Melontavuosi 2012 käynnistyi 6.1. viiden asteen pakkasessa Malkakosen Plattlingissa. Vesi oli laskenut Tapaninpäivästä puolisen metriä, joten hieman alempana sijaitseva hontto oli miltei täydellinen.
Video melonnoista:
maanantai, 9. tammikuuta 2012
Vuoden viimeinen ja ensimmäinen melonta
Melontavuoteni päättyi 26.12 Malkakosken ProHolessa. Vesitilanne oli hyvä, ilma myrskyisä, mutta lämpötila oli reilusti plussan puolella.
tiistai, 13. joulukuuta 2011
Nautiskelua Neitikoskella.
Tuli viime lauantaina nautiskeltua varsin kesäisistä olosuhteista Neitikoskella, pakkasta oli vain -3 ja jääolosuhteet olivat varsin maltilliset, kuten alla olevasta videosta voinee huomata...
maanantai, 24. lokakuuta 2011
Kymillä
Päätettiin lähteä Aleksin ja Vilin kanssa vielä näin loppusyksystä reissuun syyslomaa viettämään. Syyslomien eriaikaisuudesta johtuen, päädyin ottamaan parin päivän varaslähdön lomaani Aleksin ja Vilin venyttäen omiansa parilla päivällä. Seuraamme liittyivät myös Jyväskylästä Karri ja Mauno Kivinen. Vesi ei yllätykseksemme ollut aivan mielettömän kylmää ja ilman hanskoja pärjäsi aivan kivasti. Vesi suosi meitä myös suurella virtaumalla, ja bingoa pelasimmekin oikein urakalla ja lävähtikin ihan mukavasti. Kävimme myös Harrin innoittamana lauantaina koivukoskella, joka oli myös melkolailla hyvä.
Kyllä tämä melonta on vaan niin mukavata!
Kyllä tämä melonta on vaan niin mukavata!
Terve!
Vili pyörittää
Vili hontossa
Lätkäreeneistä tulossa
Veljekset kuin ilvekset, Karri ja Mauno Kivinen
Aleksi ja Waltikka
Hups
Allun voltti
Allu irtoo
öh
Teemu käy taistoon!lauantai, 1. lokakuuta 2011
Freestyle hommissa pitkästä aikaa.
Viimeisestä freestylemelonta kerrasta olikin ehtinyt sitten vierähtää reilu kuukausi. Viimeksi freestylepaatissa tuli istuttua EM-katsastuksissa elokuun lopulla. Viikko Norjassa laskuhommissa tietysti lievitti suurimpia tuskia, mutta tänään oli sitten pakko jo päästä freestylen pariin. Paikaksi valikoitui Kymijoki ja Saabin keula starttasi kohti Koivukoskea, kun "kotikosken" eli Kerman vesimittari tapittaa uskollisesti luvussa 45 mottia eikä näin ollen tarjoa kovin suuria elämyksiä freestylen saralla. Sateita odotellessa!
Koivukoskella olikin paikalla lukuisia melojia, joskaan kommentit hontosta eivät olleet kovin rohkaisevia kaikilta osin, mutta viimeistään Petterin sanat Euroopan parhaasta hontosta saivat uskoa ja luottoa honttoon ja niinpä kampesin vesille upeassa syksyisessä auringon paisteessa. Ja hyvähän se oli, joskin erittäin vaikea ja pitoa ja syvyyttä olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä siellä nytkin liikkeitä sai aikaan. Alla muutama kuva päivän sessiolta.
