keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Uutta ja vanhaa vertailussa

Kun EM-kisamatkalta ei tullut muita kotiintuomisia, niin päätin tuoda itselleni uuden kajakin. Kilpavarustelun huippua tuntuu nyt olevan mahdollisimman kevyt ja mieluiten kuitukajakki, niin sellainen piti minunkin saada. Paatti on vain minulle uusi, mutta yllättävän hyväkuntoinen käytetyksi. Ensituntuma VAJDA BEAST kajakista oli hyvin liukas ja nopea.
Nätti näkymä kajakista katsottuna
Selfietikku olisi ollut tarpeen koko kuvan ja melojankin kuvaan saamiseksi
Aaltoliikkeissä en juuri huomannut eroa kajakin muodosta johtuen, mutta toki uusi kajakki oli kevyempi liikutella. Ja kyllä kevyempi kajakki pysyy aallossa paremmin, vaikka tippuu sekin sieltä, kun tekee virheen. Honttoliikkeitä sen sijaan on aika erilainen tehdä VAJDALLA JITSUUN verrattuna. Ensimmäisellä kerralla kärrynpyörät ja splitwheelit tuntuivat niin hankalilta, että melkein jo päätin meloa SM-kisat vielä Jitsulla. Toisella kerralla pääsin paremmin tutuksi Vajdan kanssa, jonka kantti on selvästi terävämpi ja korkeampi. Kärrynpyörässä upotuskulma on tarkempi ja upotus alkaa terävämmin, mutta liikkeen jatkamisessa tuntuu olevan enemmän aikaa. Vaikka Jitsussakin on kanttia, on sen muotoilu kuitenkin sen varran pyöristetty, että esim. kärrynpyörässä liike tuntuu sulavammalta. Kun olen reilun kolmen vuoden ajan melonut Jitsulla, tuntuu se todella kotoisalta ja tuntuu sopivan minun melontatyylille paremmin, mutta Vajdakin tuntuu kerta kerralta paremmalta. Jitsusta en silti aio luopua, en ainakaan ennen kuin mahdollisesti joskus tulevaisuudessa, jos markkinoille tulee uusi selvästi parempi malli.
Uusi lelu Neitikoskella
Jitsu kotona, ihan en saanut samaa kuvakulmaa
Plattlingissa Vajdaa testaamassa
Tärkein kysymys jää vielä avoimeksi ja kilpasiskoille jännitettäväksi; kummalla kajakilla melon SM-kisat? Sitä en tiedä vielä itsekään.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Aaltomelonnan jatkokurssi Äijäkoskella



Aaltomelonta sai ihan uusia ulottuvuuksia kun siirryimme Ylitornion Kattilakoskelta 180 km pohjoiseen Muonion Äijäkoskelle. Äijäkosken aalto on Kattilakosken kakkosaaltoon verrattuna nopeampi, huuhtovampi ja varsinkin isompi. Surffiin päästäkseen saa tehdä hieman töitä, mutta aallon tarjoama meno palkitsee hetkellisen puuskutuksen. 

Mikon bunny hop

Visa grindailee

Vilin pistol flip



Paikkoja saa ihan vain etusurffailemalla, mikä sinällään on jo hauskaa tällaisessa kookkaammassa ja pumppaavassa aallossa. Mutta kun kajakki lähtee kiitämään aallon harjalta alas, on iso ilma taattua! Paikalle sattui myös pari paikallista pro-melojaa näyttämään mallia miten niitä pan ameja ja airscreweja tehdään.

Vaaralan Tuomaan pan am


Jussi lentää ilmaruuvissa


Aallosta tiputtua saa myös paiskia vähän ylitöitä päästäkseen hissin lailla toimivaan akanvirtaan. Jos tästä kuitenkin tipahtaa, selviää pienillä kantohommilla takaisin hissin ala-asemalle. Väsyneenä tässä aallossa ei saa mitään aikaan, joten setit pysyvät suhteellisen lyhyinä, mutta palautumiseen saa syödä ekstra-annoksen pekonipastaa. 

Tuppu kanttailee

Anni oppi pan amin


Tällä hetkellä myös vallitsevat sääolosuhteet kuluttavat energiavarastojamme.  Hyytävä viima saa ilman tuntumaan kuin -10, vaikka ilmatieteenlaitos väittää asteiden olevan plussan puolella. Lisäksi kellontarkasti toistuvat sade- tai raekuurot rytmittävät elämää.  Melontavaatteidenvaihdon, ruuanlaiton ja oheisharjoitteet ajoittaa mielellään poutaisemmille jaksoille. Melonnan lisäksi suosittelemme harjoitusohjelmaan lisättäväksi frisbeen heittelyn, hulavanteilun, sekä rullalautailun.

Mikko "Tony Hawk" Ritarin bunny hop grabilla






Äijäkoski on muuten täydellinen kokonaisuus, mutta munkkikahvila vielä puuttuu. Pakkanen ilman lämmikettä saa nyt riittää meille. Karavaani lähtee huomenna kohti etelää.
 

Kinkkubingossa nähdään, viimeistään SM-kisoissa!