, sillä alkuerissä molemmat surffit lasketaan yhteen jo turhille virheille ei ole varaa.
Itsellä ensimmäisessä surfissa kävi juuri se mitä olin pelännyt, tipun heti ensimmäisessä liikeessä pois aalosta. Pistesaldoksi taisi tulla 10. Olin jo aivan luovuttamaisillani, mutta pieni sananvaihto tupin kanssa ja tieto siitä, että muutkin olivat epäonnistuneet suorituksillaan sai minut vielä keräämään itseni ja antamaan kaikkeni toisella surfilla. Hyvinhän se sitten meni ja sain viimeisen finaalipaikan aika suurella marginaalilla.
Neljäntenä alkuerien jälkeen oli hiukan stressantunut Olli Nyrhilä. Vaikka finaalipaikka oli saavutettu, ei Ollilla ollut vielä 350p rajaa rikottuna, joka tulisi rikkoa finaalissa.
Kolmantena oli Tuomas Kuronen. Vaikeasta paikasta huolimatta varmat kärrynpyörä linkit ja isot voltit pitivät huolen siitä että Tuomas oli varmalla kolmois sijalla yli 200 pisteen marginaalilla ennen finaalia.
Tutulla paikalla kakkosena oli Visa Rahkola noin 700 pisteen runilla, johon mies ei varmasti ollut vielä tyytyväinen.
Alkuerät voitti Tuomas Kaukola huikella 1100 pisteen runillaan. Runiin toi pisteintä ilmavat helixist ja varmat blunt to mcnasty linkit.
Visa Rahkola ja space godzilla
Tuomas Kaukola valmistautuu surffiin
Mun lempiliike mäkkäri
Pikaisen lounaan ja muutaman kokiksen jälkeen oli finaalien aika.
N50 Sarjassa taso hieman laski alkueriin verrattuna ja Jutto Telivuo ja Tarja Karjalainen jakoivat hopeasijan voittaja Irma Heltolan jälkeen. Irman voittopisteet 16,7
N35 Sarjan puolestaan vei Jonna Kuronen 30 pisteen runilla. Hopealla Anne kynsilehto ja kilpailuiden vanhin meloja, Irma Heltola otti tästä sarjasta pronssia.
Jonna Kuronen
M35 sarjassa puolestaan kilpailu kiihtyi finaaleihin Ville eronen otti kaukaista pronssia 20p suorituksellaa. Kilpailu kullasta oli tiukka ja erittäin viihdyttävä seurata.
Miika Kuronen jäi 295p runillaan kakkoseksi Harri myllyselle joka tykitti 363,3 pistettä.
Harri ja iso voltti
Seuraavaksi oli vuorossa juniorisarja, joka oli yhdistetty tyttöjen ja poikien sarja.
Ennakko suosikkina alkuerien perusteella oli Turkka Mutikainen 305 pisteen alkuerä runisa jälkeen.
Sarjassa kolmanneksi tuli Iia Vuorenpää, joka tavoitteli 20 pisteen arvokisarajaa, mutta joutui kisoissa tyytymään 16,7 pisteen runiin. Turkka jäi hyvin kauas alkuerä suorituksestaan ja sai kasaan vain 50 pistettä. Näin ollen Onni Eronen otti yllätysvoiton 146,7 pisteen runillaan. Molemmat junnupojat saivat heti kisoissa arvokisarajan rikki ja Iiakin sen rikkoi seuraavana aamuna näyttökisoissa. Turkalle vielä ekstra pojot päivän isoimmasta voltista.
Turkan hugen voltin laskeutuminen.
Sitten oli yleisten sarjojen vuoro. Hyvien tapojen mukaisesti naiset aloittivat.
Kisa Oli M35 sarjan tavoin jakautunut kahteen osaan kisaamaan pronssista ja kullasta.
Pronssin vei tänä vuonna paljon harjoitellut Outi Lahti loistavalla 53,3 pisteen runilla.
Hyvästä suorituksesta huolimatta, Anni Mykkänen joutui tyytymään tiukkaan hopea sijaan. Jäädessään vain 2,7 pistettä Voittaja Jonna Kurosen taakse, joka otti kullan kotiin 153,3 pisteen runillaan.
Ja sitten olikin päivän kohokohdan vuoro. Miesten finaali. Ennen finaalia kaikilla muilla finalisteilla paitsi Olli Nyrhilällä, oli kisaraja rikottu.