Koivukoskella olikin paikalla lukuisia melojia, joskaan kommentit hontosta eivät olleet kovin rohkaisevia kaikilta osin, mutta viimeistään Petterin sanat Euroopan parhaasta hontosta saivat uskoa ja luottoa honttoon ja niinpä kampesin vesille upeassa syksyisessä auringon paisteessa. Ja hyvähän se oli, joskin erittäin vaikea ja pitoa ja syvyyttä olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä siellä nytkin liikkeitä sai aikaan. Alla muutama kuva päivän sessiolta.
 |
| Koivukosken hontto, virtaus n. 85 mottia. |
 |
| Voltit jytisivät pohjaan, mutta lähtivät välillä ilmavasti. |
 |
| Mcnastyt lävähtivät kohtuullisesti. |
 |
| Godzillat onnistuivat jotenkin. |
lauantai, 24. syyskuuta 2011
Kohti kotia
Jordalselvalta onnistuneen melonnan jälkeen lähdimme kotimatkalle Sogndalin kautta Lommiin, jossa vietimme viimeisen Norjan yömme. Matkalle osui maailman pisin Lærdalin maantietunneli, joka valmistui vuonna 2000 ja sillä on mittaa vajaat 25 kilometriä. Tunneliin on tehty hienoja siniseksi valaistuja levähdyspaikkoja.
Tunnelin levähdyspaikka
Useiden tunnelien jälkeen oli mukava päästä katselemaan kaunista Norjan vuonoa autolautan kyydistä.
Sogndalista vuoren yli matkalla lämpötila laski lähes nollaan ja räntää satoi vaakatasossa, mutta onneksi melonta on kesälaji. Illalla saavuimme Lommin majapaikkaan, jossa iltaa istuessamme päätimme Ulan tuttujen ja "turvallisten" putousten olevan hyvä loputus reissulle.
Seuraavana päivänä Ottassa nautitun maukkaan aterian jälkeen suuntasimme vuorilla sijaitseville Ulan putouksille. Ulan putoukset lunastivat lopulta reissun uintiodotukset, kun Juhalta katkesi mela viimeisessä putouksessa ja hän ajautui ylös alaisin vasemmalla sijaistevan negatiivisen kallion alle. Uintihan siitä tuli ja pieni muotoinen pelastusoperaatiokin. Uinnista Juha selvisi pienehköjä henkisiä kolauksia lukuunottamatta, mutta kovempi paikka saattoi olla vuosikymmenen ajan palvelleen uskollisen melan menetys. Lopuksi kuvia Ulan hienoista putouksista.
Allekirjoittanut Ulan ensimmäisessä putuouksessa
Harri Ulan toisessa putouksessa
Juha Ulan viimeisessä putouksessa vielä ehjä mela kädessään
Ulalta lähdimme yötä myöten ajamaan kohti Tukholmaa, josta lautta Suomeen lähti heti aamutuimaan. Jälleen yksi reissu takana ja kotimaan syksyiset kosket odottavat.
Tunnelin levähdyspaikka
Useiden tunnelien jälkeen oli mukava päästä katselemaan kaunista Norjan vuonoa autolautan kyydistä.
Sogndalista vuoren yli matkalla lämpötila laski lähes nollaan ja räntää satoi vaakatasossa, mutta onneksi melonta on kesälaji. Illalla saavuimme Lommin majapaikkaan, jossa iltaa istuessamme päätimme Ulan tuttujen ja "turvallisten" putousten olevan hyvä loputus reissulle.
Seuraavana päivänä Ottassa nautitun maukkaan aterian jälkeen suuntasimme vuorilla sijaitseville Ulan putouksille. Ulan putoukset lunastivat lopulta reissun uintiodotukset, kun Juhalta katkesi mela viimeisessä putouksessa ja hän ajautui ylös alaisin vasemmalla sijaistevan negatiivisen kallion alle. Uintihan siitä tuli ja pieni muotoinen pelastusoperaatiokin. Uinnista Juha selvisi pienehköjä henkisiä kolauksia lukuunottamatta, mutta kovempi paikka saattoi olla vuosikymmenen ajan palvelleen uskollisen melan menetys. Lopuksi kuvia Ulan hienoista putouksista.
Allekirjoittanut Ulan ensimmäisessä putuouksessa
Harri Ulan toisessa putouksessa
Juha Ulan viimeisessä putouksessa vielä ehjä mela kädessään
Ulalta lähdimme yötä myöten ajamaan kohti Tukholmaa, josta lautta Suomeen lähti heti aamutuimaan. Jälleen yksi reissu takana ja kotimaan syksyiset kosket odottavat.
