Junnurinki sai uusia jäseniä

 "Suomessa on ollut viime vuosina junioripula, etenkin kilpailevien melojien osalta, joten nyt olisi mahdollisuus muutokseen. Olisi hienoa, jos saisimme pidettyä lahjakkaat nuoret freestylemelonnan parissa vielä pitkään. ", näin alkoi Tuomas Kaukolan sähköposti elokuussa 2016 potentiaalisten nuorten vanhemmille, kun maajoukkuemelojien porukka mietti kuinka voitaisiin edistää lasten ja nuorten mahdollisuutta päästä koskeen melomaan. 

Junnurinki konkretisoitui ensimmäisen leirin muodossa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna 2016. Ajankohdasta päätellen leirille ei osallistuneet harkintavaiheessa olevat nuoret, jotka miettii, pitäisikö koskimelonnan sijaan kuitenkin pysytellä kivassa sisälajissa, kuten salibandyssa tai ihan vain tietokonepelien parissa. Koskimelonnan kärpänen oli jo puraissut vahvasti, kun kokoonnuttiin ennen pimeän ja kylmän tuloa Neitikosken mökkien lämpöön ja suunnattiin porukalla vesille. 

Perinteeksi muodostunut cooperin testi junnuleirin aluksi.

"Junnuaikoina ne junnuleirit olivat aina kesän tai vuoden kohokohtia. Pääsi melomaan ja näkemään niitä melontakavereita. Jokaisella leirillä oli aina hauskaa, ihan sama oliko leiri talvella kymijoella vai kesällä auringossa Neitikoskella. Pääsi myös näkemään ja tutustumaan maajoukkuemelojiin, joihin itse myös nyt kuulun. Heidän oppinsa auttoivat minua edistymään melonnassa ja nauttimaan melonnasta enemmän ja enemmän. Ilman junnuleirejä olisin joutunut tyytymään isäni vanhan liiton ohjeisiin, jossa vielä endejä laskettiin ja ei välttämättä melonta olisi rakastamani asia", muistelee junnuleirien konkari Miika Sorjonen. 

Miika junnuleirillä 2016

Miika Lapin aalloilla 2023

Ja perinne on siirtynyt hienosti eteenpäin. Tänä kesänä nähtiin jälleen uusia junioreita jopa Lapin aalloilla touko-kesäkuussa, kun tuoreemmat melojat pääsivät hyppäämään vanhempien taitureiden kyytiin ja oppeihin yhdessä harjoitellen freestylemelontaa uusissa paikoissa. Junnuleirien rinnalla toimii Junnurinki-viestiryhmä, josta voi kutsua melontakavereita samaan aikaan vesille, kun yksin ei voi mennä ja porukassa on muutenkin hauskempaa. 

Uusimpien jäsenien joukossa junnuleirien kautta freestylemelontamaajoukkueeseen noussut Anne Pantsar kuvailee reissuaan Lappiin Miikan kyydissä: "Olihan Lapin aallot todella siisti kokemus! Paljon isoja aaltoja, uudenlaisia melontapaikkoja ja leireilyä hyvässä seurassa. Alkuun isot aallot tuntuivat aika hurjilta ja aallossa melominen vähän vieraalta, mutta Lapissa heräsi kyllä ihan uudenlainen into aaltomelontaan!"

Anne ensikertalaisena Lapin aalloilla

Syksystä 2016 on järjestetty joka kausi vähintään yksi maajoukkuemelojien ohjaama junnuleiri alle 18-vuotiaille innokkaille melojille. Leirille voi osallistua kun alkaa olla koskieskimo hallussa ja innostusta oppia etusurffin lisäksi horisontaalisia ja vertikaalisia käännöksiä kajakilla, niin kuin isot pojat ja tytöt maajoukkueen Instagramissa esittää. 

Tänä kesänä junnuleirillä päästiin surffailemaan leppoisassa Neitikosken aallossa 120 kuution virtaamalla. Aallon pohja oli mukavan laakea ja mahdollisti helpon surffailun ja aaltoliikkeiden opettelun, vaikka tietenkin oli pakko kokeilla jos keulan olisi saanut upotettua klassiseen Neitikosken jättimäiseen volttiin, mikä Tuomas Kaukolan suorittamana onnistuu vaikka laskukajakilla. Kyllähän me katsottiin tuo kyseinen video porukalla mökillä ihan inspiraation vuoksi ennen kun lähdettiin uudelle melontasetille. 

Kahdeksan junioria harjoitteli viime viikonloppuna freestyleliikkeitä laajalla skaalalla, kun osa pyöräytti ensimmäisen spininsä ja maajoukkuejuniori Taru Terni haki airscrewiä tulevia Columbuksen MM-kisoja varten. Siitä mahtava laji tämä freestylemelonta, että samassa akanvirrassa voi jonottaa vierekkäin kokenut MM-kisakävijä ja aloitteleva juniori. Hauskaa oli myös saada yksi poolojuniori koskimelojien mukaan. Leo Savolainen myönsi että onhan siinä aivan erilaista vauhtia kun surffatessa vesi liikkuu kajakin alla. Spinnailu ja uusien liikkeiden opettelu koukutti heti hauskuudellaan ja onnistumisentunteella, kun aluksi haastavalta tuntunut liike pyörähtääkin lopulta kuin itsestään tekniikan osuessa kohdalleen. Siinä kiteytyykin freestylemelonnan viehätys; aina on jotain uutta opeteltavaa ja kun vedenkorkeus muuttuu, niin samalla melontapaikka saa aivan uuden luonteen, jolloin melontaakin tulee hieman säätää uudelle taajuudelle. Poolomelonnan kautta Leo oli oppinut kaikki tarvittavat taidot koskimelontaan: pomminvarman eskimon, vaikka ilman melaa, kajakin ohjailua ja tasapinoilua lantion varassa sekä kajakin ohjailun melaperäsimellä, vaikkakin poolossa silloin toisessa kädessä on pallo. Oli huikeaa nähdä ensikertalainen Neitikoskessa surffailemassa ilman melaa, koska miksi ei!