Norjan reissuvideo

Northern Norway 2010 from Tuomas Vaarala on Vimeo.

Matkakosken kaudenavaus

Matkakosken kausi ajoittuu loppukesään ja syksyyn, kun Torniojoen vesi on matalimmillaan. Kävimme Rovaniemen vahvistusten kanssa surffailemassa Ruotsin väylän aaltoa ja yhtä hyvähän se on kuin aina ennenkin. Homma on taas kaukana hanskasta, mutta hauskaa se aina on. Alla pari N97 minillä otettua kuvaa.

Tuomas blunttaa

Varsakallion hontto on aika miehekäs. Juice vääntää taustalla

Varsakallioon kovertunut kajakkiteline

Freestyleä kotimaassa

Muiden viilettäessä Norjassa ja ties missä, olemme me EM-kisamatkan jälkeen joutuneet tyytymään Suomen koskiin. Vesitilanne pohjoisessa ei heinäkuun alussa suosinut freestylemelontaa, mutta nyt alkaa Taivalkosken hontto olla jo hyvässä harjoittelukunnossa. Ja ainahan sitä voi piipahtaa vain reilun 400 km matkan Lieksan neitikoskelle melomaan. Alla pari kuvaa neitikoskelta ja pari Taivalkoskelta.

Miikan takavoltti neitikoskella

Jonnan voltti eteenpäin

Lähikuva Jonnan kärrystä taivalkoskella

Miika teki takavoltteja taivalkoskellakin

Pohjois-Norja: Outro

Niinkuin kaikki kiva, myös Norjan roadtrip läheni loppuaan. Isojen koskien rannalla yskiminen alkoi minulle ja Teemulle jo riittää, joten pakkasimme auton ja aloitimme kotimatkan. Pelipaatit olivat maanneet auton katolla varsin käyttämättöminä ja pelaushinku oli viikon aikana kohonnut korkeampiin sfääreihin. Trollforsen sattui olemaan kotimatkan varrella, siispä körryyttelimme sinne viimeiseksi yöksi. Vesitilanne oli aika matala, mutta Paltvalsen tarjosi meille kaksi mukavaa settiä. Pohjois-Norja kutsuu taas ensi kesänä...

Teemun mcnastyt ovat aika rautaista katottavaa

Paltvalsen ei ole se helpoin paikka tehdä voltteja, mutta sitten kun lähtee niin käy näin...

Mikaelin lemppariliike: Fisher king

Teemun Felix maagisen vihreässä vedessä

Teemu tapasi vessareissullaan uuden kaverin

Pohjois-Norja: Ylä-Lönsdalelva

Viimeinen joki minkä meloimme Norjan maaperällä oli ylempi Lönsdalelva. Pohjoisesta lähdimme ajamaan kohti Lönsdalelvaa niissä toiveissa, että vesi olisi matalalla ja pääsisimme melomaan alempaa Lönsdalelvaa, joka on ollut toivelistalla jo pitkään. Kertomuksien mukaan tämä kyseinen pätkä on täynnä isoja droppeja. Minkäs teet, Norjassa sataa aina. Myös tällä kertaa vettä oli liikaa, ja jouduimme tyytymään ylempään Lönsdalelvaan. Put-inissa tapasimme kansainvälisen iskuryhmän johon kuului Mariann Saether, Jasper Polak ja pari saksalaista slalom-melojaa.

Ylempi Lönsdalelva on huomattavasti tasaisempaa kuin alempi pätkä, mutta tekemistä riitti silti. Joessa oli enemmän volyymia kuin missään reissun aikaisemmissa joissa ja löytyipä pätkältä myös yksi aika kuumottava koski. Kantohommiksihan se meni, vaikka saksalaiset näyttivätkin edellä miten homma hoituu.

Juice ylä-Lönsdalelvan ensimmäisessä kunnon koskessa.

Miku kivisessä koskessa

Maailman paras freestyletuomari Jasper Polak

Juice möläyttää

Mariann Saether on hurjapää, mutta osoitti myös tervettä harkintakykyä

Mikael "eating it"

Norjan kuvasatoa

Norjan reissulla tuli paukutettua vitosta ja melottua hyviä aaltoja Sjoan alueella. Alla olevat kuvat ovat otettu Nokia N97 Minillä.

Ruokaa

Hui!

Auringonlasku Dombåsissa

Muutaman pätkän saimme kunnian meloa kahden lähes paikallisen proon kanssa. Nimiä en muista.

Ollin helix Skjåkissa

Maisemat olivat kuin Malkakoskelta

Aapo blunttailee

Pohjois-Norja: Skamdalselva

Skamdalselva oli yksi niistä joista, jonne paineltiin täysin netistä löytyneiden ilmakuvien vuoksi. Ilmakuvista näkee järvestä lähtevän sliden joka jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu...

Skamdalselvan ensimmäisen kosken ohittavat lohirappuset ovat pohjoiseuroopan korkeimmat ja pisimmät. Jaiks.

Itse luiska. Kuva ei tee oikeutta, se oli oikeasti aika pitkä.

Pitkän harkinnan jälkeen päätimme jättää luiskan laskematta seuraavista syistä:

- emme päässeet ymmärrykseen siitä, kuinka lujaksi vauhti luiskassa kiihtyisi

- luiskan jyrkimmän kohdan jälkeen suuri osa vedestä tipahtaa kiveä vasten, vesi ei muodostanut tyynyä

Ehkäpä taas korkeammalle vedenkorkeudella sitten, mutta tällä kertaa itsesuojeluvaisto voitti. Päätimme kuitenki laittaa vesille luiskan jälkeen, melontamatkaa kertyisi kolme kilometriä. Put-iniin vievä hiekkatie oli jyrkkä ja pehmeä. Alas pääsi helposti, ylös ei...

Skodan automaattinen lastinpurku toimii! Skamdalselvan put-inista pois pääsemiseksi vaadittiin kovaa vauhtia.

Ensimmäisen luiskan sileästä kalliopohjasta poiketen, Skamdalselva oli aikamoista kivirömelikköä. Kolmen kilometrin pätkään mahtui pari IV-luokan koskea. Yhteistä kaikille joen koskille oli kivilohkareet joita piti väistellä, toisin sanoen joen pinnipotentiaali oli varsin suuri.

Tuomas ja Teemu Skamdalselvan haastavimman kosken alussa.

Saman kosken loppuosa

Pojat fiilistelee

Olimme todistamassa myös bussin pöpelikköreissua. Onneksi kaikki bussissa olijat olivat kunnossa, kuljettajan pientä shokkia lukuunottamatta.

Skamdalselvan leiripaikan iltanäkymä. Ei valittamista.