Copa España

Bonjour! Törmäsin tuossa taannoin Quim Fontanen Instagram storyyn, jossa mies jakoi julkaisun liittyen Copa Espana (espanjan cup) kilpailuun ja toivotti ulkomaalaiset melojat tervetulleiksi. Olen ollut syyskuusta asti liikunnan opettajana lukiossa. ”Kasiviikko” oli jäänyt jostain syystä mieleen. Kurkkasin kalenteria ja näinhän siinä kävi, että olisin espanjan cuppia edeltävän viikon hiihtolomalla (ihan niinkuin en muuten olisi lähtenyt).

Copa Espana melottaisiin Ranskan Millaussa. Millau on ehdottomasti yksi lempi melontakohteistani -loistava melontarata ja mielestäni erittäin mukava ulkoilmalajeihin tykästynyt kyläpahanen. Lisäksi kelit Etelä-Ranskassa näyttivät orastavasti paremmilta kuin loskakelit Suomessa. Millaun mahdollisesti huonoin puoli on se, että sinne on melko haastava päästä Helsingistä. Lähin kenttä Montpellier sijaitsee noin 100 kilometrin päässä ja julkiset kulkuyhteydet Montpellierin ja Millaun välillä ovat keskinkertaiset.

Aloitin reissujärjestelyt puhumalla itselleni matkakumppanin. Ajattelin, että helpoiten saan mukaan huijattua jommankumman maajoukkueen miehen aluista. Tuiskun tai Miikan. Ensimmäisellä ei riittänyt budjetti, mutta Miika päätti lähteä mukaan reissuun! Pyöriteltiin muutamia eri vaihtoehtoja miten pääsisimme mahdollisimman kivuttomasti kohteeseen. Sain pummattua paikalliselta tutulta Thomakselta kyydin Montpellieristä Millauhun, joten lennot varasimme seuraavalle reitille: HKI-Amsterdam-Montpellier. Varasimme myös airbnb:n, joita oli kohtuu hinnalla tarjolla useita. 

Reissujännitystä nostatti hieman lähtöaamua edellisenä iltana perutut lennot. Syyksi ilmeni myrsky Amsterdamissa. Kello oli melko paljon jo illalla, joten en KLM:n puhelinpalvelu kerkesi minun osaltani sulkeutua. Miika sai sitä reittiä vaihdettua lentonsa. Hän lentäisi tutulla finskillä Pariisiin ja jatkaisi sieltä Montpellieriin. Minä sen sijaan tuskastuneena koitin löytää reitin päästä päivittämään lentojani. Lopulta sain KLM:tä uudet lennot. Helsinki-Tukholma-Pariisi-Montpellier. Tajusin melko nopeasti, että melontakamojen saapuminen perille kuvastaisi lottovoittoa. Eipä siinä, lähdimme Miikan kanssa eri lennoilla matkaan ja tapasimme myöhään illalla Montpellierin kentällä, jossa Miika kerkesi odottelemaan minua useamman tunnin. Kuten arvata saattoi, kajakkini ei tullut perille. Lentoyhtiö sanoi, että se tulisi seuraavalla koneella, joten jouduimme odottelemaan noin kolme tuntia. Lähdimme kolmisteen nyt Thomaksen ja Miikan voimin kohti Montpellierin keskustaa. Oluen ja pizzan äärellä tunnit taittui haipakkaan. Lopulta saimme kajakkini kentältä ja Thomas ajoi kirjaimellisesti ”pedal to the metal” ohjenuoraa noudattaen Millauhun. Olimme perillä yhden hujakoilla yöllä. Melko pitkä matkustuspäivä takana.

Seuraavaksi aloitimme melontaurakan. Melko pikaisesti selvisi, että Millaun normaali stoppari ei ollut käytössä. Köngästä ylempänä, radan alussa sen sijaan oli uusi stoppari. Huomattavasti haastavampi, nopeampi ja voimakkaampi uusi stoppari oli erinomainen kärrynpyöräliikkeisiin. Seuraavien viiden päivän aikana rataa muokattiin lähes päivittäin ja pääsimme melomaan laskujen mukaan viittä eri spottia. Suurin osa näistä oli uusia versioita radan uudesta ylähontosta.

Quim saapui seuralaistensa kanssa paikalle perjantai aamuna ja käski melontakeskusta pistämään radan vesihanat kiinni välittömästi. Nopeasti löysin itseni siirtelemässä suuria muovi blokkeja kuivan radan pohjalla Quimin kanssa. Teimme uuden honton, jossa meloisimme kilpaa seuraavana päivänä.