Itse hätiköin kaksi ensimmäistä suoritustani, kolmenella tipun sisäänmenossa, eikä kymmenssä sekunnissa ehtinyt paljon tekemään. Jäin viidenneksi 263,3 pisteellä.
Neljäntenä oli mitallin kannassa ennen viimeistä surffia ollut Tuomas Kuronen. Viimeisellä parhaan 446.7 pisteen surffinsa tehneenä.
Kolmantena viimeiseen surfiin temppuja säästellyt Olli Nyrhilä, joka pamautti 586,7 pistettä viimeisellä suorituksellaan. Rikkoen rajan reilusti. Ollille on mitalli puuhat jo tuttuja.
Kamppailu kullasti oli tiukka. Tuomas Kaukola oli alkuerien jälkeen johdossa noin 400 pistellä, mutta kaikki tiesivät, että Visa Rahkola tulisi varmasti korottamaan suoritustaan finaaliin. Näinhän mies teki ja pudotti finaalissa uskomattomat 1126,7 pisteettä komeiden ilmaruuvien ja kaijjoijen johdolla.
Tuomas oli alkuerissä saanut suorituksen hyvin lähelle noita pisteitä, ja pienta parantamisen varaa olisi voinut löytyä, mutta ei hän tällä kertaa yltänyt Visan tasolle, vaan vei Visa vihdoin suomenmestarin kruunun.
Tässä vähän mietteitä tuoreelta mestarilta:
"Miesten yleisen sarjan Suomenmestaruus on suurin meriitti mitä Suomessa voi lajissamme saavuttaa, jo tottakai olen jahdannut sitä vesikielellä. Voittaessani vuonna 2013 junioreiden Suomenmestaruuden ensimmäistä kertaa, tiesin, että miesten yleisen sarjan voittoon on pitkä matka. Olen kuitenkin melonut miesten finaalissa nousujohteisesti vuodesta 2014, jääden viimeiset kolme vuotta (2017-2019) karvaasti hopealle. Matkan varrella on paljon suorituksia joista minun olisi silloin pitänyt osata nauttia, mutta voitonnälkä on ollut niin kova että se on ollut vaikeaa, ja varsinkin hopeiset mitalit ovat aluksi maistuneet hiukka tuhkalta :D. Ajan kanssa olen kuitenkin oppinut arvostamaan myös niitä.
Olen todella onnellinen ja helpottunut tuoreen Suomenmestaruuteni johdosta. En olisi osannut toivoa kilpailuille parempaa lopputulosta. Olen myös iloinen melonnastani finaaleissa. Sain finaaliin hyvän latauksen, ja jo ensimmäinen suoritus oli mukiin menevä. Tiesin kuitenkin, että pystyn parantamaan etenkin pisteiden valossa, ja toisessa runissa palaset loksahtivat mukavasti kohdilleen, siinä ei jäänyt kauheasti parannettavaa. 1125 pistettä on henkilökohtainen ennätykseni Neitikoskella, ja aallon ollessa melko haastavassa kunnossa olen suoritukseen enemmän kuin tyytyväinen.
Visan loistavat ilmaruuvit olivat iso osa kisan tulosta
Kiitos kaikille kilpailijoille, tukijoille sekä erityisesti järjestäjille."
Vaikka en itse ollut tyytyväinen yhteenkään suoritukseeni, takasin itsellekin maajoukkuepaikan taas yhdeksi vuodeksi. Finaaleita oli hieno seurata akavirrasta Hyvän äänentoiston, selostuksen (hyvä Anni!!!) ja aika taulukon kera. Suuri kiitos tuomareilla, linja oli koko kisojen ajan sama ja oli mahtavaa suorittaa asiantuntevien tuomareiden edessä. Kuvista kiitos menee Marko Tuoviselle.
Tämmösiä kisoja ei olis ilman loistavia järjestäjiä, joten kiitos kaikille jotka auttoivat laittamaan kisoja kasaan. Erityisesti Saara.
Neitikoski on edelleen loistavassa kunnossa. Joten heitän kamat takasin transitiin ja suuntaan takaisin Lieksaan maajoukkueleirille, etänä toimivan Dennis Newtonin oppiin. Suosittelen kaikkii suuntamaan viikonloppuna Lieksaan vielä kun vettä rittää.
Nähdään vesillä! -Tuisku
Kommentit
Lähetä kommentti