Bonjour!
Niin se vaan kevät koittaa taas ja melontakamat on pikkuhiljaa syytä keräillä varaston uumenista takaisin päivänvaloon. Eletään huhtikuuta ja kilpailukauden alkuun ei ole enää montaa viikkoa. Kilpailukauteen valmistavalla treenijaksolla onkin syytä saada taas hyvä ote lajiharjoittelusta, ja mikäs sen parempi paikka tähän kuin idyllinen Etelä-Ranskan vuoristokylä, Millau. Näinpä päätimme Miikan ja Tuiskun kanssa suunnata patongin ja viinin luvattuun maahan muutamaksi viikoksi reenailemaan. Lentäen Pariisin kautta Montpellieriin ja sieltä ranskalaisen melontakolleegan Tomaksen kyydillä Millauhun.
Reissun ensimmäinen viikko on jo taputeltu ja siihen on sisältynyt mm. yllätysyllätys melontaa, kuntosaliharjoittelua, haikkeja lähi vuorten päälle, muutama pitsa, noin sata kroissanttia ja kohtalaisesti kevät aurinkoa.
Olen itse pitkään ajatellut, että melontaleirillä nimenomaan melotaan, ja kaikki muu on enemmän tai vähemmän pois tästä tärkeimmästä, eli lajiharjoittelusta. Nyt vanhemmalla iällä ideologiani on kuitenkin selkeästi muuttunut, ja nykyään uskon, että pysyminen lähes normaaleissa treenirutiineissa myös leirin aikana on fiksua. Olisi mielestäni hölmöä ottaa takapakkia muissa fyysisissä ominaisuuksissa esim. voimaharjoittelussa melontaleirin aikana. Näimpä koitan pitää kiinni täälläkin muutamasta voimaharjoituksesta sekä muutamasta helposta aerobisesta harjoitteesta per viikko. Noh, sitä miettii heti, että eikös treenejä tule sitten aivan liikaa?! En usko, sillä kaikki muu arjen kuormittavuus esim. minun kohdallani päivätyöt napataan kylmästi pois. Sitä jää kummasti päivään aikaa ja paukkuja kun ei tee tuntiakaan töitä ;). Lisäksi oheisharjoittelussa on syytä keskittyä kehittävän harjoittelun sijasta ylläpitävään harjoitteluun. Tämä laskee harjoitusten kuormittavuutta rutkasti. Toinen selkeä syy tähän "uuteen" ideologiaani on se, että kroppa ei yksinkertaisesti kestä (varsinkaan talven jälkeen) lajiharjoittelua määräänsä enempää. Kaikki melojat tietää, että jo yhdellä Neitikoski-viikonlopulla saa kropan ihan ok juntturaan. Vaikka melontatunteja uran aikana onkin kertynyt jonnin verran, on silti lähdettävä maltilla liikkeelle. Lajiharjoittelu kuormittaa lähes poikkeuksetta tiettyjä lihasryhmiä enemmän kuin toisia, esim. minun kohdallani olkapäät ovat usein helisemässä ensimmäisenä. Niiden armoilla on siis mentävä.
Uskon, että tästä voi ihan tavallinenkin neopreenitossun kuluttaja ottaa jotain mukaan omaan harrastukseensa. Koen, että juurikin melontareissuilla kaikenlainen muu aktiivisuus melonnan lisäksi tekee eetvarttia. Kävelyretki lähi poluille, pieni kuntopiiri tai vaikkapa halonhakkuu ovat varmasti hyvää ja palauttavaa liikettä kropalle kajakissa istumisen vastapainoksi.
 |
| Millau lähi vuoren päältä. |
Eipä muuta. Viikko jäljellä sorvin äärellä ja sitten takaisin Suomeen. Kisakausi pyörähtää käyntiin Myllykoski Big Water Festivaaleilla 22.4. Tulehan paikalle moikkaamaan.
AINIIN! Tutkitusti tavoitteiden saavuttaminen on todennäköisempää kun ne sanoo ääneen. Kerron nyt tämän blogin tavoitteen seuraaville seitsemälle kuukaudelle. "Vähintään kaksi julkaisua kuukaudessa".
Palataan, Visa
Kommentit
Lähetä kommentti