Quim antaa palautetta nuorelle lajitoverilleen.

Kävi myös ilmi, että radan henkilökunta ei ollut täysin selvillä radan freestylemelonta ominaisuuksista ja minulle jäi hieman epäselväksi, että osaako kukaan enään rakentaa vanhaa Millaun stopparia takaisin :D.

Minulle reissun tarkoituksena oli päästä tekemään mahdollisimman paljon hyviä lajiharjoituksia. Itse kilpailut olisi kirsikka kakun päälle, ja minulle hieman toisarvoinen asia. En aikoisi levätä montaa päivää reissusta, jotta olisin tuore kilpailupäivänä. Ennemmin treenaisin paljon ja saattaisin sitten olla hieman väsynyt kisapäivinä. Esimerkiksi arvokisoissa pidän sitä tosi tärkeänä, että kisapäivää edeltävät päivät ovat kevyitä ja näin ollen kroppa on tuoreen oloinen kilpailupäivänä.

Alkuerät melottiin lauantai iltapäivänä klo 16. Kuten arvata saattaa. Olin rättiväsynyt. Laahustin kilpailuinfoon aamusta ja makoilin auringossa koko päivän alkueriin asti. Kaikesta huolimatta meloin kuitnekin pisteiden valossa tosi onnistuneet alkuerät jääden kahden runin yhteen lasketuissa pisteissä 150 pisteen päähän Quimistä. Tim Rees, viime vuoden junioreiden arvokisamitalisti oli tiukasti kolmannella sijalla. Parempi alkuerärunini oli erävaiheen paras 1095, ja olen siihen tosi tyytyväinen. Semifinaalit melottaisiin seuraavana päivänä.

Ennen kisoja vesillä oli mukavasti porukkaa.

Olo aamulla oli verrattavissa opiskeluaikojen torstai aamuihin.. Ja ei, alkoholilla ei ollut tekemistä asian kanssa. Pitkä päivä auringossa, muutamat heikot yöunet ja vähän niin ja näin suoritettu ruoka ja juoma politiikka potkivat melkolailla. Semifinaalit alkoivat 10 aamulla. Ilmassa oli hieman samanlaista fiilistä kuin Pariisin EM-kisojen semifinaaleissa. Semit osoittautuivat todella haastaviisi minulle. Ensimmäinen runi oli jäi täysin torsoksi, ja tiesin ettei sillä olisi asiaa finaaliin. Sain toiselle runille onnekseni parannettua hieman (685p) ja pääsin finaaliin neljäntenä.

Finaalit melottiin alkuiltapäivästä ja olo oli jo parempi kuin semeissä. Sain raavittua toisella yrityksellä 895 pistettä kasaan ja se riitti 3. sijaan. Finaaleissakin jäi siis hieman "piippuun" alkuerien pisteisiin nähden, mutta aamun tuntemuksiin nähden päivä oli OK. Annan kisoista itselleni kouluarvosanaksi 8. 

Miika Sarjaner sijoittui kilpailuissa 12. Kilpailu oli myös yksi Espanjan maajoukkueen karsintakisoista. Tämän takia oli käytännössä kaksi eri sarjaa. Espanjan sarja ja kansainvälinen sarja, mutta vain yhdet kilpailut. Näin ollen esim. finaaleihin pääsisi viisi espanjalaista, ulkomaalaisten melojien sijoituksista huolimatta. Melko yksinkertaista, mutta ei kuitenkaan.. Alkuerien jälkeen totesimme nimittäin, että Miika jäi harmittavasti 11. (minä ja saksalainen Tim olimme semifinaaleissa) ja näin ollen melonnat eivät jatkuisi. Semifinaali aamuna noin 15 minuuttia ennen kilpailun alkua Quim kysyi etteikö Miika jaksanut herätä. Soitin Miikalle, joka hörppi kertomansa mukaan aamun toista kuppoista mustaa kultaa olohuoneen sohvalla. Jalat pöydällä, kalsarit jalassa. Sanoin, että olisi pari kisarunia melottavana. Noin 10 minuutin päästä näin kun samainen nuorimies veti kuivahousuja farkkujen päälle. Hyvin ehti kuulemma melomaan, ei kerennyt jännittää.

Miika Sarjaner huudattaa Millauta.

Tällä hetkellä istumme Amsterdamin kentällä matkalla kohti Suomea. Mission Copa España: Check!

Palataan,

Visa

Aleeeee!