Jordalselva
Jo matkalla Vossiin pysähdyimme katsomaan Jordalselvan vesitilannetta ja silloin se oli liian matalalla. Torstaina suuntasimme takaisin Jordalselvalle Vossista poispäin ajellessamme luottavaisina vesitilanteen nousulle, koska olihan säät koko reissun olleet tasaisen rankkasateisia.
Matka joelle on jo itsessään jännittävä kanjonin reunaulla mutkittelevan ja tunnelien kautta kulkevan tien ansiosta. Jyrkän ja jännittävän alkunousun jälkeen kuitenkin aukeaa todella kaunis norjalainen vuoristomaisema.
Matkaajasta otetaan mittaa jo kohtuullisen valoisassa ja jyrkässä joelle johtavassa tunnelissa. Oikean puoleinen aukko on kulkuväylä.
Tunnelista selvittyä ylhäällä odottaa kauniit maisemat ja tienvartijat.
Itse joella vesi oli noussut riittävästi ja kun aurinkokin pilkahti pilvien takaa, niin porukan innostus nousi aivan uudelle tasolle. Päivä alkoi muutenkin mainiosti Jussin saatua shuttlekyyti vain parin sadan metrin kävelyn jälkeen. Itseluottamus ei kaikilla ollut aivan huipussaa, mutta ensimmäisen todella pelottavan kosken ja pienen porukan tsemppauksen jälkeen melonta alkoi kaikilla sujua mainiosti.
Joen pelottavin köngäs
Joki eteni mukavina pudotuksina kohti joen huipennusta, johon meidän oli tarkoitus lopettaa. Yläpätkän kohokohta oli neljä metriä korkea vesiputous, joka tippui puoliksi kalliolle. Oikea laskulinja oli kuitenkin todella helppo saada.
Allekirjoittaneen näyte putouksesta
Harri oli ainut joka uskaltautui/onnistui booffaamaan
Jussin näyte
Maisemat olivat joella mahtavat. Harri tyylittelee yhden välikönkäistä.
Vihdoin auto näkyi joen penkalla ja jännitys nousi melojien keskuudessa, koska joen kuuluisa 10 metrin vesiputous sijaitsi heti seuraavan muutaman metrin könkään jälkeen. Kävimme katsomassa putousta vielä kerran ja yhteen ääneen totesimme olevamme valmiita haasteeseen. Jokainen laski putouksen onnistuneesti omalla tyylillään.
Jussi tuli vauhdikkaasti ja tyylitteli putouksen ilman eskimokäännöstä pehmeästi keulalleen.
Harri sukelsi täysin vesimassan sisään jo ennen puolta matkaa ja tyylitteli ala-altaaseen etukannella.
Allekirjoittanut varmisti pehmeän alastulon vesimassa mukana.
Seuraavaksi pieni kuva-arvoitus. Vihje: freestylekisassa olisi varmaan saatu hugebonus!
Mitä kuvassa tapahtuu?
Jordalselvan putousta pidetään yhtenä Norjan hiemoimpana 10 metrin vesiputouksena ja sitä se myös on. Mittauksissa putous kuitenkin osoittautui noin 11 metriä korkeaksi, kuten kuvasta näkyy 20 metrin heittoköydellä mitattuna.
Matka joelle on jo itsessään jännittävä kanjonin reunaulla mutkittelevan ja tunnelien kautta kulkevan tien ansiosta. Jyrkän ja jännittävän alkunousun jälkeen kuitenkin aukeaa todella kaunis norjalainen vuoristomaisema.
Matkaajasta otetaan mittaa jo kohtuullisen valoisassa ja jyrkässä joelle johtavassa tunnelissa. Oikean puoleinen aukko on kulkuväylä.
