Vuosi käyntiin Nottinghamissa

Mikä olisikaan parempi tapa pyöräyttää 2022 käyntiin kuin lähteä poikain kanssa Nottinghamiin melomaan. On ilmi selvää, että Suomen talvi ja sen aiheuttama melontatauko saattaa aiheuttaa pientä hallaa, jos kuvitellaan, että osa kärkimelojista toteuttaa lajiharjoituksia ympäri vuoden. Suomen talvimelonta olosuhteet ovat muutamia poikkeustalvia lukuunottamatta usein heikot. Tänä talvena paukkupakkaset alkoivat jo varhain ja näin ollen melonta kotimaassa on ollut lontoolaisittain "no go" jo muutaman kuukauden. Toki uimahalliin on päässyt.

Reissun suunnittelu alkoi Pariisissa EM-kisareissulla ja ajankohdaksi lyötiin tammikuu. Tämän vuoden MM-kilpailut melotaan myös Nottinghamissa, joten leirin kohde oli melko helposti perusteltavissa. Iskuryhmämme pieneni joulun aikana koronan riepotellessa maailmaa, mutta saimme lopulta ihan kohtalaisen trion kasaan. Lontoon koneeseen nousi maanantaina 3.1. Miika, Tuisku ja Visa. Toki kaksi viimeistä meinasi myöhästyä lennolta.

Tuisku Inletgatessa. Tätä parempaa honttoa uuden oppimiseen ei välttämättä ole.

Kuten olettaa saattaa, reissu on ollut värikäs. Ensimmäinen pieni takapakki tuli jo saapumispäivänä. Kun olimme hetken kehuneet tilavaa kaksi kerroksista Airbnb huoneistoamme päätimme vilkaista Google Mapsista reittiohjeet koskelle. Olimme varautuneet kävelymatkaan, ja linnunrataa pitkin matka olikin noin 1,5km. Asunnon ja koskipuiston välissä on kuitenkin Trent joki.. Lähimmälle sillalle on pikku siivu, joten mapsi antoi kävelymatkaksi 1h 35min. Julkisilla matka taittuisi aikaan 1h 15min. Sanomattakin selvää, että Uber on ollut melko kovassa käytössä :).

Saavuimme Nottinghamiin maanantaina ja tiistaina oli ensimmäinen melontapäivä. Tiistai, keskiviikko ja torstai sujuivat ongelmitta treenien parissa, kunnes torstai iltana Miikan ja Tuiskun mahat alkoivat niin sanotusti "porisemaan". Pojat kuvailivat öistä hetkeä, jossa molemmat oksensivat makuuhuoneen sänkyjen väliseen ämpäriin saman aikaisesti sanalla ikimuistoinen. Perjantai sekä lauantai meni pojilla sängyn pohjalla. Saman aikaisesti Visa opetteli käyttämään bussia, sillä Uber on turhan ylellinen yhdelle hengelle. Sunnuntaina oli Visan lepopäivä, Miika alkoi olla iskussa, Tuisku ei. Maanantaina vesi oli Trent joessa niin korkealla, että koskipuisto oli kiinni. Mikäli vesi Trent joessa on yli 2,2m ei melontaradalle ole asiaa. Muilla kuin Slalom melojilla... Emme täysin ymmärrä miksi kyseinen raja on asetettu, emmekä todellakaan ymmärrä miksi se koskee vain osaa radan asiakkaista. Haastattelimme hieman radan työntekijöitä, mutta ilmaan jäi vain tuntemus siitä, että slalom melojat ja muut koskimelojat ovat hieman eri lokeroissa täällä. 

Maanantai meni siis koskipuiston pukuhuoneessa vedenkorkeuskäyriä seuraillessa. Tiistaina rata oli taas auki, ja Tuiskua lukuunottamatta kaikki elämänsä kunnossa. Harjoittelu on kulkenut pääsääntöisesti hyvin. Olemme meloneet Inletgatea hieman enemmän kuin alunperin oli tarkoitus, ja MM-kisaspottia hieman vähemmän.

Miika valmistautumassa kemian tenttiin.

Eilen keskiviikko iltana myös Visa sai kantaa oman kortensa kekoon vessapöntön halailun suhteen. Näin ollen reissun score 3/3. Kaikkia kuitenkin keskimääräisesti naurattaa enemmän kuin v#€%ttaa, joten kaipa sitä ollaan oikeilla jäljillä.

Mukavaa vuoden alkua,

Visa

Rata on hyvin valaistu. Visa MM-kisastopparissa.