Tunnelista selvittyä ylhäällä odottaa kauniit maisemat ja tienvartijat.
Itse joella vesi oli noussut riittävästi ja kun aurinkokin pilkahti pilvien takaa, niin porukan innostus nousi aivan uudelle tasolle. Päivä alkoi muutenkin mainiosti Jussin saatua shuttlekyyti vain parin sadan metrin kävelyn jälkeen. Itseluottamus ei kaikilla ollut aivan huipussaa, mutta ensimmäisen todella pelottavan kosken ja pienen porukan tsemppauksen jälkeen melonta alkoi kaikilla sujua mainiosti.
Joen pelottavin köngäs
Joki eteni mukavina pudotuksina kohti joen huipennusta, johon meidän oli tarkoitus lopettaa. Yläpätkän kohokohta oli neljä metriä korkea vesiputous, joka tippui puoliksi kalliolle. Oikea laskulinja oli kuitenkin todella helppo saada.
Allekirjoittaneen näyte putouksesta
Harri oli ainut joka uskaltautui/onnistui booffaamaan
Jussin näyte
Maisemat olivat joella mahtavat. Harri tyylittelee yhden välikönkäistä.
Vihdoin auto näkyi joen penkalla ja jännitys nousi melojien keskuudessa, koska joen kuuluisa 10 metrin vesiputous sijaitsi heti seuraavan muutaman metrin könkään jälkeen. Kävimme katsomassa putousta vielä kerran ja yhteen ääneen totesimme olevamme valmiita haasteeseen. Jokainen laski putouksen onnistuneesti omalla tyylillään.
Jussi tuli vauhdikkaasti ja tyylitteli putouksen ilman eskimokäännöstä pehmeästi keulalleen.
Harri sukelsi täysin vesimassan sisään jo ennen puolta matkaa ja tyylitteli ala-altaaseen etukannella.
Allekirjoittanut varmisti pehmeän alastulon vesimassa mukana.
Seuraavaksi pieni kuva-arvoitus. Vihje: freestylekisassa olisi varmaan saatu hugebonus!
Mitä kuvassa tapahtuu?
Jordalselvan putousta pidetään yhtenä Norjan hiemoimpana 10 metrin vesiputouksena ja sitä se myös on. Mittauksissa putous kuitenkin osoittautui noin 11 metriä korkeaksi, kuten kuvasta näkyy 20 metrin heittoköydellä mitattuna.
Itseluottamuksen päivä
Keskiviikkona heräsimme herätyskellon ääneen klo 8.30 tarkoituksena suunnata Vossin länsipuolelle katsastamaan isojen poikien koskia runsaan itseluottamuksen saattelemana. Ja siinähän taas kävi niin, että kosket ottivat henkisen yliotteen ja tyydyimme katselemaan toinen toistaan jylhempiä koskia.
Iltapäivällä suuntasimme kohti vanhoja tuttuja jokia Raundalia ja Urdlandia. Harvoin vuolaana virtaava Urdland oli iskussa ja allekirjoittaneen hehkutettua sitä Norjan parhaimmistoksi päätimme lähteä yrittämään. Urdland osoitti mahtinsa ja lopputuloksena oli lyhyt kävelyshuttle takaisin autolle reilun kilometrin melonnan jälkeen hämärässä illassa. Urdlandin kuuluisat combot jäivät siis odottamaan valloitustaan.
Urdlandelvan ensimmäinen koski
Iltapäivällä suuntasimme kohti vanhoja tuttuja jokia Raundalia ja Urdlandia. Harvoin vuolaana virtaava Urdland oli iskussa ja allekirjoittaneen hehkutettua sitä Norjan parhaimmistoksi päätimme lähteä yrittämään. Urdland osoitti mahtinsa ja lopputuloksena oli lyhyt kävelyshuttle takaisin autolle reilun kilometrin melonnan jälkeen hämärässä illassa. Urdlandin kuuluisat combot jäivät siis odottamaan valloitustaan.
Urdlandelvan ensimmäinen koski
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
